Carl August Standertskjöld (1855–1935)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Carl August ”Adi” Standertskjöld (5. maaliskuuta 1855 Tula, Venäjän keisarikunta7. maaliskuuta 1935 Helsinki, Suomi)[1] oli suomalainen vapaaherra ja teollisuusjohtaja, joka perusti Enson puuhiomon ja paperitehtaan Jääskeen.

Standertskjöldin vanhemmat olivat kenraaliluutnantti Carl August Standertskjöld vanhempi ja Fanny Augusta Nykopp. Hän syntyi Tulassa, jossa hänen isänsä vuokrasi Venäjän valtion kivääritehdasta. Standertskjöld kävi vuosina 1869–1871 keisarillisen paašikoulun Pietarissa ja opiskeli vuosina 1873–1876 puunjalostusta ja paperinvalmistusta Hannoverin teknillisessä opistossa Saksassa.[2][1] Hän oli vuodesta 1876 isänsä perustaman Inkeroisten puuhiomon teknillisenä johtajana ja vuosina 1885–1887 sen johtajana. Vuonna 1887 Standertskjöld osti J. G. Litzeniltä Vuoksen rannalla Jääskessä sijainneen Pelkolan kartanon, jonka mukana hän sai omistukseensa puolet läheisen Räikkölänkosken vesivoimasta. Hän rakennutti kosken luo puuhiomon, joka valmistui vuonna 1889. Samana vuonna hän perusti Enso Träsliperi Aktiebolag (Enson Puuhiomo Oy) -osakeyhtiön, jossa hän oli enemmistöosakas.[2] Standertskjöld keksi yritykselle nimen Enso sanan ”ensi” muunnelmana korostaakseen sitä, että kyseessä oli ensimmäinen Vuoksen vesivoimaa käyttävä yritys.[3]

Standertskjöldin tehtaan ympärille syntyi Enson tehdasyhdyskunta. Tehtaan tuotannon kasvattamiseksi Vuoksi padottiin tehtaan kohdalla vuosina 1897 ja 1907.[2] Tehdas valmisti kartonkia ja puumassaa ja oli vuosisadanvaihteesta alkaen yksi alansa suurimpia toimijoita Euroopassa.[1] Vuodesta 1907 puuhiomon yhteydessä oli myös paperikone. Standertskjöld oli yhtiönsä toimitusjohtaja sekä vuosina 1889–1903 ja 1906–1911 myös hallituksen puheenjohtaja. Hän myi lopulta yhtiön ja tehtaan vuonna 1912 Aktiebolaget W. Gutzeitille.[2]

Standertskjöld oli vapaaherrallisen Standertskjöld-suvun edustajana valtiopäivien aatelissäädyssä vuosina 1882, 1885 ja 18941906. Hän oli Pohjoismaiden Osake-Pankin hallintoneuvoston puheenjohtaja vuosina 1889–1891.[2] Standertskjöld omisti Koiskalan kartanon Nastolassa 1880–1893 ja Brödtorpin kartanon Pohjassa 1912–1916. Viimeiset vuotensa Standertskjöld asui sukutalossaan Helsingin Pohjoisrannassa. Hänen kotinsa oli 1920–1930-luvulla Helsingin seurapiirielämän keskus ja tunnettu ylellisistä talvijuhlistaan.[2][1]

Standertskjöldin puoliso oli vuodesta 1876 hänen pikkuserkkunsa Anna Matilda Augusta Standertskjöld.[1] Heillä oli kuusi lasta. Kenraalimajuri Harry Alfthan oli Standertskjöldin vävy.[2] Standertskjöldin veljiä olivat kartanonomistaja Herman Standertskjöld-Nordenstam, ratsumestari Carl Henrik Johan Standertskjöld ja tilanomistaja Emil Standertskjöld, joista kaksi viimeksi mainittua olivat myös Enso-yhtiön suurosakkaita.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Standertskjöld, (Adi) hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  2. a b c d e f g Juuso Salokoski: Standertskjöld, Carl August (1855 - 1935) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. Kirsi Juura: Enso Gutzeit Jääskessä Jääski-seura ry. Viitattu 5.10.2019.
  4. Veli-Matti Autio: Standertskjöld (1700 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.