Kauppahuone
_(2741548201).jpg)
Kauppahuone oli Euroopan historiassa ulkomaankauppaan keskittynyt perheyritys. Sillä ei ollut erityistä oikeusasemaa, vaan oikeus kaupankäyntiin kuului yrityksen omistajalle, kauppaporvarille. Liikesuhteiden ja pitkäjänteisyyden kannalta oli kuitenkin järkevää korostaa yrityksen nimeä eikä omistajaa. Liikkeen nimi oli yleensä sama kuin omistajan sukunimi. Kauppahuoneet harjoittivat monenlaista yritystoimintaa, kuten vähittäis- ja tukkukauppaa, kaivostoimintaa ja merenkulkua. Varhaisimpia kauppahuoneita olivat Pohjois-Italiaan keskiajalla syntyneet organisaatiot, jotka pyrkivät harjoittamaan kaikkea mahdollista voittoa tuottavaa liiketoimintaa. Firenzen Bardit ja Peruzzit olivat varhaisia suuria kauppahuoneita.[1]
Suomessa kauppahuoneiden valtakausi alkoi vapauden ajalla 1700-luvun puolimaissa ja jatkui noin sadan vuoden ajan, kunnes osakeyhtiölaki mahdollisti yhtiömuotoiset kauppayritykset. Keskeisiä suomalaisia kukoistusajan kauppahuoneita olivat esimerkiksi Roosin kauppahuone Kokkolassa, Malmin kauppahuone Pietarsaaressa ja Hackmanin kauppahuone Viipurissa.[1]
Nykyisin kauppahuoneella tarkoitetaan yritystä, joka tarjoaa muille yrityksille (päämiehille) vienti- ja tuontikaupan palveluja.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Halmesvirta & Ojala & Roiko-Jokela & Vilkuna: Historian sanakirja, s. 86. Gummerus. Jyväskylä, 1997. ISBN 951-20-5089-7.