Tämä on lupaava artikkeli.

Utagawa Kunisada

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Utagawa Kunisada
歌川 国貞
Kunisadan oppilaan Kunisada II:n muistopuupiirrospainokuva Kunisadasta tämän kuoleman jälkeen.
Kunisadan oppilaan Kunisada II:n muistopuupiirrospainokuva Kunisadasta tämän kuoleman jälkeen.
Henkilötiedot
Syntynyt1786
Edo, Japani
Kuollut12. tammikuuta 1865 (78–79 vuotta)
Edo, Japani
Taiteilija
Ala kuvataide
Taidesuuntaus ukiyo-e

Utagawa Kunisada (jap. 歌川 国貞; 1786 Edo – 12. tammikuuta 1865 Edo), myös Utagawa Toyokuni III (jap. 三代 歌川 豊国), oli kuvittaja ja puupiirrospainokuvien suunnittelija Edo-kauden Japanissa. Hän oli aikansa suosituin ja kaupallisesti menestynein ukiyo-e-kuvittaja, joka johti vaikutusvaltaista Utagawa-koulukuntaa lähes 40 vuotta.[1]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kisegawa ja lyhty sateessa, osa triptyykkiä, 1825, 21,8 × 18,4 cm. Rijksmuseum, Amsterdam.[2]

Varhaiset vuodet ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunisada syntyi vuonna 1786 Edon kaupungissa Honjōn kaupunginosassa vauraaseen perheeseen. Hänen isänsä omisti viidennen Tatekawan lautta-aseman, josta käsin liikennöitiin lauttareittiä Edon lävitse virranneen Sumidajoen yli.[3] Noin 15-vuotiaana Kunisada alkoi opiskella ukiyo-e-mestari Utagawa Toyokunin (1769–1825) johdolla. Hänen ensimmäinen tunnettu työnsä on 21-vuotiaana julkistettu sarja Keisei jūnitoki (’Kurtisaanien kaksitoista tuntia’) vuodelta 1807.[1] Vuonna 1812 Kunisada peri isänsä lautta-aseman ja samalla taatun toimeentulon koko loppuelämänsä ajaksi.[3]

Menestyksen vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunisadan ensimmäinen menestys tuli kirjankuvittajana.[1] Vuonna 1808 Kunisada kuvitti Shikitei Samban romaanin Otsu miyage domo matabei meiga sukedachi. Kirjasta tuli julkaisuvuotensa myydyin teos ja Kunisadasta kysytty kuvittaja.[3] Jo vuonna 1809 Kunisadalta tilattiin enemmän kuvakirjojen (e-hon) kuvituksia kuin hänen opettajaltaan Toyokunilta tai Katsushika Hokusailta.[4] Ukiyo-e-markkinoita johtivat kustantajat, jotka tilasivat puupiirroksia suunnittelijoilta, joiden töiden uskoivat myyvän hyvin.[5] 1810-luvun aikana Kunisadalta tilattiin yli 50 eri painokuvasarjaa, joten kustantajat uskoivat häneen.[1] Jo vuonna 1814 hän perusti oman ateljeensa ja alkoi ottaa oppilaita. Vuosikymmenen loppuun mennessä hän oli selvästi suositumpi kuin opettajansa.[1]

Vuonna 1827 Kunisada otti oppitunteja maalari Hanabusa Ikkeiltä (1749–1844)[3] ja jatkoi menestyvää uraansa painokuvien suunnittelijana. Suurin osa hänen tuotannostaan oli puupiirroksia kabuki-näyttelijöistä (yakusha-e), mutta hän kuvitti myös yli sata e-hon-kuvakirjaa.[1] Ajan tapa oli julkaista puupiirroksia sarjoina. Kunisada julkaisi 1820-luvun aikana noin 110 puupiirroskuvasarjaa, joista monet olivat bijinga-genreä (kirjaimellisesti ’kauniiden naisten kuvia’). Kunisada seurasi tarkasti ostavan yleisön makua. Hän haki uusia aiheita ja muunsi tyyliään tarpeen mukaan. 1830-luvulla hän alkoi suunnitella myös maisemapuupiirroksia (fūkei-ga) ja kuvia kukista ja linnuista (kachō-e).[1]

Kunisadan elinaikana Japania hallitsi Tokugawa-shōgunaatti, joka pyrki hidastamaan ja osin kääntämään yhteiskunnallisten muutosten suuntaa. Kauppiasluokka chōnin oli vaurastunut ja perinteinen valtajärjestys oli uhattuna. Kaupankäyntiä pyrittiin rajoittamaan eri tavoin. Tenpō-uudistuksiksi kutsutut rajoitukset koskivat myös kustannustoimintaa ja puupiirroskuvien julkaisemista ja myymistä.[1] Esimerkiksi näyttelijöiden ja prostituoitujen kuvaamista painokuvissa rajoitettiin.[6] Kunisada hylkäsi monien muiden puupiirroskuvittajien tavoin näyttelijäkuvat ja alkoi suunnitella vähemmän riskialttiita bijinga-kuvia.[1] Sensuurin kiertämiseksi puupiirrokset kuvittivat runoantologioita.[7]

Toyokuni III -arvonimi ja Utagawa-koulukunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Genji-e-triptyykki Tyylikäs prinssi Genji, 1853. Rijksmuseum, Amsterdam.[8]

58-vuotiaalle Kunisadalle annettiin vuonna 1844 kunnianimi Toyokuni III ja hänet nimitettiin Utagawa-koulukunnan johtavaksi opettajaksi. Kun Kunisadan oma opettaja Utagawa Toykokuni oli kuollut vuonna 1825, arvonimen Toyokuni ja johtavan opettajan paikan oli perinyt Utagawa Toyoshige (1777–1835), joka oli naimisissa Toyokunin tyttären kanssa.[9] Kunisada ei pitänyt nimen edellistä haltijaa arvossa, joten hän kutsui itseään nimellä Toyokuni II.[1] Jälkimaailma tuntee kuitenkin Kunisadan nimellä Toyokuni III.[9]

Tenpō-uudistusten sensuuri hellitti 1840-luvun lopulla ja markkinoilla alkoi uusi näyttelijäkuvien trendi. Myös Kunisada palasi näyttelijäkuvien pariin.[1] Hän jatkoi myös bijinga-kuvien suunnittelua.[6] Kunisada johti suurta ateljeetaan kuin tuotantolaitosta, menestyi kaupallisesti ja vaurastui.[10] Joidenkin arvioiden mukaan Kunisadan puupiirrosten laatu laski loppukauden töissä.[11] Kaikki arvioijat eivät ole samaa mieltä, ja heidän mukaansa myös loppukauden töissä oli korkealaatuisia puupiirroksia.[10]

Kunisada jatkoi työskentelyä kuolemaansa saakka. Kunisada kuoli 78-vuotiaana vuonna 1865.[11] Hänen merkitystä ja arvostustaan kuvaa se, että neljä eri kustantajaa julkaisi hänen muistokuvansa, kun yleensä muistokuvia julkaistiin vain yksi.[1]

Teokset ja tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunisada oli erittäin tuottelias ja suunnitteli painokuvia lähes kaikissa tunnetuissa ukiyo-e-tyyleissä. Häneltä tunnetaan 35 000–40 000 yksittäistä signeetattua kuvaa.[12] Kunisadan tuotantoa pidetään laajempana kuin yhdenkään toisen puupiirroskuvien suunnittelijan.[13] Kunisada oli puupiirrosten mestari, mutta myös liikemies, jonka ateljee oli suuri ja organisoitu tuotantolaitos. Hänen oppilaansa tuottivat opettajansa valvomana ja johtamana tasaisen korkealaatuisia kuvia. Kuvien taiteellinen vastuu oli ateljeen omistajalla ja johtajalla Kunisadalla.[10]

Yakusha-e[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtaosa Kunisadan tuotannosta oli yakusha-e-genren näyttelijäkuvia. Ennen Tenpō-uudistuksia vuonna 1842 Kunisadan puupiirrokset kuvasivat tiettyä kabuki-esitystä ja näytelmää. Uudistusten sensuurin seurauksena myös Kunisada lopetti näyttelijäkuvien tekemisen.[14]

Tenpō-uudistusten sensuuri hellitti vuoteen 1847 mennessä ja markkinoilla alkoi uusi näyttelijäkuvien trendi. Myös Kunisada palasi näyttelijäkuvien pariin. Kuvat kuitenkin paketoitiin myyntiin uudella tavalla. Kuvista rakennettiin suuria keräilysarjoja. Näyttelijöitä ei enää nimetty, vaikka yleisö tunnistikin suosikkinsa kasvoista ja rooliasuista.[15] Seuraavan kahden vuosikymmenen ajan Kunisada hallitsi yakusha-e-genren markkinoita.[1] Pelkästään vuonna 1852 julkaistiin yksitoista sarjaa Kunisadan signeraamia kuvia, joissa oli yhteensä 400 näyttelijäkuvaa.[16]

Bijinga[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijäkuvien lisäksi Kunisada suunnitteli bijinga-kuvia kauniista naisista.[17] Kunisadan varhaisissa bijinga-kuvissa näkyy Kitagawa Utamaron (1753–1806) vaikutus. Utamaron tyyliä ja aiheita jäljittelevästä Kunisadasta tuli 1810-luvun lopulla Edon johtava bijinga-suunnittelija. Hänen kuvansa olivat Utamaron kuvia realistisempia.[18] 1820- ja 1830-luvilla Kunisada oli Edon johtava bijinga-suunnittelija yhdessä Keisai Eisenin (1790–1848) ja Kikukawa Eizanin (1787–1867) kanssa. Kaupallisten puupiirroskuvien markkinat olivat kuitenkin muutoksessa. Puupiirrokset ja kirjat levisivät yhä laajemmalle Edon ulkopuolelle. Markkinoista tuli entistä hajanaisemmat ja syntyi selkeitä asiakassegmenttejä. Taitavana liikemiehenä Kunisada huomasi muutoksen ja ryhtyi suunnittelemaan erilaisia tuotteita eri ostajaryhmille. Kuvien hintaan ja painolaatuun tuli entistä enemmän vaihtelua.[19] Vuoden 1842 Tenpō-uudistuksissa prostituoitujen esittäminen puupiirroksissa kiellettiin kokonaan. Kunisada jatkoi muiden ukiyo-e-suunnittelijoiden tavoin bijinga-kuvien suunnittelua. Nyt kuvien naiset eivät enää olleet prostituoituja vaan kotirouvia, tarjoilijoita, historian kuuluisia naisia tai tunnettujen romaanien tai runojen hahmoja.[20]

  • Kunisadan bijinga-kuvien muutos 1820-luvulta 1850-luvulle
  • Rikô sô (’Älykäs tyyppi’) sarjasta Tôsei sanjûni sô, noin 1822.
    Rikô sô (’Älykäs tyyppi’) sarjasta Tôsei sanjûni sô, noin 1822.
  • Sarjasta Ukiyo 5 shiki awase, 1844.
    Sarjasta Ukiyo 5 shiki awase, 1844.
  • Ima ni agarisō sarjasta Imayō 32 sō, 1859.
    Ima ni agarisō sarjasta Imayō 32 sō, 1859.

Kunisada muutti myöhemmissä bijinga-puupiirroksissaan ukiyo-en naiskuvaa selvästi realistisempaan suuntaan.[17] Uusia bijinga-kuvia eivät ostaneet enää pelkästään varakkaat ja urbaanit kaupunkilaiset. Myös kuvien aiheet muuttuivat. Niissä ei enää kuvattu pelkästään Yoshiwaran yläluokkaisia ja hienostuneita prostituoituja. Kuvien naiset olivat usein epävirallisilta ilotaloalueilta Honjōsta ja Fukagawasta. Alueet olivat Kunisadalle tuttuja, sillä hän oli kotoisin Honjōsta ja juorujen mukaan seurusteli fukagawalaisen geishan kanssa.[19] Kunisadan kuvien naiset eivät olleet genren aiempien mestarien Torii Kiyonagan (1752–1815) ja Utamaron kuvaamia idealisoituja pitkiä kaunottaria. Kunisadan kuvien naiset olivat tavallisia, usein aiempaa lyhyempiä, pyöreämpiä ja tukevampia.[17] Heidän olkapäänsä olivat lysyssä ja asentonsa usein kumara. Kuvat eivät olleet imartelevia, mutta todennäköisesti aiempaa lähempänä ilotalojen todellisuutta.[21] Kunisadan naisten seksuaalisuus ei ollut vihjailevaa vaan usein avointa. Heidän kasvojensa ilmeet olivat kabuki-näyttelijöiden tapaan usein liioiteltuja.[11]

  • Kunisadan uusi bijinga
  • Ki sarjasta 5 kinu iro no somewake, noin 1847–1858.
    Ki sarjasta 5 kinu iro no somewake, noin 1847–1858.
  • Aoisaka sarjasta Edo meisho hyakunin bijo, 1857.
    Aoisaka sarjasta Edo meisho hyakunin bijo, 1857.
  • Ki ga sekiso sarjasta Imayō 32 sō, 1859.
    Ki ga sekiso sarjasta Imayō 32 sō, 1859.

Muut genret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunisada suunnitteli puupiirroksia myös sumopainijoista (sumō-e) ja kuuluisista sotureista (musha-e).[12] Hän oli myös kysytty yksityisesti tilattujen surimono-kuvien suunnittelija.[1] Kunisada loi käytännössä yksin myös uuden genren genji-en, kun hän ryhtyi 1830-luvun puolivälissä julkaisemaan maailman vanhimman tunnetun romaanin Genjin tarinan kuvitettuja versioita. Genji-kuvat saivat paljon seuraajia ja jäljittelijöitä, mutta Kunisada hallitsi genren markkinoita 1835–1850.[22] Useimpien muiden ukiyo-e-mestareiden tavoin Kunisada suunnitteli myös eroottisia shunga-kuvia.[23]

Myöhempi merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunisada oli omana aikanaan selvästi suositumpi ja kaupallisesti menestyneempi kuin esimerkiksi nykyisin tunnetummat samaan aikaan vaikuttaneet Katsushika Hokusai ja Utagawa Hiroshige. Kunisada oli hyvin tietoinen markkinoiden liikkeistä ja ostajien mieltymyksistä. Hän kehitti jatkuvasti tyyliään, määritteli trendejä ja pysyi kiinni kaupallisessa menestyksessä yli 30 vuotta.[12] Hänen ateljeensa oli ukiyo-en suurin. Kunisadalla oli lukuisia oppilaita, joista tunnetuimmat ovat Utagawa Kunichika, Utagawa Kunisada II, Utagawa Sadahide ja Utagawa Kunihisa II.[1]

Vastaanotto länsimaissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alun länsimaisten kriitikkojen suhtautuminen Kunisadaan oli viileä. 1800-luvun alun jälkeen ukiyo-essa oli tapahtunut muutos. Painokuvien ja kuvakirjojen yleisö oli laajentunut myös Edon ulkopuolelle. Kuvia ei tehty enää pelkille asianharrastajille. Painokuvia ja kirjoja julkaistiin aiempaa enemmän, usein sarjatuotantona. Niitä myytiin aiempaa halvemmalla. Seurauksena sekä kuvien että painojäljen laatu oli kirjavampi. Samaan aikaan kuvien sisältö muuttui. Niissä ei enää kuvattu idealisoitua kauneutta. Utagawa Kunisada ja hänen aikalaisensa Utagawa Kuniyoshi ja Keisai Eisen nimettiinkin yhteisellä nimellä ”dekadenteiksi”. Heidät nostettiin esille esimerkkeinä ukiyo-en rappiosta. Nykyisin Kunisadaa pidetään yhtenä ukiyo-en suurista mestareista.[24][25][26] Samalla on myös huomattu, että Kunisada oli yksi ukiyo-e-suunnittelijoista, jotka vaikuttivat eniten 1800-luvun japonismin syntyyn.[21]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marks, Andreas: Japanese Woodblock Prints: Artists, Publishers, and Masterworks, 1680–1900. Tokio: Tuttle, 2010. ISBN 978-1-4629-0599-7. (englanniksi)
  • Izzard, Sebastian: The Bijin-ga of Utagawa Kunisada. Impressions, 1979, nro 3, s. 1–5. Japanese Art Society of America. ISSN 1095-2136. (englanniksi)
  • Harris, Frederick: Ukiyo-e: The Art of the Japanese Print. Tokio: Tuttle Pub, 2010. ISBN 978-1-4629-0614-7. (englanniksi)
  • Moilanen, Tuula & Laitinen, Kari & Tanttu, Antti: Puupiirroksen taito: Öljyväripuupiirros ja japanilainen vesiväripuupiirros. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu, 1999. ISBN 951-558-025-0.
  • Tinios, Ellis: Kunisada and the Last Flowering of ”Ukiyo-e” Prints. Print Quarterly, 1991, nro 8, s. 342–362. Print Quarterly Publications. (englanniksi)
  • Munsterberg, Hugo: The Japanese Print: A Historical Guide. New York: Weatherhill, 1982. ISBN 0-8348-0167-1. (englanniksi)
  • Carpenter, John T.: Edo. Art in Japan 1615–1868. Washington: National Gallery of Art, 1998. ISBN 0-89468-226-1. (englanniksi)
  • Uhlenbeck, Chris & al: Japanese Erotic Fantasies: Sexual Imagery of the Edo Period. Amsterdam: Hotei Pub, 2005. ISBN 90-74822-66-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Marks 2010, s. 58.
  2. ↑ Kisegawa met lantaarn in de regen, Kunisada (I) , Utagawa, 1825 Rijksmuseum. Viitattu 16.8.2021. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Izzard 1979, s. 1.
  4. ↑ Harris 2010, s. 126.
  5. ↑ Moilanen & al 1999, s. 184.
  6. ↑ a b Harris 2010, s. 73.
  7. ↑ Tinios 1991, s. 348.
  8. ↑ De elegante prins Genji te Suma, Hiroshige (I) , Utagawa, 1853 Rijksmuseum. Viitattu 16.8.2021. (hollanniksi)
  9. ↑ a b Tinios 1991, s. 343.
  10. ↑ a b c Tinios 1991, s. 349.
  11. ↑ a b c Munsterberg 1982, s. 129–130.
  12. ↑ a b c Harris 2010, s. 71–73.
  13. ↑ Munsterberg 1982, s. 128.
  14. ↑ Tinios 1991, s. 344–345.
  15. ↑ Tinios 1991, s. 348–349.
  16. ↑ Tinios 1991, s. 349.
  17. ↑ a b c Harris 2010, s. 126.
  18. ↑ Izzard 1979, s. 2.
  19. ↑ a b Izzard 1979, s. 2–3.
  20. ↑ Izzard 1979, s. 4.
  21. ↑ a b Carpenter 1998, s. 393.
  22. ↑ Harris 2010, s. 148.
  23. ↑ Uhlenbeck 2005, s. 148–149.
  24. ↑ Harris 2010, s. 58.
  25. ↑ Harris 2010, s. 69–70.
  26. ↑ Munsterberg 1982, s. 128.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Utagawa_Kunisada&oldid=21750531”