Karjalan kannaksen suojajoukkotaistelut talvisodassa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Karjalan kannaksen suojajoukkotaistelut talvisodassa
Osa talvisotaa
Päivämäärä:

30. marraskuuta 1939 - 7. joulukuuta 1939

Paikka:

Karjalankannas

Lopputulos:

Karjalankannaksen taistelut alkoivat Mannerheim-linjalla.

Osapuolet

Suomen lippu Suomi, Suojajoukot

Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Neuvostoliitto

Komentajat

Carl Gustaf Emil Mannerheim

Vahvuudet

noin 30 000 sotilasta

  • noin 200 000 sotilasta
  • 1500 panssaroitua ajoneuvoa
  • 900 tykkiä ja kranaatinheitintä
Tappiot
  • 133 kaatunutta
  • 250 haavoittunutta
  • 59 kadonnutta
  • 20 loikkasi Neuvostoliittoon
Talvisodan taistelut
Tolvajärvi–ÄgläjärviKeljaKarjalankannasSuomussalmiTaipaleSummaRaatteen tieLaatokan Karjalan mottitaistelutKollaaViipurinlahti


Neuvostojoukot ylittämässä Rajajokea sodan alussa

Suojajoukkotaistelut olivat talvisodan alussa käytyjä viivytystaisteluita, joissa suomalaiset joukot hidastivat Neuvostoliiton etenemistä. Ne alkoivat 30. marraskuuta 1939, ja niiden katsotaan päättyneen 5.–6. joulukuuta 1939, Kannaksella, kun suojajoukot vetäytyivät kenttäarmeijan pääasemien taakse lepoon reserviin.

Suojajoukkojen viivytystaistelun tuloksena pääpuolustusasemiksi vakiintui lounaasta kaakkoon lueteltuna linja: Kyrönniemi, Kuolemajärvi, Hatjakanlahdenjärvi, Muojaanjärvi, Salmenkaita ja Vuoksi II armeijakunnan rintamavastuualueella ja Vuoksi, Suvanto ja Taipaleenjoki III armeijakunnan osalta.

Suojajoukkotaisteluiden tuloksena kannakselle oli ehditty ryhmittää Suomen II ja III armeijakunta puolustusasemiin torjuntataisteluita varten siten, että II armeijakunta komentopaikkanaan Viipuri vastasi puolustuksesta Vuoksen etelä- ja kaakkoispuolella etelästä pohjoiseen päin katsottuna 4., 5. ja 11. divisioonan voimin ja III armeijakunta Vuoksen pohjoispuolella 8. ja 10. divisioonan voimin Laatokkaan saakka pitäen komentopaikkanaan Räisälää.

Vajaan viikon viivytystaisteluista muodostui suomalaisilla joukoille tappiota noin 400 sotilasta, joista 133 kaatui ja 79 katosi. Tappiot olivat 1,4 % joukkojen kokonaismäärästä, mitä on pidettävä verrattain vähäisenä.[1]

Neuvostoliiton joukot ja tavoitteet sodan alussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puna-armeijan Karjalan kannaksella toimineiden joukkojen tavoitteena oli talvisodan aikana lyödä Suomen puolustusvoimat taistelualueellaan. Hyökkäyksen painopisteeksi oli määrätty Viipurin ja Leningradin välisen rautatien suunta.[2]

Talvisodan alkaessa Karjalan kannaksella hyökkäsi Suomen alueelle 2. luokan armeijakomentaja V. Jakovlev komentama Neuvostoliiton 7. armeija, johon kuului sodan alkaessa yhteensä yhdeksän divisioonaa ja panssariarmeijakunta. Alueelle oli siis ilmeisesti keskitetty lähes 200 000 miestä, noin 1500 panssaroitua ajoneuvoa sekä noin 900 tykkiä ja kranaatinheitintä.[2]

Suomalaisjoukkojen tavoite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suojajoukkotaistelut käytiin noin 20–50 kilometriä syvällä alueella valtakunnan rajan ja pääaseman välissä.

Suomalaisten suojajoukkojen alkuperäisenä tehtävänä oli viivyttää neuvostojoukkojen etenemistä valtakunnan alueelle niin kauan, että liikekannallepanon myötä perustetuilla kenttäarmeijan joukoilla olisi ollut riittävästi aikaa keskittää joukkonsa pääpuolustusasemaan.

Suomessa toteutettiin kuitenkin yleinen liikekannallepano ylimääräisten harjoitusten nimellä jo viikkoja ennen talvisodan alkua, joten alkuperäinen tehtävä ei ollut enää ajankohtainen. Päämajan näkemyksen mukaan suojajoukkojen olisi kuitenkin omalla aktiivisella viivyttämisellään kulutettava neuvostoliiton hyökkääviä joukkoja ennen pääpuolustusasemassa käytäviä taisteluita. Pääpuolustusasemaa ryhdyttiin myöhemmin kutsumaan nimellä Mannerheim-linja.

Suomalaiset suojajoukot oli jaettu neljään eri ryhmään, jotka olivat:

  • Uudenkirkon ryhmä
  • Muolaan ryhmä
  • Lipolan ryhmä
  • Raudun ryhmä

Uudenkirkon ryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Uudenkirkon ryhmä

Uudenkirkon ryhmä oli alistettu II armeijakunnan esikunnan alaisuuteen. Ryhmään kuulunut osasto Karhu vastasi pääasiassa viivytystaistelusta Viipurin ja Leningradin välisen maantien suunnassa ja osasto Alfthanin vastuulla oli mainittujen kaupunkien välisen rautatien suunta. Lähimmäksi rajaa olivat ryhmittyneenä 1.RajaK, 2.RajaK ja JP 1.[3]

Muolaan ryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Muolaan ryhmä

keskitettiin 14. syyskuuta - 9. lokakuuta 1939 Karjalan kannaksen Polviselän (Kivennapa), Kekrolan, Kivennavan, Joutselän alueelle ja asettui siellä rakentamaan viivytysasemaa.[4]Sodan alettua 30, marraskuuta ryhmä viivytti viiden päivän ajan Puna-armeijaa, jonka jälkeen se vetäytyi päävastarinta-aseman taakse Perkjärven, Muolajärven ja Punnusjärven välisellä alueella.[5]

Lipolan ryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lipolan ryhmä oli alistettu 11. divisioonan esikunnalle ja siihen kuului muun muassa seuraavia joukkoja[6]:

  • Er.P 5, joka oli ryhmittyneenä Pulkkisen alueelle
  • Er.P 2, joka oli ryhmän reservinä Valkjärvestä kaakkoon
  • JP 2, joka oli ryhmittyneenä Lipolan alueella

30. marraskuuta ryhmän alueella torjuttiin kaikki neuvostojoukkojen tekemät yritykset murtaa viivytysasema. Lipolan ja Muolaan ryhmien saumaan edenneet neuvostojoukot herättivät kuitenkin huolta ylemmissä esikunnissa.[7]

1. joulukuuta ryhmä torjui aamupäivän aikana sille määrätyn tykistön tukemana useita hyökkäyksiä. Puna-armeijan joukkojen hyökkäysten paine pakotti kuitenkin ensin vasemmalla sivustalla olleen JP 2:n irtautumaan asemistaan ja vetäytymään seuraavan viivytyslinjan miehittäneen Er.P 2:n läpi. Ensin mainittu pataljoona siirtyi ryhmän reserviksi. Hieman myöhemmin myös ryhmän oikeaa lohkoa puolustanut Er.P 5 irtautui asemistaan ja vetäytyi seuraavalle viivytyslinjalle.[8]

Lipolan ryhmän alueella ei 2. joulukuuta aikana ollut merkittävää taistelutoimintaa, mutta muiden viivyttävien ryhmien alueiden tapahtumien vuoksi sekin joutui jättämään asemansa seuraavana aamuna.[9]

3. joulukuuta Lipolan ryhmän Vuokseen asti laajennetulla alueella jouduttiin seuraava viivytysasema luovuttamaan lähes taistelutta mm. sodan alussa esiintyneiden sekavien ja ristiriitaisten käskyjen seurauksena. Osa viivytysasemassa olleista joukoista sai vetäytymiskäskyn, joka hieman myöhemmin yritettiin peruuttaa. Vetäytyminen oli kuitenkin jo ehditty aloittaa ja neuvostojoukkojen edettyä suomalaisasemien läpi joutuivat suomalaiset esikunnat toteamaan tilanteen. Vastahyökkäystä ei enää edes suunniteltu vaan osa joukoista vetäytyi pääaseman suojiin. Osa joukoista jäi kuitenkin vielä asemiinsa seuraavaan päivään asti, koska alkuperäinen vetäytymiskäsky ei ollut niitä saavuttanut. 4. joulukuuta loputkin joukot aloittivat vetäytymisensä kohti pääasemaa.[10]

Raudun ryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Raudun ryhmä

Raudun ryhmä oli alistettu suoraan III armeijakunnan esikunnalle. Sen vastuualueena oli Raudun ja Metsäpirtin alue rajalta Vuokselle asti.

Suomalaisten tappiot suojajoukkotaisteluissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisten tappioista suojajoukkotaisteluiden aikana ei ole olemassa täysin luotettavaa tilastointia, koska eräiden joukkojen osalta tilastot ovat puutteellisia. Kokonaistappioiden voidaan laskea olevan kuitenkin noin 400 miestä, joista yli 130 lasketaan kaatuneisiin. Kadonneita lasketaan olevan noin 80, joiden suhteellisen suureen määrään vaikuttivat noin 20 miestä, jotka loikkasivat neuvostojoukkojen puolelle Er.P 4:stä sodan alkupäivinä. Haavoittuneiden lukumääräksi muodostuu näin noin 250 miestä.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sotatieteen laitos: Talvisodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1991. ISBN 951-0-17565-X.
  • Jorma Järventaus jne.: Suomi sodassa. Keuruu: Valitut Palat, 1983. ISBN 951-9078-94-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Talvisota Kronikka, sivu 26
  2. a b Jorma Järventaus jne.: "Suomi sodassa" s. 50
  3. Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 34
  4. Sotatieteen Laitos: ”3.luku”, Talvisodan historia 1, s. 89-103. Suojajoukkojen perustaminen ja keskittäminen. WSOY, 1977. ISBN 951-0-08146-9.
  5. Sotatieteen Laitos: ”2. luku”, Talvisodan historia 2, s. 33-47. Suojajoukkotaistelut. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08147-7.
  6. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä lop ei löytynyt
  7. Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 35
  8. Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 37
  9. Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 41
  10. Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 42–44
  11. Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 47