Symposion (Akseli Gallen-Kallela)
| Symposion (alkuperäiseltä nimeltään Probleemi, työskentelyvaiheen työnimi Kajustaflan) | |
|---|---|
 Symposion, lopullinen maalaus (tai toinen versio) |
|
| Nimi | Symposion (alkuperäiseltä nimeltään Probleemi, työskentelyvaiheen työnimi Kajustaflan) |
| Tekijä | Akseli Gallen-Kallela |
| Valmistumisvuosi | 1894 |
| Taiteenlaji | öljymaalaus |
| Sijainti | yksityiskokoelma |
| Symposion (luonnos) | |
|---|---|
_-_G%C3%B6sta_Serlachius_Fine_Arts_Foundation.jpg) Symposion (luonnos), luonnos maalaukseen Symposion (tai maalauksen ensimmäinen versio) |
|
| Nimi | Symposion (luonnos) |
| Tekijä | Akseli Gallen-Kallela |
| Valmistumisvuosi | 1894 |
| Taiteenlaji | öljymaalaus |
| Korkeus | 56,5 cm |
| Leveys | 58,5 cm |
| Sijainti | Serlachius-museo Gösta |
| Paikkakunta | Mänttä[1] |
Symposion (alkuperäiseltä nimeltään Probleemi) on Akseli Gallen-Kallelan öljyvärimaalaus vuodelta 1894. Ryhmäkuvassa esiintyvät vasemmalta lukien Akseli Gallen-Kallela eli tuolloin Axel Gallén, Oskar Merikanto, Robert Kajanus ja Jean Sibelius,[2] jotka pohtivat elämän ja taiteen arvoitusta.[3] Maalauksen henkilöhahmoissa on karikatyyrille ominaisia piirteitä ja tausta on mielikuvituksellisen symbolistinen.[2]
Gallénin maalausjälki on tietoisen dramaattista. Maalauksessa on käytetty iskeviä ja katsojan tunteita herättäviä keinoja.[4]
Kreikan sana "symposion" tarkoittaa juominkeja sekä miesten keskustelu- ja seurustelutilaisuutta.[5]
Aiheen kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Symposionia voisi sanoa fantasiaryhmämuotokuvaksi. Pöydän ääressä istuu joukko tunnistettavia eri alojen taiteilijoita, jotka katsovat hetkellistä näkyä. Pöydällä on puoliksi juotuja laseja ja kaatuneita pulloja. Henkilöistä kolme tuijottaa kuvan ulkopuolelle jäävää ilmestystä, Probleemissa naissfinksiä, jonka jaloista näkyy osa. Neljäs henkilöistä nauraa,[6] toisessa versiossa hän on sammunut.
Tapahtuma on kuvattu unen ja valveen sekoituksena. Taustalla on öinen tähtitaivas ja unien tumma metsä. Verenkarvaista kuuta tai Jupiteria vasten leijuu läpikuultava ihmishahmo,[6] sen edessä on punaisia pilviä. Oikealla Sibeliuksen pään yläpuolella on Gallénin mukaan "tumma tarumainen puu, jonka latvuksissa vapaat maailman tuulet ikuisia mahtilaulujaan soittelevat."[7]
Maalauksen kaksi versiota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maalauksesta on kaksi versiota, joista ensimmäinen on Gösta Serlachiuksen museon kokoelmissa oleva Symposion (luonnos). Lopullinen versio Symposion (alkujaan Probleemi) on yksityiskokoelmassa.[8] Gallén aloitti Probleemin maalaamisen vuoden 1894 alussa Sääksmäellä Mary Gallénin vanhempien kesäasunnolla.[9] Symposion(luonnos)-teosta pidetään yleensä luonnoksena Symposionille,[2] mutta toisaalta ne voi nähdä saman aiheen kahtena työstöversiona.[10] Kun Gallén esitti teoksen Symposion ensimmäistä kertaa Suomen Taiteilijoiden syysnäyttelyssä vuonna 1894, hän esitti sen nimellä Probleemi.[11]
Maalaus herätti kiinnostusta jo ensimmäistä versiota maalattaessa. Albert Edelfelt kirjoitti kirjeessä Gallénin maalaavan outoa symbolistista maalausta: "Kajanus, päissään, saarnaa Merikannolle, Sibeliukselle ja Gallénille. Materia nyljetyn naisen hahmossa istuu pöydällä punssipullojen joukossa hengen piirtyessä siluettina Jupiter-planeettaa vasten." Edelfelt myös ihmetteli, miksi maalauksessa esiintyvät henkilöt olivat teoksesta innoissaan.[10]
Ilmeisesti muun muassa Edelfeltin kommentit vaikuttivat, sillä Gallén teki maalauksesta toisen viimeistellymmän version, joka on vaikutelmaltaan miedompi ja siistimpi.[10][2] Uudessa versiossa nyljetyn sfinksihahmon tilalla on egyptiläistyyliset siivet, jotka kohoavat seurueen ylle. Myös luonnosversiosta materiaa kuvaava naishahmo katosi lähes kokonaan, kun Gallén leikkasi maalauksen vasemmasta reunasta osan pois. Naisen jalat näkyvät kuvan alareunassa. Naissfinksi, taiteen pakenevan salaisuuden vertauskuva on jäljellä samoihin aikoihin maalatussa Conceptio Artis -teoksessa.[10]
Erona maalauksilla on myös se, että myöhemmässä Symposiumissa on luonnoksessa juopuneesti naurava Oskar Merikanto kuvattu pöytää vasten nukkuvana.[8] Gallen-Kallela kertoi kirjeissään Robert Kajanukselle, että Merikantoa maalatessaan hän joutui välillä turvautumaan paremman puutteessa lanttuun hänen päätään hahmotellessaan, ja saavansa siten taulusta parodisen aineksen pois.[12][6]
Symbolismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Symposion oli Gallénin ensimmäinen merkittävä symbolistinen maalaus. Hän oli aluksi tuominnut symbolismin, mutta kokeili pian uutta tyyliä maalauksissaan, ensin kuin leikillään ja sitten vakavammin.[10] Gallén työskenteli alkuvuodesta 1894 Sääksmäellä kolmen symbolistisen ja arvoituksellisen maalauksen parissa, joissa oli osin samoja elementtejä. Kaksi muuta olivat Ad Astra ja Conceptio Artis. Hän sulautti maalauksiin elementtejä niin omasta elämästään, suomalaisesta mytologiasta ja Raamatusta kuin muinaisen Egyptin myyteistä.[9]
Taidehistorioitsija Salme Sarajas-Kortteen mukaan Symposion on "kuin kuvallinen esitys niistä symboleista ja mysteerioista, joista keskusteltiin usein aamunkoittoon asti."[7] Maalausten symboliikka kuvataan kontrastiparien avulla. Naisellisen materian vastapuolena on maskuliininen luomisvietti. Kuvasta lähes kokonaan poistettu naissfinksi edustaa materiaa, kun taas henki näyttäytyy yläkulmassa Jupiteria vasten.[10]
Maalauksessa on runsaasti luomistapahtumaan liittyviä elementtejä. Leena Ahtola-Moorhousen mukaan Symposionin taustalla oikeassa ylänurkassa on ”merkitysten metsä”, joka voi merkitä keskustelupiirin mielikuvitusta, ja jälkimmäisen version siivet samoin symboloivat luomistapahtumaa.[4] Usean eri taiteenalan tekijöitä samaan kuvaan yhdistävä maalaus kuvastaa myös taiteiden välistä yhteyttä ja taiteilijoiden yksimielisyyttä.[13] Eri taiteenlajit nähtiin tuohon aikaan mielellään yhteen kuuluvina ja toisiaan täydentävinä.[4]
Monista muista poiketen Janne Gallen-Kallela-Sirénin mukaan maalaus ei ole kovinkaan symbolistinen, vaan se on Gallénin tulkinta Apostolien tekojen kohdasta (2:12–21), jossa Pietari sanoo, etteivät "nämä ole juovuksissa niin kuin te luulette; sillä nyt on vasta kolmas hetki päivästä". Pietari jatkaa puhumalla viimeisistä päivistä, jolloin taivaalla näkyy ihmeitä, kuten verta, tulta ja savupatsaita, aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi.[14]
Sirén myös näkee Ad Astran ja Probleemin aiheissa yhtymäkohtia. Ad Astrasta tuttu kädet koholla oleva figuuri näkyy Probleemissa Jupiterin edessä. Lisäksi maalauksen vasemmalla laidalla ollut hahmo ei ole femme fatale-tyyppinen sfinksi vaan Kalvoilan tyttö kuten Ad Astrassa.[14]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurin osa yleisöstä ja kriitikoista ei hyväksynyt teosta. Kun maalaus julkistettiin Gallénia pidettiin Suomen taiteen kauhukakarana ja hän kohtasi julkista paheksuntaa. Myös muita Symposion-piirin jäseniä kritisoitiin kyseenalaisen elämän viettämisestä. Juopon maine seurasi etenkin Sibeliusta, joka maalauksen toisessa versiossa näkyy humaltuneimpana hahmona. Gallén itse arveli, että Probleemi- eli Symposion oli "pommi", jonka "kaikki sirpaleet putoavat tietysti lopulta omaan niskaani, mutta kyllä minä taidan kestää".[2]
Symposion-piiri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maalauksen henkilöt kuuluivat talvella 1892 muotoutuneeseen taiteilijayhteisöön, jota kutsuttiin Symposion-piiriksi.[2] Maalauksen henkilöt olivat ystävystyneet jo Nuoren Suomen piirissä.[9]
Yhteisön johtohahmo oli muita vuosikymmenen vanhempi Kajanus ja hänen lisäkseen keskeisiä vaikuttajia olivat Gallén ja Sibelius. Piirin ulkojäseniin kuului myös muita taiteilijoita, muusikkoja ja kirjailijoita.[2]
Symposion-piirin keskusteluissa etsittiin suomalaisen hengenelämän pohjoisesta alkavaa renessanssia, Gallénin mukaan uutta voimaa alakuloisen dekadenssin tilalle.[10] Symposion-piiri kokoontui illanviettoihin, jotka venyivät usein pitkälle aamuun tai seuraavaan päivään. Aluksi illanvietot sijoittuivat tuttavien tai jäsenten asuntoihin, mutta vaimoväen painostuksesta piiri siirsi kokoontumisensa ravintoloihin, tavallisesti ravintola Kämpiin. Piiri oli taiteilijoille tärkeä rentouttavan vaikutuksen vuoksi, mutta myös vertaisyhteisönä, jonka parissa he saattoivat keskustella ideoistaan ja ajatuksistaan.[2]
Julkinen arvostelu johti lopulta Symposion-piirin hajoamiseen eikä se kokoontunut enää vuoden 1895 jälkeen.[2]
Näyttelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Probleemi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maalaus oli esillä Serlachius-museo Göstan näyttelyssä Taiteilijaelämää 14.6.2009–1.1.2011.[15]
- Suomen Taiteilijaseuran juhlanäyttely, Helsinki 1924
- Akseli Gallen-Kallelan muistonäyttely, Helsinki 1935
- Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmia, Helsinki 1948
- Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmia, Turku, Imatra 1959
- Akseli Gallen-Kallelan taidetta Porissa, 1965
- Akseli Gallen-Kallelan maalauksia Gösta Serlachiuksen Taidesäätiön kokoelmista, Tampere 1970
- Gösta Serlachiuksen Taidesäätiön kokoelmat, Helsinki 1980
- Gösta Serlachiuksen taidesäätiön 50-vuotisjuhlanäyttely, Mänttä 1984
- Akseli Gallen-Kallela Gösta Serlachiuksen kokoelmassa Prinssi Eugenin Waldemarsuddessa, Tukholma 1990
- Akseli Gallen-Kallela et Péveil de la Finlande, Pariisi 1992
- Suomalaista 1800-luvun taidetta Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmista, Helsinki 1994[16]
Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Timo Koivusalon ohjaamassa elokuvassa Sibelius (2003) on dramatisoitu maalauksen kuvaama hetki. Elokuvan versiossa Merikannon tilalla on kirjailija Adolf Paul.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Markku Valkonen: Kultakausi, s. 180. 9. painos. Porvoo: WSOY, 2004. ISBN 951-0-18033-5. fi
- ↑ a b c d e f g h i Sibelius.fi: Symposion-piiri Viitattu 21.12.2007
- ↑ Ilvas, Juha (toim.): Akseli Gallen-Kallela, s. 15. Helsinki: Ateneumin taidemuseo, 1996. ISBN 951-53-0630-2.
- ↑ a b c Taiteilijat kokoontuivat Kämpiin Helsinki: Finland Convention Bureau ry. Viitattu 11.7.2010.
- ↑ Koukkunen, Kalevi (toim.): Sivistyssanakirja, s. 654–655. 2. painos. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26882-8.
- ↑ a b c Akseli Gallen-Kallela, Probleemi 1984 Kultakausi-opetusmateriaali. Helsinki: Opetushallitus. Viitattu 11.7.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b Sarajas-Korte, Salme: ”Ars – Suomen taide 4”, Maalaustaide 1890-luvulla – mystiikkaa vai kansallisromantiikkaa, s. 269. Otava, 1989.
- ↑ a b Kysy kirjastonhoitajalta > Arkistohaku 6.8.2008. Kirjastot.fi. Viitattu 11.7.2010.
- ↑ a b c Akseli Gallen-Kallelan elämä Kalela ry. Arkistoitu 5.10.2010. Viitattu 11.7.2010.
- ↑ a b c d e f g Valkonen, Markku: Kuvien Suomi. Suomen taiteen vuosisadat, s. 82–83, 85. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12418-8.
- ↑ Sarajas-Korte, Salme: Suomen varhaissymbolismi ja sen lähteet. Tutkielma Suomen maalaustaiteesta 1891–1895., s. 283–289. Helsinki: Otava, 1966.
- ↑ Ilvas, Juha (toim.): Sanan ja tunteen voimalla. Akseli Gallen-Kallelan kirjeitä., s. 40–42. Helsinki: Valtion taidemuseo, 1996. ISBN 951-53-0538-1.
- ↑ Valkonen, Markku & Valkonen, Olli: Kauneuden jäljillä, Suomen taiteen vuosituhannet, s. 61. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23988-7.
- ↑ a b Valkonen, Markku: Gallen-Kallelan tutkimus saa nyt uuden suunnan 10.11.2001. Helsinki: Helsingin Sanomat, Kulttuuriosasto. Arkistoitu 3.6.2009. Viitattu 11.7.2010.
- ↑ Taiteilijaelämää Museot.fi Näyttelykalenteri. Suomen Museoliitto. Viitattu 13.7.2010.
- ↑ Ilvas, Juha (toim.): Akseli Gallen-Kallela, s. 349. Helsinki: Ateneumin taidemuseo, 1996. ISBN 951-53-0630-2.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lindström, Aune: Akseli Gallen-Kallelan "Symposion". Helsinki, 1955.