Seksuaalielämän häiriö

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Seksuaalielämän häiriö eli sukupuolinen toimintahäiriö on jokin puute, jota ihminen kokee kyvyssään olla sukupuolisuhteessa toivomallaan tavalla. Sukupuolisen toimintahäiriön taustalla on tavallisesti sekä psyykkisiä että fyysisiä syitä. Joitain häiriöitä esiintyy vain toisella sukupuolella, mutta esimerkiksi seksuaalisen halun puutetta esiintyy molemmilla sukupuolilla.[1]

Ei-elimellisiä sukupuolisia toimintahäiriöitä ovat sukupuolinen haluttomuus, sukupuolinen vastenmielisyys, sukupuolisen nautinnon puute, sukupuolinen kiihottumisvaikeus, orgasmivaikeus, ennenaikainen siemensyöksy, toiminnallinen emätinkouristus, toiminnalliset yhdyntäkivut ja sukupuolivietin ylenmääräinen voimakkuus. Näiden lisäksi ei-elimellisten sukupuolisten toimintahäiriöiden diagnostisiin kriteereihin luetaan muita ja määrittämättömiä ei-elimellisiä sukupuolisia toimintahäiriöitä.[1]

Seksuaalinen haluttomuus on erityisesti naisten kokema ongelma, mutta monet miehetkin kärsivät siitä. Haluttomuus alkaa yleistyä 40 vuoden iässä, ja yli 50-vuotiaista naisista haluttomuudesta voi kärsiä jo yli puolet. Haluttomuuteen voi olla hyvin monenlaisia syitä. Haluttomuus on ongelma vain jos henkilö kokee sen ongelmaksi. Haluttomuutta voidaan voidaan pariterapialla, seksuaaliterapialla, lääkkeillä tai hormonihoidolla.[2]

Naisen yleisiä toiminnallisia seksuaaliongelmia ovat kiihottumisongelmat, orgasmin saamisen ongelmat, kivulias yhdyntä eli dyspareunia ja vulvodynia sekä vaginismi, jossa emättimen lihasten kouristus estää peniksen viemisen emättimeen.[3]

Miehen yleisiä seksuaaliongelmia ovat libidon häiriöt, erektiohäiriöt sekä ejakulaatioon ja orgasmiin liittyvät häiriöt.[4] Libidon väheneminen voi johtua testosteronihormonin pitoisuuden laskusta, jota hoidetaan elämäntapojen muutoksilla tai testosteronikorvaushoidolla.[5] Erektiohäiriöllä voi olla useita syitä. Hoitoja ovat elämäntapojen muutos riskitekijöitä vähentäen, seksuaali- ja pariterapia, suun kautta otettavat lääkkeet, paikallishoidot ja kirurginen hoito.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Apter, Dan & Kaimola, Kari & Väisälä, Leena (toimittaneet): Seksuaalisuus. Duodecim, 2006. ISBN 978-951-656-215-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Väisälä, Leena (teoksessa Seksuaalisuus 2006), s. 244.
  2. Väisälä, Leena (teoksessa Seksuaalisuus 2006), s. 245–249.
  3. Väisälä, Leena (teoksessa Seksuaalisuus 2006), s. 252–263.
  4. Lukkarinen, Olavi (teoksessa Seksuaalisuus 2006), s. 264.
  5. Lukkarinen, Olavi (teoksessa Seksuaalisuus 2006), s. 264–265.
  6. Lukkarinen, Olavi (teoksessa Seksuaalisuus 2006), s. 271.