Hugo Backmansson

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hugo Backmanssonin kabinettikuva, otettu Pietarissa vuonna 1904.

Hugo Elias Backmansson (ven. Хуго Бакманссон, 17. huhtikuuta 1860 Paimio19. marraskuuta 1953 Helsinki) on ainoa Suomessa syntynyt venäläisen taistelumaalarikoulutuksenselvennä ja kokemuksen saanut taiteilija, joka toimi myös muotokuvamaalarina. Backmansson tunnetaan varsinkin orientalistisista, Pohjois-Afrikassa tehdyistä maalauksistaan.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Backmansson opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Turussa 1870–1873 ja debytoi 1877.[1] Hän lähti Haminan kadettikouluun, josta hän valmistui vänrikiksi. Haminan jälkeen alkoi Backmanssonin ura Venäjän armeijassa. Hän aloitti opiskelun Pietarin taideakatemiassa 1894 ja valmistui sieltä taistelumaalariksi 1899.[2]

Backmansson asui Pietarissa lähes 30 vuotta palvellen tsaarin armeijassa milloin taistelumaalarina, milloin upseerina. Hän toimi upseerina myös Moskovassa.[2] Backmansson työskenteli Venäjän–Japanin sodassa 2. mantshurialaisen armeijakunnan taistelumaalarina 1904–1905, ja ensimmäisen maailmansodan aikana Persiassa Urmiassa.[1] Juuri ennen Venäjän vallankumousta vuonna 1917 keisari Nikolai II nimitti hänet Venäjän taistelumaalareiden johtajaksi.[3][4]

Backmansson oli myös haluttu muotokuvamaalari. Hän palasi Suomeen lopullisesti Venäjän vallankumouksen jälkeen 1917. Viimeiseen, 32 suomalaistaiteilijan yhteisnäyttelyyn Pietarissa hän osallistui maaliskuussa 1917.[4]

Suomeen palattuaan Backmansson matkusti moneksi vuodeksi Pohjois-Afrikkaan, jossa hän oleskeli pääasiassa Marokossa. Hän tutki etelän voimakasta valoa ja paikallisia ihmisiä, tarkkaili elämää folkloristin silmin. Ensimmäistä kertaa hän matkusti 1800-luvun lopulla Tunisiaan, jossa maalasi joukon akvarelleja ja tyyppikuvia berbereihin kuuluvista tuaregi-heimon miehistä. Tutustuminen sosiologi Edward Westermarckiin vaikutti siihen, että hän asui useita vuosia Tangerissa ja matkusteli muulikaravaanilla Feziin ja maalasi kaupunkien toreilla ja kaduilla. Hän näyttää olleen hurmioitunut eri kansallisuuksista ja kulttuurien moninaisuudesta. Myös Marrakesh ja Casablanca näkyvät hänen tuotannossaan. Hänen aiheitaan olivat ratsastavat beduiinit, jotka esittivät Pohjois-Afrikassa suosittua kiväärileikkiä.

Backmanssonin on päätelty olleen värisokea, sillä maalauksistaan tekemiinsä kopioihin hän on maalannut usein vihreät kohdat harmaallaselvennä.[5]

Backmanssonin maalauksia on useissa museoissa Suomessa, ja Venäjällä muun muassa Eremitaašissa.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Backmansson solmi ensimmäisen avioliiton 1887 laulajatar Lydia Grüneisenin (s. 1865) kanssa, josta hän erosi noin 1895. Pariskunta asui paljon erillään, kun Grüneisen loi uraa Venäjällä ja Backmansson oli Suomessa. Heillä ei ollut lapsia. Irlantilaissyntyisen Beryl Wheelerin kanssa Backmansson avioitui 1908. Heille syntyi kaksi poikaa, Cecil ja Bryan.[6]

Backmansson oli iloinen luonteeltaan ja innokas shakinpelaaja. Hän liikkui aina paikkakunnan shakkipiireissä, ja jos kerhoa ei ollut, hän perusti sellaisen. Hän kuoli 93-vuotiaana Lallukan taiteilijakodissa, ja hänet siunattiin kadeteille kuuluvalla arvokkuudella Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle[7].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hugo Backmansson taiteilijamatrikkelissa
  2. a b Backmansson, Hugo, Turun taidemuseo. Viitattu 10.1.2009.
  3. Backmansson, Hugo (1860–1953), Hagelstam huutokaupat. Viitattu 10.1.2009.
  4. a b Хуго Карлович Бакманссон (1860–1953) 300online.ru. 2003. Pietarin kaupunki. Viitattu 10.1.2009. (venäjäksi)
  5. Arno Forsius, Värien näkeminen ja maalaustaide. Viitattu 10.1.2009.
  6. Tom Backmansson ym. s. 9–91
  7. Tom Backmansson ym. s. 91

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]