Siirry sisältöön

Ina Colliander

Wikipediasta
Ina Colliander
o.s. Inna (Ina) Behrsen[1]
Ina Colliander miehensä ja tyttärensä kanssa 1930-luvulla
Ina Colliander miehensä ja tyttärensä kanssa 1930-luvulla
Henkilötiedot
Syntynyt26. kesäkuuta 1905
Pietari
Kuollut24. marraskuuta 1985 (80 vuotta)
Ammatti taidegraafikko, taidemaalari
Taiteilija
Kuuluisimpia töitä Enkeli sininen 1959
Palkinnot

Pro Finlandia 1959

Puupiirros Huntutanssi 31,3 × 53,5 cm vuodelta 1933[2]

Ina Inna Colliander (26. kesäkuuta 1905 Pietari, Venäjä24. marraskuuta 1985[3][4]) oli suomalainen taidegraafikko ja taidemaalari. Colliander teki melko kookkaita väripuupiirroksia, joissa oli suuria väripintoja ja dekoratiivisuutta. Hän suosi runollisia ortodoksisen mystiikan sävyttämiä aiheita[1] kuten enkeleitä puupiirroksissaan. Taidemaalarina hän edusti ranskalaistyyppistä väritaidetta[1]. Ina Colliander sai Pro Finlandia-mitalin vuonna 1959.[5]

Colliander opiskeli Ateneumissa.[6] Valmistumisen jälkeen hän sai Porvoosta paikan WSOY:n kuvittajana Erkki Tanttu työkaverinaan. Collianderilla oli työtilana myös vanha aitta, jossa hän teki ylisuuria piirustuksia vastapainona kuvitustyölle. Colliander halusi kuitenkin jatkaa vielä opintoja, joten hän matkusti syksyllä 1930 Müncheniin, jonka Collianderin vanhemmat katsoivat Pariisia sopivammaksi kohteeksi, koska kaupungissa asui sukulaisia. Colliander oppi Münchenissä linotekniikkaa. Matkan jälkeen hän avioitui Tito Collianderin kanssa.[7]

Colliander teki ensimmäisiä puupiirroksiaan Kuokkalassa, jossa hän asui kesäisin. Seudulla oleskeli 1930-luvulla monia suomenruotsalaisia kirjailijoita ja taiteilijoita. Collianderien huvilalla vierailivat Ina Collianderin serkun Sven Grönvallin lisäksi Elmer Diktonius, Rabbe Enckell, Gunnar Björling ja Sakari Tohka. Sen jälkeen kun Colliander oli kääntynyt ortodoksiksi vuosien 1936-1937 tienoilla, hänen teoksiinsa alkoi tulla uskonnollisia aiheita, vaikka selkeämmin vasta myöhemmin. Colliander teki 1930-luvun alkupuolella henkilöaiheita, kuten Huntutanssi vuonna 1933 ja Immer wieder, jossa lähtökohtana oli Rainer Maria Rilken runo. Colliander käytti 1930-luvulla ulkoa sattumalta löytyneitä laudanpaloja ja leikkasi laattoja karkean primitiiviseen tyyliin. Teoksissa oli pintamaisuutta korostava tasainen tumma tausta, josta leveät luonnosmaiset ääriviivat nousivat valkoisina. [8] Ina Collianderin teoksissa on nähty samanhenkisyyttä Ellen Thesleffin puupiirrosten kanssa, toisin kuin muilla suomalaisilla puupiirtäjillä.[9]

Ina Collianderilla oli oma tapansa tehdä puupiirrosta. Hän käytti puulaattojen työstämiseen pelkää veistä, ja toi laattana käytetyn puun rakenteen esiin. Työn jälki poikkeaa esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan tyylistä.[10] Monet Collianderin puupiirrokset ovat värillisiä, ja hän vedosti kaikki värit samalla laatalla. Kuva-aihe nousee eroon taustastaan, kun taas Gallen-Kallela työsti koko laatan reunoja myöten. Useimmat suuret enkelityöt ovat 1950- ja 1960-lukujen vaihteesta, kuten Enkeli sininen vuodelta 1959. Hangon ortodoksisessa kirkossa ja Myllypuron Pyhän Aleksanteri Syväriläisen tsasounassa on Ina Collianderin tekemät kirkkoliput.

Vuonna 1936 Collianderit asettuivat asumaan ensin Petseriin ja sitten Malaja Patskovan kylään ortodoksisen luostarin tuntumaan. Pariskunta kääntyi ortodoksiseen uskoon. Colliander teki tähän aikaan useimmiten pienehköjä henkilöaiheita perhepiiristä. Colliander oleskeli 1940-luvun lopulla Uudessa Valamossa. Viisikymmentäluvulla hän alkoi tehdä isokokoisia enkelipuupiirroksia. Uusia kookkaampia teoksia oli vuoden 1959 näyttelyssä, jonka jälkeen hänet kutsuttiin Suomen Venetsian biennaalin osastoon ja Colliander sai myös Pro Finlandia -palkinnon.[7]

Collianderin värit kirkastuivat ja voimistuivat 1970-luvulla, mutta aihepiiri pysyi samantyyppisenä. Puupiirrosten ohella hän alkoi tehdä enemmän mosaiikkeja.[7]

Pietarissa syntynyt Colliander (o.s. Behrsen) lähetettiin Saksaan sisäoppilaitokseen, josta hän palasi vähän ennen vallankumousta Pietariin. Vuosina 1918–1922 hän kävi koulua Tsarskoje Selossa. Ina muutti Suomeen ensimmäisenä perheestään vuonna 1923, muu perhe seurasi perässä.[6]

Ina ja Tito Collianderin tyttärentytär on toimittaja Baba Lybeck.[11]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bondestam, Kati: Inas längtan : Ina Collianders brev till Sven Grönvall 1925-1974. Schildt, 2005. ISBN 951-50-1540-5 (ruotsiksi)
  • Ahtola-Moorhouse, Leena (toim.): Ina Colliander. Ateneumin taidemuseo, 2005. ISBN 951-53-2781-4
  • Lammassaari, Taina - Arseni, pappismunkki: Ina Colliander : puun kosketus. Otava, 1991. ISBN 951-1-11778-5
  • Ina Colliander : näyttelyluettelo, joulukuu 1945, Galerie Hörhammer. Galerie Hörhammer, 1945.
  1. 1 2 3 ”Colliander, Ina”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5
  2. Ina Colliander: Huntutanssi. Kansallisgalleria. Viitattu 22.3.2026.
  3. Mitä Missä Milloin, s. 114. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-08999-4
  4. Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 6.1.2022.
  5. Sergius Colliander: Isä Sergius Colliander: Äitini Ina Colliander 2005. Ortodoksiviesti. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 6.5.2007.
  6. 1 2 Sergius Colliander: Valoa ja varjoa, lämpöä ja ehdottomuutta 2005. Ortodoksiviesti. Arkistoitu 13.1.2007. Viitattu 6.5.2007.
  7. 1 2 3 Ina Colliander (1905–1985) Jyväskylän taidemuseo, Oravien aarteita. Viitattu 22.3.2026.
  8. Erkki Anttonen: ”Suomen taidegrafiikka 1895–1950”, Ars Suomen taide, 5. osa, s. 289-290. Espoo: Weilin + Göös, 1990. ISBN 951-35-4206-8
  9. Erkki Anttonen: ”Suomen taidegrafiikka 1895–1950”, Ars Suomen taide, 5. osa, s. 277. Espoo: Weilin + Göös, 1990. ISBN 951-35-4206-8
  10. Suomalainen puupiirros ja linopiirros 2005. Ateneumin taidemuseo. Arkistoitu 10.6.2007. Viitattu 6.5.2007.
  11. Mantere, Liisa: Baba Lybeck: ”Henkinen pääoma on tärkein” Eeva. 3.2.2010. Helsinki: A-lehdet Oy. Arkistoitu 26.3.2012. Viitattu 16.4.2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]