Neuvostoliiton 7. armeija

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Neuvostoliiton 7. armeijan joukkoja Karjalankannaksella

7. armeija oli puna-armeijan yhtymä, joka perustettiin 1939. 7. armeija keskitettiin talvisodan aikana Karjalankannakselle.

Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

7. armeija, jonka esikunta oli Agalatovassa, keskitettiin ennen talvisotaa Karjalankannakselle. XIX armeijakunta vasemmalle Suomenlahden rannalle ja L armeijakunta oikealle. Armeijan reservinä toimi X panssariarmeijakunta, 138. jalkaväkidivisioona, 49. jalkaväkidivisioona sekä vasta alueelle saapuva 150. jalkaväkidivisioona. Armeijan tukena oli lisäksi noin 300 lentokonetta.

7. armeijan tehtävänä oli hyökätä Suomenlahden rannikon suunnassa ensimmäisenä tavoitteena todennäköisesti Suvanto ja lopullisena tavoitteena Helsinki.[1]

Joulukuun 1939 aikana Neuvostoliiton pääsotaneuvosto totesi puna-armeijan kärsineen merkittäviä tappiota ja epäonnistuneen Suomen valtaamisessa lyhyessä ajassa kuten alkuperäinen suunnitelma edellytti. Pääsotaneuvosto arvioi tehdyiltä suunnitelmilta puuttuneen todellisuuspohjan ja totesi suomalaisten puolustuskykyä aliarvioidun merkittävästi. Tästä syystä pääsotaneuvosto päätti perustaa Suomea vastaan uuden johtoportaan Luoteisen Rintaman, jonka perustamisen yhteydessä puna-armeijan yhtymien komentajia vaihdettiin. Luoteis-Rintaman komentajaksi nimitettiin 1. luokan armeijankomentaja Semjon Timošenko.

Samassa yhteydessä 7. armeija jaettiin kahteen armeijaan joukkojen suuren määrän vuoksi. Kevennetty 7. armeija jatkoi Länsi-Kannaksella uuden komentajansa (2. luokan armeijakomentaja) Kirill Meretskovin johtamana ja Itä-Kannakselle perustettiin uusi 7. armeijan oikea ryhmä, jonka komantajaksi tuli suomalaissyntyinen armeijakunnankomentaja Vladimir D. Grendahl (aik. Wladimir Gröndahl). Uuteen ryhmään liitettiin 49. ja 150. jalkaväkidivisioona. Myöhemmin 26. joulukuuta 1939 ryhmästä muodostettiin 13. armeija Pääsotaneuvoston antamalla käskyllä numero 0691.

Kokoonpano sodan alussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • XIX armeijakunta
    • 24. kivääridivisioona
    • 43. kivääridivisioona
    • 70. kivääridivisioona
    • 123. kivääridivisioona
  • L armeijakunta
    • 49. kivääridivisioona
    • 90. kivääridivisioona
    • 142. kivääridivisioona
  • X panssariarmeijakunta
  • 19. jalkaväkidivisioona
  • erillinen panssariprikaati

Talvisodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosodan alkaessa 7. armeija oli edelleen Karjalankannaksella.[2] Heinäkuussa 1941 varsinaisesti alkaneen saksalaisten ja suomalaisten hyökkäysvaiheen aikana 7. armeijaa komensi kenraaliluutnantti Filipp Danilovitš Gorelenko. Gorolenko vapautettiin tehtävistään 24. syyskuuta 1941 ja siirrettiin puna-armeijan kaaderihallinnon käyttöön. Samana päivänä 7. armeija nimettiin uudelleen 7. erilliseksi armeijaksi (7 Er.A) ja siirrettiin samalla suoraan STAVKA:n alaisuuteen. Tämän uuden erillisen armeijan johtoon Stalin nimitti henkilökohtaisesti armeijakenraali Kirill Afanasjevitš Meretskovin 24. syyskuuta 1941 alkaen.[3]

Kokoonpano 1941 kesällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoonpano 1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • XXXVII kaartin armeijakunta
  • IV armeijakunta

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lakkauttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

7. armeija lakkautettiin 1945.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raunio, Ari; Kilin, Juri: Itsenäisyyden puolustajat, Sodan taisteluja 2, Jatkosota. Weilin+Göös, 2005. ISBN 951-593-927-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Talvisodan historia osa 1 s.268-269
  2. Jari Leskinen, Antti Juutilainen: Jatkosodan pikkujättiläinen, s. 136. WSOY, 2005. ISBN 951-0-28690-7.
  3. Raunio, Kilin - Jatkosota. 2005 s. 186 - 188
  4. Raunio, Kilin - Jatkosota. 2005 s. 336
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.