Hiroshige

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Utagawa Hiroshige
Utagawa Kunisada: Ichiryusai Hiroshigen (1797–1858) muistomuotokuva, 1798, 36.2 x 24.4 cm, puupiirrospainokuva. Metropolitan Museum of Art, New York.[1]
Utagawa Kunisada: Ichiryusai Hiroshigen (1797–1858) muistomuotokuva, 1798, 36.2 x 24.4 cm, puupiirrospainokuva. Metropolitan Museum of Art, New York.[1]
Henkilötiedot
Syntynyt1797
Edo, Japani
Kuollut12. elokuuta 1858
Edo, Japani
Kansalaisuus Japani
Taiteilija
Ala kuvataide
Taidesuuntaus ukiyo-e

Utagawa Hiroshige (jap. 歌川 広重; 1797 – 12. elokuuta 1858), joskus Ando Hiroshige oli ukiyo-e-kuvittaja Japanin Edo-kaudella (1600–1867). Häntä pidetään yhtenä tyylisuunnan suurista mestareista.[2] Usein pelkästään nimellä Hiroshige kutsuttu kuvittaja erikoistui maisemakuviin.[3] Hänen tunnetuimpia töitään ovat painokuvien sarjat Tokaidon tien 53 pysähdyspaikkaa (1833–1834) ja Sata kuuluisaa näkymää Edosta (1856–1858).[4]

Nykyisin Hiroshige on Hokusain ohella maailmanlaajuisesti todennäköisesti tunnetuin ukiyo-e-taiteilija. Kun japanilaisia puupiirroksia tuotiin Eurooppaan 1800-luvun lopussa Hiroshigesta tuli erityisesti ranskalaisten impressionistien suosikki. Esimerkiksi Degas, Monet, Pisarro, Toulouse-Lautrec ja Van Gogh keräsivät Hiroshigen töitä, lainasivat niistä elementtejä omiin töihinsä tai toisinaan kopioivat suoraan Hiroshigen puupiirroksia.[5][6]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Horikiri no hanashōbu, (’Horikin iirispuutarha’), kuva numero 56 sarjasta Sata kuuluisaa näkymää Edosta (1856–1858), 33,6 cm × 21,2 cm, Yhdysvaltain kongressin kirjasto, Washington (DC).[7]

Varhaiset vuodet ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiroshigen elämästä tiedetään useimpien ukiyo-e-mestareiden tavoin vain vähän. Puupiirrokset eivät olleet omana aikanaan arvostettua taidetta, joten käsityöläisinä pidettyihin suunnittelijoihin ei kiinnitetty huomiota, eikä heidän elämänvaiheitaan usein kirjattu muistiin.[2] Hiroshige syntyi nimellä Andō Tokutarō vuonna 1797 Tokugawa-shōgunaatin hallintokaupungissa Edossa, nykyisessä Tokiossa samuraisukuun. Hänen isänsä oli Edon kaupunginosan palomestari. Perhe asui parakeissa kaupungin laidalla.[2][8]

Nuori Tokutarō piti piirtämisestä. Häntä opasti ilmeisesti yksi palomiehistä, amatöörimaalari Okajima Rinsai, joka oli opiskellut Kanō-koulukuntaan kuuluneen mestarin johdolla maalausta.[9] Kun nuoren Tokutarōn molemmat vahemmat kuolivat hänestä tuli vain 12-vuotiaana perheensä pää ja isänsä virka-aseman perijä. Virka vaati ilmeisesti vain hyvin vähän työtä ja Hiroshige pystyi jatkamaan opintojaan.[2][8] Hän pyrki ensin ukiyo-e-mestari Utagawa Toyokunin oppilaaksi, mutta tuli hylätyksi. Hiroshigesta tuli kuitenkin samaan Utagawa-koulukuntaan kuuluneen Utagawa Toyohiron oppilas. Vuonna 1812 vain vuosi opintojensa aloittamisen jälkeen 15-vuotias sai ottaa käyttöön oman mestarinimensä Hiroshige.[2][8] Ukiyo-e-tekniikoiden lisäksi Hiroshige opiskeli Kanō- ja Shijō-koulukuntien maalausta.[5]

Ura kuvittajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiroshigen ensimmäiset tunnetut työt ovat runokirjan kuvitus ja sarja yakusha-e-näyttelijäkuvia vuodelta 1818. Seuraavien vuosien aikana Hiroshige kehittyi taiteilijana ja suunnitteli muiden ukiyo-e-kuvittajien tavoin kuuluisien kurtisaanien, näyttelijöiden ja samuraiden kuvia. Hiroshige siirsi perintövirkansa pojalleen heti kun se oli mahdollista vuonna 1823 ja keskittyi kokonaan uraansa kuvittajana.[8]

Vuodesta 1830 eteenpäin Hiroshige löysi omat vahvuutensa ja keskittyi maisemakuviin yhteistyössä useiden eri kustantajien kanssa.[8] Hiroshigen puupiirrossarja Tokaidon tien 53 pysähdyspaikkaa (n. 1832–1833) loi hänen maineensa taiteilijana.[4] Sarja julkaistiin vuonna 1833 ja kirjana vuonna 1834. Vuonna 1856 Hiroshige ryhtyi buddhalaiseksi munkiksi ja aloitti puupiirrossarjan Sata kuuluisaa näkymää Edosta (1856–1858). Hän kuoli 62-vuotiaana Edon kolera-epidemian aikana.[10]

Teokset ja tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiroshigen ura jaetaan yleensä kolmeen jaksoon. Vuosina 1818–1830 Hiroshige opiskeli ja kehittyi hitaasti. Hän suunnitteli bijinga-kuvia kauniista naisista, kuvia kuuluisista sotureista (musha-e) ja puupiirroksia kabuki-näyttelijöistä (yakusha-e). Varhaiset työt eivät erottuneet edukseen ukiyo-e-puupiirrosten massasta.[2][5] Hiroshigen uran huippujakso alkoi 1830-luvun alussa. Hän keskittyi ilmeisesti Hokusain vaikutuksesta maisemakuviin. Uran loppuvaiheessa noin vuosina 1844–1858 Hiroshigen kasvava suosio johti liian nopeaan työskentelyyn ja tiheään julkaisutahtiin. Hän suunnitteli valtavan määrän puupiirroksia, eikä laatu säilynyt aina uran huippukauden tasolla.[2]

Hirogshigen on arvioitu suunnitelleen yhteensä yli 5 000 puupiirrospainokuvaa.[2] Painokuvien lisäksi Hiroshige suunnitteli noin 500 puupiirrosta, jotka liimattiin viuhkalle (uchiwa-e). Hän kuvitti lisäksi noin 130 kirjaa ja maalasi tauluja. Hänen tunnetuin maalaussarjansa on Odan klaanin daimioille maalattu 200 maalauksen kokonaisuus Tendō Hiroshige.[10] Maisemakuvien ohella Hiroshige suunnitteli myös nimellä kacho-e (kirjaimellisesti 'kukat ja linnut') tunnettuja puupiirroksia.[11]

  • Yakusha-e ja kachō-e
  • Varhainen näyttelijäkuva. ”Ichikawa Danjûrô VII Shibarakun roolissa”, 1824, Rijksmuseum, Amsterdam.[12]

    Varhainen näyttelijäkuva. ”Ichikawa Danjûrô VII Shibarakun roolissa”, 1824, Rijksmuseum, Amsterdam.[12]

  • Kachō-e: ”Sininen harakka vaahteranoksalla”, Freer Gallery of Art, Washington (DC).[13]

    Kachō-e: ”Sininen harakka vaahteranoksalla”, Freer Gallery of Art, Washington (DC).[13]

Maisemakuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1830-luvun alussa ilmeisesti Hiroshigen opettajan ja mestarin Utagawa Toyohiron kuolema vapautti hänet kokeilemaan uudenlaisia aiheita. Hiroshige otti vaikutteita Hokusain luontokuvista. Aiempien henkilökuvien sijasta hän alkoi suunnitella romanttisia maisema- ja luontopuupiirroksia. Uusi aihevalinta sopi Hiroshigen kuvittajanlaadulle.[2][8][5] Hänestä tuli Hokusain veroinen maisemakuvaaja. Yhdessä kaksi suunnittelijaa nostivat maisemakuvauksen arvostetuksi ukiyo-e-lajiksi muiden vakiintuneiden lajityyppien rinnalle.[14]

Hiroshige kehitti nopeasti oman voimakkaan, runollisen tyylinsä.[2] Hänen maisemapuupiirrostensa ydin ovat tunnelman, luonnonilmiöiden ja vuodenaikojen vaihtelun kuvaus. Hän kuvasi kesäisiä maisemia, sadekuuroja, lunta, sumua ja syksyn kirkkaita värejä.[5] Hiroshige sovelsi sarjoissaan taitavasti myös länsimaisia vaikutteita, esimerkiksi perspektiivin ja tilan kuvaamista.[14]

Hiroshige maineen maisemien kuvaajana loi hänen 1832–1833 julkaistu sarjansa Tōkaidōn tien 53 pysähdyspaikkaa. Hänen opiskelijansa Hiroshige III kertoi myöhemmin, että sarja perustui Hiroshigen vuonna 1832 Edosta Kiotoon tekemän matkan aikana tehtyihin luonnoksiin. On kuitenkin todennäköistä, että Hiroshige otti omien luonnostensa lisäksi tai sijasta kuviensa aiheet suoraan aiemmin julkaistuista matkaoppaista, ja matka on romanttinen myytti.[8][15] Tōkaidō-sarjan kuvat eivät usein kuvaa pelkästään todellisia näkymiä. Hiroshige otti taiteellisia vapauksia, lisäsi maisemiin keksittyjä elementtejä ja karsi toisia. Näkemyksen yhtenäisyys oli hänelle tärkeämpää kuin orjallinen todellisuuden seuraaminen.[16]

  • Sarjasta Tōkaidōn tien 53 pysähdyspaikkaa, 1833–34
  • Kuva 11, Hakone

    Kuva 11, Hakone

  • Kuva 16, Kanbara

    Kuva 16, Kanbara

  • Kuva 46, Sadekuuro Shōnossa

    Kuva 46, Sadekuuro Shōnossa

Tōkaidōn tien 53 pysähdyspaikkaa oli kaupallinen menestys. Hiroshige pystyi menestyksen ansiosta keskittymään ainoastaan tunnettujen paikkojen kuvaukseen, joka tunnettiin omana genrenään meisho-e (kirjamellisesti ’kuuluisien paikkojen kuvat’). Myöhemmin maisemakuvia on kutsuttu myös nimellä fūkeiga (kirjamellisesti ’maisemapainokuvat’). Hiroshige uudisti puupiirrosten aihevalintojen lisäksi myös sitä, miten kuvat esitettiin. Aiemmat ukiyo-e-kuvittajien painokuvasarjat olivat sisältäneet yleensä 10–12 kuvaa. Hiroshigen yksittäisten painoarkkien sarjat olivat hyvin laajoja.[17] Hänen kuvansa olivat myös aiempia maisemapuupiirroskuvia suurempaa ōban-kokoa.[18]

Seuraavan kahdenkymmenen vuoden ajan Hiroshige jatkoi maisemakuvien suunnittelua, usein yhteistyössä muiden taiteilijoiden kanssa.[11] Tōkaidōn tien lisäksi Hiroshigen toinen lempikohde oli hänen kotikaupunkinsa Edo. Hän työstä toista tunnettua sarjaansa Sata kuuluisaa näkymää Edosta (1856–58) kuolemaansa saakka vuonna 1858.[11] Sarjalle ovat tyypillisiä kuvan etualalle sijoitetut suuret elementit, joiden tarkoitus on lisätä syvyysvaikutelmaa.[19]

  • Sarjasta Sata kuuluisaa näkymää Edosta, 1857
  • Uusi Fuji, Meguro, Museum of Fine Arts, Boston.[20]

    Uusi Fuji, Meguro, Museum of Fine Arts, Boston.[20]

  • Kameidon luumutarha, Stanfordin yliopisto, Stanford.[21]

    Kameidon luumutarha, Stanfordin yliopisto, Stanford.[21]

  • Suidōn silta ja Surugadain korttelit, Museum of Fine Arts, Boston.[22]

    Suidōn silta ja Surugadain korttelit, Museum of Fine Arts, Boston.[22]

Hiroshigen näkemyksiä kuvien suunnittelusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiroshige kirjoitti puupiirrossarjojensa esipuheisiin usein näkemyksiään kuvien suunnittelusta. Hänen mukaansa kuvien tuli perustua alkuperäisiin, paikalla tehtyihin luonnoksiin. Tarkoitus oli kuvata maisema realistisesti. Kuvittajan tuli kuitenkin ”poistaa kuvasta kaikki, missä ei ollut tyyliä tai sulokkuutta.” Esittääkseen kauniin näkymän kuvittajan oli ymmärrettävä, miten yhdistää toisiinsa kaikki ne elementit, joista yhdessä muodostuu maisema.[23]

Vastaanotto ja merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vincent Van Gogh hankki kokelmiinsa useita Hiroshigen töitä ja jäljensi ne öljymaalauksiksi. Vasemmalla ”Sadekuuro Shin-Ōhashin sillalla ja Atakessa”, Hiroshige, 1857. Oikealla Van Goghin öljyvärimukaelma.[24]

Horishigea pidetään nykyisin yhtenä merkittävimmistä ukiyo-e-suunnittelijoista Hokusain, Kitagawa Utamaron (n. 1753–1806) ja Tōshūsai Sharakun ohella.[25] Hokusain ja Hiroshigen puupiirrokset muuttivat koko ukiyo-e-tyylisuuntaa. Vaikka japanilaisissa puupiirroksissa oli aiemminkin kuvattu maisemia, maisema oli yleensä ollut kuvan varsinaisen aiheen tausta.[26] Aiemmin Edon kabukiteatterien ja Yoshiwaran ilotalojen ”leijuvaan maailmaan” keskittyneeseen tyylisuuntaan tuli nyt uusia elementtejä, kuten maiseman, luonnon, sekä kasvien ja eläinten kuvaus.[27]

Omana aikanaan ukiyo-e-puupiirrokset eivät olleet taidetta vaan populaarikulttuuria.[28] Hiroshige oli hyvin suosittu sekä kotimaassaan että ulkomailla. Hänen tunnetuimpia painokuviaan painettiin valtavia määriä, jopa 10 000 vedosta. Työt ovatkin levinneet laajalle maailman museoihin ja gallerioihin.[5] Töitä painettiin uudestaan niin paljon, että alkuperäiset painolaatat kuluivat ja monet myöhemmistä uusintapainoksista ovat heikkolaatuisia.[29]

Hiroshigen maisemakuvat ovat merkittäviä myös koko maailman taidehistoriassa.[27] Hiroshige oli yksi japanilaisista ukiyo-e-taiteilijoista, jotka vaikuttivat erityisesti ranskalaisten impressionistien työhön 1870-luvulta lähtien. Hiroshige oli esimerkiksi Edgar Degas'n, Claude Monet'n, Camille Pissarron ja James McNeill Whistlerin suosikki.[5][6] Van Gogh kopioi useita Hiroshigen töitä öljyvärimaalauksiksi lähes sellaisenaan. Myös Degas ja Whistler lainasivat niistä elementtejä omiin töihinsä.[30]

Hiroshige Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa Hiroshigen töitä on myös Kansallisgallerian kokoelmissa.[31] Syksyllä 2008 Ateneumin taidemuseon näyttelyssä Matkalla Edoon olivat esillä Hiroshigen teossarjat Tokaidon tien 53 pysähdyspaikkaa ja Kisokaidon tien 69 pysähdyspaikkaa (n. 1834–1842) sekä teoksia sarjasta Sata kuuluisaa näkymää Edosta.[32]

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Tagawayan ravintola Daionjin Temppelin luona” sarjasta ”Kokoelma Edon kuuluisia ravintoloita”, 1838–40, 22,5 x 35 cm, Metropolitan Museum of Art, New York.[33]

    ”Tagawayan ravintola Daionjin Temppelin luona” sarjasta ”Kokoelma Edon kuuluisia ravintoloita”, 1838–40, 22,5 x 35 cm, Metropolitan Museum of Art, New York.[33]

  • ”Pyörteet Awassa”, triptyykki sarjasta ”Lumi, kuu ja kukat”, 1857, 37,7 x 76,2 cm, Museum of Fine Arts, Boston.[34]

    ”Pyörteet Awassa”, triptyykki sarjasta ”Lumi, kuu ja kukat”, 1857, 37,7 x 76,2 cm, Museum of Fine Arts, Boston.[34]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Carpenter, John T.: Edo. Art in Japan 1615–1868. Washington: National Gallery of Art, 1998. ISBN 0-89468-226-1. (englanniksi)
  • Fahr-Becker, Gabriele & Murray, Chris: The art of East Asia. Köln: Könemann, 1999. ISBN 3-8290-1745-6. (englanniksi)
  • Forrer, Matthi: Hiroshige : prints and drawings. München: Prestel, 1997. ISBN 3-7913-1860-8. (englanniksi)
  • Harris, Frederick: Ukiyo-e: the art of the Japanese print. Tokio: Tuttle Pub, 2010. ISBN 978-1-4629-0614-7. (englanniksi)
  • Marks, Andreas: Japanese woodblock prints: artists, publishers, and masterworks, 1680-1900. Tokio: Tuttle, 2010. ISBN 978-1-4629-0599-7. (englanniksi)
  • Munsterberg, Hugo: The Japanese print: a historical guide. New York: Weatherhill, 1982. ISBN 0-8348-0167-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Memorial Portrait of Ichiryusai Hiroshige (1797–1858) www.metmuseum.org. Viitattu 4.8.2021.
  2. ↑ a b c d e f g h i j Hiroshige | Japanese artist Encyclopedia Britannica. Viitattu 4.8.2021. (englanniksi)
  3. ↑ Harris 2010 s. 115–116
  4. ↑ a b Hokusai & Hiroshige – Matkalla Edoon Ateneumin taidemuseo. Viitattu 4.8.2021.
  5. ↑ a b c d e f g Munsterberg 1982 s. 120–127
  6. ↑ a b Harris 2010 s. 205
  7. ↑ Brooklyn Museum www.brooklynmuseum.org. Viitattu 5.8.2021.
  8. ↑ a b c d e f g Marks 2010 s. 287–288
  9. ↑ Forrer 1997 s. 12
  10. ↑ a b The 53 stations of the Tokaido Road ‘Tokaido Gojusan Tsugi No Uchi’ by Utagawa Hiroshige Cotton Town (myös linkit Hiroshiden puupiirroksiin).
  11. ↑ a b c Harris 2010 s. 201–202
  12. ↑ Ichikawa Danjûrô VII in de rol van Shibaraku, Hiroshige (I) , Utagawa, 1824 Rijksmuseum. Viitattu 5.8.2021. (hollanniksi)
  13. ↑ Blue magpie on maple branch - Artist: Utagawa Hiroshige Google Arts & Culture. Viitattu 5.8.2021.
  14. ↑ a b Harris 2010 s. 197, 199
  15. ↑ Forrer 1997 s. 17
  16. ↑ Harris 2010 s. 205
  17. ↑ Harris 2010 s. 201–202
  18. ↑ Forrer 1997 s. 14
  19. ↑ Forrer, 1997 s. 21
  20. ↑ New Fuji, Meguro (Meguro Shin-Fuji), from the series One Hundred Famous Views of Edo (Meisho Edo hyakkei) - Utagawa Hiroshige I, published by Uoya Eikichi Google Arts & Culture. Viitattu 6.8.2021.
  21. ↑ One Hundred Famous Views of Edo “Plum Garden in Kameido” - Utagawa Hiroshige Google Arts & Culture. Viitattu 6.8.2021.
  22. ↑ Suidō Bridge and Surugadai (Suidōbashi Surugadai), from the series One Hundred Famous Views of Edo (Meisho Edo hyakkei) - Utagawa Hiroshige I, published by Uoya Eikichi Google Arts & Culture. Viitattu 6.8.2021.
  23. ↑ Forrer 1997 s. 22
  24. ↑ Harris 2010 s. 205
  25. ↑ Forrer 1997 s. 11
  26. ↑ Forrer 1997 s. 13–14
  27. ↑ a b Harris 2010 s. 197
  28. ↑ Harris 2010 s. 218–220
  29. ↑ Harris 2010 s. 205
  30. ↑ Harris 2010 s. 205
  31. ↑ Hiroshige Kansallisgalleria. Viitattu 7.10.2015.
  32. ↑ Hokusai & Hiroshige Matkalla Edoon Ateneumin taidemuseo. Viitattu 7.10.2015.
  33. ↑ Daisenji Mae (Tagawaya) www.metmuseum.org. Viitattu 5.8.2021.
  34. ↑ View of the Whirlpools at Awa (Awa Naruto no fûkei), from an untitled set of three triptychs collections.mfa.org. Viitattu 5.8.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auktoriteettitunnisteet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hiroshige&oldid=20424457”