Torii Kiyonaga

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Torii Kiyonaga
Torii Kiyonaga, ”Kurtisaani Hitomachi Tsutayan talosta kamuroidensa Sanaen ja Matsuyon seurassa”, n. 1778–1782, 35 × 22 cm, Rijksmuseum, Amsterdam.
Torii Kiyonaga, ”Kurtisaani Hitomachi Tsutayan talosta kamuroidensa Sanaen ja Matsuyon seurassa”, n. 1778–1782, 35 × 22 cm, Rijksmuseum, Amsterdam.
Henkilötiedot
Syntynytnoin 1752
Edo, nykyisin Tokio, Japani
Kuollut28. kesäkuuta 1815
Edo, Japani
Kansalaisuus Japani
Taiteilija
Ala kuvataide
Taidesuuntaus ukiyo-e

Torii Kiyonaga (jap. 鳥居 清長, 1752 – 28. kesäkuuta 1815 Edo) oli ukiyo-e-kuvittaja ja puupiirrosten suunnittelija Japanin Edo-kaudella (1600–1867). Hänet tunnetaan erityisesti Yoshiwaran ilotalokorttelin ”kelluvan maailman” ja prostituoitujen kuvaajana.[1][2]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiyonagan uskotaan aloittaneen opintonsa 14-vuotiaana vuonna 1765 Torii Kiyomitsun johdolla. Hänen varhaiset työnsa kuvaavat Ichumara- ja Nakamura -kabuki-teattereiden näyttelijöitä. Näyttelijöiden kuvat (yakusha-e) oli vakiintunut puupiirrosten genre.[1]

1780-luvulta lähtien Kiyonagasta tuli aikansa johtava bijingan (kirjaimellisesti ’kauniiden naisten kuvat’) suunnittelija. Bijinga aihe olivat Edon laillisen Yoshiwaran ilotalokorttelin prostituoitudut ja viihdyttäjät. Kiyonagan kuvasi luonnottoman hoikkia ja pitkiä naisia yleensä kokokuvissa.[1] Hän työnsä ovat aiempia bijinga-kuvia selvästi suurikokoisempia. Hänet tunnetaan erityisen taitavana kimonomuodin ja kankaiden kuvaajana.[3]

Kiyonaga käytti töissään länsimaisesta taiteesta lainattuja tapoja hahmottaa tilaa ja perspektiiviä erityiesti kuvatessaan Yoshiwaran naisia ympäristössään.[1] Hänen kuvansa Yoshiwarasta ovatkin aiempia ukiyo-e-kuvia selvästi realistisempia.[2] Useat töistä ovat diptyykkejä tai triptyykkejä.[3] Hän suunnitteli useimpien muiden ukiyo-e-mestareiden tavoin myös eroottisia shunga-kuvia. Kiyonaga tunnetaan myös kapeista ja korkeista hashira-e-pylväskuvista.[1]

Vuonna 1787 Kiyonagasta tuli Torii-koulukunnan uusi johtava opettaja. Hän jätti bijinga-genren ja siirtyi kokonaan suunnittelemaan yksityisesti tilattuja surimono-puupiirroksia, kun nouseva tähti Kitagawa Utamaro (1753–1806) syrjäytti hänet johtavana bijinga-suunnittelijana 1790-luvun alussa. Kiyonagan viimeinen tunnettu työ on vuodelta 1813. Hän kuoli vuonna 1815.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harris, Frederick: Ukiyo-e: the art of the Japanese print. Tokyo: Tuttle Pub, 2010. ISBN 978-1-4629-0614-7.
  • Marks, Andreas: Japanese woodblock prints: artists, publishers, and masterworks, 1680-1900. Tokyo: Tuttle, 2010. ISBN 978-1-4629-0599-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Marks 2010 s. 151–152
  2. a b Harris 2010 s. 63
  3. a b Harris 2010 s. 118

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]