Magnus Enckell
| Magnus Enckell | |
|---|---|
 Magnus Enckell n. 1900 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. marraskuuta 1870 Hamina |
| Kuollut | 26. marraskuuta 1925 (55 vuotta) Tukholma |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Taiteilija | |
| Ala | Maalaus |
| Taidesuuntaus | Symbolismi |
Knut Magnus Enckell (9. marraskuuta 1870 Hamina – 26. marraskuuta 1925 Tukholma) oli suomalainen taidemaalari. Enckelliä pidetään yhtenä Suomen merkittävimmistä symbolismin edustajista.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hänen nuoruudentöidensä värimaailma on niukkaa ja askeettista: harmaata, mustaa ja ruskeaa.[1] Esimerkiksi Tampereen tuomiokirkon alttarimaalaus Ylösnousemus ja askeettinen, nuorta poikaa kuvaava Herääminen ovat tältä ajalta.[2] Ylösnousemus on Enckellin ainoa fresko. Seurakuntalaiset arvostivat sitä heti sen valmistumisesta lähtien.[3]
Vuoden 1909 jälkeen Enckell on kuin toinen maalari: värien runsaus ja pointillismia lähestyvä ”puhtaan paletin” käyttö ovat Septem-ryhmän ja muun muassa Alfred Finchin vaikutusta.[4]
Enckell lienee ollut homoseksuaali.[1] Hän kuoli näyttelymatkalla Tukholmassa keuhkokuumeeseen.
Syksyllä 2020–keväällä 2021 järjestettiin Ateneumissa suuri näyttely Enckellin hänen viiden vuosikymmenen maalauksistaan, piirustuksistaan, luonnoskirjoistaan ja valokuvistaan.[5]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lepäävä poika, 1892
Poika ja kallo, 1893
Herääminen, 1894
_-_1894_-_The_raising.jpg)
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- II palkinto dukaattikilpailussa 1895
- Hopeamitali Pariisin maailmannäyttelyssä 1900
- I palkinto valtion henkilömaalauskilpailussa 1902
- I palkinto Turun Tuomiokirkon lasimaalauskilpailussa 1924
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Minna Rinta-tassi: Magnus Enckell maalasi alastomia miehiä ja merta, mutta uusi näyttely paljastaa kultakauden taiteilijasta tuntemattomiakin puolia Yle. 2020. Viitattu 17.3.2021.
- ↑ Magnus Enckell: Herääminen. Ateneumin taidemuseo. Viitattu 7.11.2020.
- ↑ Simo Holopainen: Simbergin ja Enckellin taideteokset Koskesta voimaa. Viitattu 17.3.2021.
- ↑ Pääkkönen, Riitta: Ismien ja värien läpimurto. Vantaan aikuislukio. Arkistoitu 14.4.2008. Viitattu 27.6.2008.
- ↑ Magnus Enckell Ateneumin taidemuseo. Viitattu 1.3.2021.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kalha, Harri: Tapaus Magnus Enckell. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 978-951-74-6769-8.
- Selkokari, Hanne (toim.): Magnus Enckell. Helsinki: Ateneumin taidemuseo, 2020. ISBN 978-952-737-116-9.
- Tihinen, Juha-Heikki: ”Enckell, Magnus (1870–1925)”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 572–574. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. Teoksen verkkoversio.
- Tihinen, Juha-Heikki: Halun häilyvät rajat: Magnus Enckellin teosten maskuliinisuuksien ja feminiinisyyksien representaatioista ja itsen luomisesta. Naistutkimus, 2008, 21. vsk, nro 2. Helsinki: Suomen naistutkimuksen seura.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Magnus Enckell taiteilijamatrikkelissa
- Magnus Enckell Kansallisgallerian kokoelmissa
- Suurnäyttely Ateneumissa 23.10.2020–14.2.2021.
- Enckell, Magnus hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)