Seksuaalielämän häiriö
Seksuaalielämän häiriö eli sukupuolinen toimintahäiriö on jokin puute, jota ihminen kokee kyvyssään olla sukupuolisuhteessa toivomallaan tavalla. Sukupuolisen toimintahäiriön taustalla on tavallisesti sekä psyykkisiä että fyysisiä syitä. Joitain häiriöitä esiintyy vain toisella sukupuolella, mutta esimerkiksi seksuaalisen halun puutetta esiintyy molemmilla sukupuolilla.[1]
Ei-elimellisiä sukupuolisia toimintahäiriöitä ovat sukupuolinen haluttomuus, sukupuolinen vastenmielisyys, sukupuolisen nautinnon puute, sukupuolinen kiihottumisvaikeus, orgasmivaikeus, ennenaikainen siemensyöksy, toiminnallinen emätinkouristus, toiminnalliset yhdyntäkivut ja sukupuolivietin ylenmääräinen voimakkuus. Näiden lisäksi ei-elimellisten sukupuolisten toimintahäiriöiden diagnostisiin kriteereihin luetaan muita ja määrittämättömiä ei-elimellisiä sukupuolisia toimintahäiriöitä.[1]
Seksuaalinen haluttomuus on erityisesti naisten kokema ongelma, mutta monet miehetkin kärsivät siitä. Haluttomuus alkaa yleistyä 40 vuoden iässä, ja yli 50-vuotiaista naisista haluttomuudesta voi kärsiä jo yli puolet. Haluttomuuteen voi olla hyvin monenlaisia syitä. Haluttomuus on ongelma vain jos henkilö kokee sen ongelmaksi. Haluttomuutta voidaan hoitaa pariterapialla, seksuaaliterapialla, lääkkeillä tai hormonihoidolla.[2]
Naisten yleisiä ongelmia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Naisen yleisiä toiminnallisia seksuaaliongelmia ovat kiihottumisongelmat, orgasmin saamisen ongelmat, kivulias yhdyntä eli dyspareunia ja vulvodynia sekä vaginismi, jossa emättimen lihasten kouristus estää peniksen viemisen emättimeen.[3]
Haluttomuushäiriöstä (HSDD) kärsii 7-12 % naisista. He siis kokevat haluttomuuden aiheuttavan heille huomattavaa haittaa, ja tätä on jatkunut yli puoli vuotta.[4]
Väestötason kyselyissä naiset ovat kokeneet haluttomuuden laskeneen heidän elämänlaatuaan yhtä paljon kuin krooninen selkäkipu.[4]
Haluttomuus johtuu kiihottavien voimien vähäisyydestä, estävien tekijöiden ylimäärästä tai näiden epätasapainosta.[4]
Joskus kyse on muista seksuaaliongelmista, kuten kiihottumishäiriö, masennuksesta, mielialalääkkeistä, vaihdevuosioireista tai puolison seksuaaliongelmista, ja näitä kannattaa hoitaa samalla.[4]
Haluttomuuteen löytyy itsehoito-ohjeita. Joskus vaihdevuosien hormonihoitoon lisätään hieman testosteronia.[4] Tiboloni voi myös auttaa vaihdevuosissa ja osalle haluunkin.[5]
Miesten yleisiä ongelmia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miehen yleisiä seksuaaliongelmia ovat libidon häiriöt, erektiohäiriöt sekä ejakulaatioon ja orgasmiin liittyvät häiriöt.[6] Libidon väheneminen voi johtua testosteronihormonin pitoisuuden laskusta, jota hoidetaan elämäntapojen muutoksilla tai testosteronikorvaushoidolla.[7] Erektiohäiriöllä voi olla useita syitä. Hoitoja ovat elämäntapojen muutos riskitekijöitä vähentäen, seksuaali- ja pariterapia, suun kautta otettavat lääkkeet, paikallishoidot ja kirurginen hoito.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Apter, Dan & Kaimola, Kari & Väisälä, Leena (toimittaneet): Seksuaalisuus. Duodecim, 2006. ISBN 978-951-656-215-8
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Väisälä, Leena (teoksessa Seksuaalisuus 2006), s. 244.
- ↑ Väisälä, Leena (teoksessa Seksuaalisuus 2006), s. 245–249.
- ↑ Väisälä, Leena (teoksessa Seksuaalisuus 2006), s. 252–263.
- ↑ a b c d e Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, kliininen seksologi Leena Väisälä: Naisen seksuaalinen haluttomuus Lääkärikirja Duodecim. 13.6.2022.
- ↑ Pauliina Tuomikoski ja Heli Lyytinen: Näin hoidan vaihdevuosioireita Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2015;131(16):1515-21.
- ↑ Lukkarinen, Olavi (teoksessa Seksuaalisuus 2006), s. 264.
- ↑ Lukkarinen, Olavi (teoksessa Seksuaalisuus 2006), s. 264–265.
- ↑ Lukkarinen, Olavi (teoksessa Seksuaalisuus 2006), s. 271.