Siirry sisältöön

Magnus Enckell

Wikipediasta
Magnus Enckell
Magnus Enckell n. 1900
Magnus Enckell n. 1900
Henkilötiedot
Syntynyt9. marraskuuta 1870
Hamina
Kuollut26. marraskuuta 1925 (55 vuotta)
Tukholma
Kansalaisuus suomalainen
Taiteilija
Ala Maalaus
Taidesuuntaus Symbolismi

Knut Magnus Enckell (9. marraskuuta 1870 Vehkalahti – 26. marraskuuta 1925 Tukholma) oli suomalainen taidemaalari. Enckelliä pidetään yhtenä Suomen merkittävimmistä symbolismin edustajista.[1]

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magnus Enckellin vanhemmat olivat Haminan kirkkoherra, lääninrovasti Carl Wilhelm Enckell (1818-1883) ja Alexandra Fredrika Vendla Helena Appelberg (k. 1914). Hän pääsi ylioppilaaksi 1889 Porvoon ruotsalaisesta lyseosta ja harjoitti taideopintoja Helsingissä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja ulkomailla. Ensimmäisen näyttelynsä hän piti 1893.[1][2][3][4]

Enckellin nuoruudentöiden värimaailma oli niukka ja askeettinen: harmaata, mustaa ja ruskeaa.[5] Esimerkiksi Tampereen tuomiokirkon alttarimaalaus Ylösnousemus ja askeettinen, nuorta poikaa kuvaava Herääminen ovat tältä ajalta.[6] 1906-1907 maalattu Ylösnousemus on Enckellin ainoa fresko. Seurakuntalaiset arvostivat sitä heti sen valmistumisesta lähtien.[7]

Vuonna 1904 valmistui puolipyöreä öljymaalaus Kultaaika (sittemmin Helsingin yliopiston kirjastossa), joka osoitti Enckellin siirtyneen siihen asti käyttämästään ruskean- ja harmaanvoittoisesta värityksestä heleämpään ja valoisampaan koristeelliseen värinkäsittelyyn. Vuonna 1908 ottivat useat suomalaiset taiteilijat Enckellin aloitteesta osaa Pariisin syyssalonkiin (Salon d’automne), jossa Enckell oli komissariona ja jonka jäseneksi hänet valittiin. Seuraavana vuonna Enckell maalasi Uusmaalaiselle osakunnalle erittäin värivoimakkaan Albert Edelfeltin muotokuvan.[3]

Vuoden 1909 jälkeen Enckell oli kuin toinen maalari: värien runsaus ja pointillismia lähestyvä ”puhtaan paletin” käyttö ovat Septem-ryhmän ja muun muassa Alfred Finchin vaikutusta.[8]

Enckell lienee ollut homoseksuaali,[5] mutta hänellä oli poika, Jorgen Magnus Enckell (1903–1989), jonka äiti oli Anna Emilia Holmlund.[9]

Enckell osti vuonna 1920 Villa Eka -huvilan Ellan de la Chapellelta, jonka perhe oli ollut hänelle tuttu jo kouluajoista.[10] Hän asui elämänsä viimeiset ajat vuodesta 1924 Helsingissä Floravägen (nyk. Urheilukatu) 6-8:ssa.[11]

Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 Enckell sai hopeamitalin. Hän oli Ranskan kunnialegioonan ritari ja Suomen Taideyhdistyksen luottamusneuvoston jäsen.[2]

Enckell kuoli näyttelymatkalla Tukholmassa keuhkokuumeeseen, ja hänet on haudattu Husulan hautausmaalle Haminaan.[12]

Haminan kaupunki ilmoitti Enckellin 150-vuotissyntymäpäivänä 9. marraskuuta 2020, että hänelle asennetaan Raatihuoneenkadun Tähtikadulle oma tähti.[13] Tähti paljastettiin 10. syyskuuta 2021.[14]

Suurnäyttely

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ateneumissa oli tarkoitus järjestää syksystä 2020 kevääseen 2021 kestävä suuri näyttely Enckellin tuotannosta viiden vuosikymmenen ajalta; maalauksista, piirustuksista, luonnoskirjoista ja valokuvista.[15] Koronaviruspandemian takia näyttely oli kuitenkin avoinna vain kuukauden. Suurnäyttely oli uudelleen esillä Tampereen taidemuseossa 2. lokakuuta 2021 – 31. tammikuuta 2022.[16]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
  2. 1 2 Magnus Enckell, Helsingin Sanomat, 27.11.1925, nro 322, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 30.11.2025
  3. 1 2 Magnus Enckell, Aamulehti, 28.11.1925, nro 275, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 30.11.2025
  4. ↑ Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Karl Vilhelm Enckell. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 30.11.2025.
  5. 1 2 Minna Rinta-tassi: Magnus Enckell maalasi alastomia miehiä ja merta, mutta uusi näyttely paljastaa kultakauden taiteilijasta tuntemattomiakin puolia Yle. 2020. Viitattu 17.3.2021.
  6. ↑ Magnus Enckell: Herääminen. Ateneumin taidemuseo. Viitattu 7.11.2020.
  7. ↑ Simo Holopainen: Simbergin ja Enckellin taideteokset Koskesta voimaa. Viitattu 17.3.2021.
  8. ↑ Pääkkönen, Riitta: Ismien ja värien läpimurto. Vantaan aikuislukio. Arkistoitu 14.4.2008. Viitattu 27.6.2008.
  9. ↑ Tihinen, Juha-Heikki: Biografiasampo: Magnus Enckell biografiasampo.fi. Viitattu 30.9.2021.
  10. ↑ Maria Vainio-Kurtakko: Ett gott parti : Scener ur Ellan de la Chapelles och Albert Edelfelts liv. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2022. ISBN 978-951-583-557-4 Teoksen verkkoversio.
  11. ↑ Kaija Hackzell, Kirsti Toppari: ”5”, Töölöntullin molemmin puolin. Helsinki: Helsingin Sanomat, 1997. ISBN 978-951-97555-1-9
  12. ↑ Magnus Enckell Find A Grave. Viitattu 18.10.2021.
  13. ↑ Haminan kaupunki muistaa taidemaalari Magnus Enckellin 150-vuotissyntymäpäivää 9.11.2020 Hamina. 8.11.2020. Arkistoitu 17.10.2021. Viitattu 18.10.2021.
  14. ↑ Haminan Raatihuoneentorin Tähtikatu sai neljä uutta tähteä Hamina. 10.9.2021. Arkistoitu 16.11.2023. Viitattu 18.10.2021.
  15. ↑ Magnus Enckell Ateneumin taidemuseo. Viitattu 1.3.2021.
  16. ↑ Magnus Enckellin suurnäyttely ja Heli Ryhäsen Kylmä maa Tampereen taidemuseossa. Tampereen taidemuseo. Arkistoitu 30.9.2021. Viitattu 30.9.2021.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kalha, Harri: Tapaus Magnus Enckell. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 978-951-74-6769-8.
  • Selkokari, Hanne (toim.): Magnus Enckell. Helsinki: Ateneumin taidemuseo, 2020. ISBN 978-952-737-116-9
  • Tihinen, Juha-Heikki: ”Enckell, Magnus (1870–1925)”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 572–574. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6 Teoksen verkkoversio.
  • Tihinen, Juha-Heikki: Halun häilyvät rajat: Magnus Enckellin teosten maskuliinisuuksien ja feminiinisyyksien representaatioista ja itsen luomisesta. Naistutkimus, 2008, 21. vsk, nro 2. Helsinki: Suomen naistutkimuksen seura.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Magnus_Enckell&oldid=23704787”