Lakritsi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kierrelakritsia

Lakritsi on musta makeinen, joka sisältää lakritsikasvin (Glycyrrhiza glabra) juurta, sokeria, lääkehiiltä ja vehnäjauhoa, joissakin laaduissa on myös arabikumia ja salmiakkia. Pohjoismaiden, Alankomaiden ja Englannin ulkopuolella se on hyvin harvinainen. Englanninlakritsi on karamellisekoitus, jossa lakritsiin yhdistetään pastellivärein värjättyä kookoksenmakuista sokerimassaa ja anishyytelöä.

Suurina määrinä lakritsi toimii laksatiivina ja lakritsin sisältämä glykyrretiinihappo (C42H62O16, CAS-numero 1405-86-3) eli lakritsihappo nostaa verenpainetta. Sitä mainostetaan lähes rasvattomana makeisena, mikä onkin tehnyt siitä laihduttajien suosikin - mustassa lakritsissa kun on rasvaa vain 0,5 %. Lakritsi sisältää myös runsaasti pitkäkestoista energiaa. Todellisuudessa lakritsissa on kuitenkin kaloreita runsaasti (100 grammaa lakritsia sisältää 300–400 kilokaloria). Ero suklaaseen on vain noin 30 prosenttia.

Englanninlakritsia

Lakritsin erityistä aineosaa, lakritsikasvin juurta, on käytetty kauan limaa irrottavana yskänlääkkeenä. Niinpä perinteisissä yskänpastilleissa on usein lakritsia. Lakritsin mahdollista syöpää ehkäisevää vaikutusta tutkitaan.lähde?

Lakritsin verenpainetta nostava mekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lakritsin sisältämä glykyrretiinihappo estää munuaisissa kortisolia kortisoniksi muuttavan (11β-hydroksisteroididehydrogenaasi) entsyymin toimintaa. Tämän seurauksena syntyy aldosteronin kaltainen vaikutus kun kortisoli sitoutuu mineralokortikoidireseptoreihin. Tämä johtaa natriumin takaisinottoon ja kalium-hukkaan. Tämän seurauksena verenpaine nousee. Miehillä myös testosteronin muodostuminen saattaa häiriintyä glykyrretiinihapon edellä mainittua entsyymireittiä estävän vaikutuksen seurauksena. [1][2] Verenpaineen nousun määrä ja kesto vaihtelee huomattavasti ihmisten välillä, johtuen erilaisista fenotyypeistä.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustaa lakritsia. Nauhamaista lakritsia mainostetaan usein ”metrilakuna”.

Lakritsiuutetta ja -tahnaa valmistettiin 1900-luvun alussa hyvin alkeellisella tavalla. Kuorittu ja kuivattu juuri rouhittiin karkeasti ja keitettiin runsaassa vedessä rauta- tai kuparitankissa. Tietyin väliajoin tankista poistettiin ylimääräinen vesi ja keitoksen pohjasakkaa keitettiin yhä uudestaan kunnes se muuttui siirappimaiseksi tummaksi aineeksi, jonka kosteus oli noin 25 prosenttia. Varastointia ja kuljetusta varten uute kaadettiin paperivuorattuihin puulaatikoihin. Varsin usein massan ollessa vielä pehmeää se leimattiin joko alkuperämaan tai valmistajan tunnuksilla. Saatu tuote oli hyvin haurasta ja sen kuljettaminen ehjänä oli haastava tehtävä. Osin tästä syystä aloitettiin tärkkelyksen ja arabikumin lisääminen lakritsitahnaan.

Sadasta kilosta lakritsijuurta saatiin jopa 50 kiloa tahnaa. Sen pidemmälle ainetta ei voinut tiivistää ilman tyhjiön käyttöä, sillä korkeampi lämpötila olisi vaurioittanut tuotetta. Aikaansaadussa tahnassa oli lievä lakritsin tuoksu ja viipyilevä, äärimmäisen makea maku. Tämän tahnan kulutti suurimmaksi osaksi eurooppalainen tupakkateollisuus, sillä Yhdysvaltoihin sitä ei korkeiden verojen vuoksi kannattanut viedä. Huomattavasti kannattavampaa oli rahdata lakritsijuuri valtameren yli paaleina.

Suomalaisia lakritsinvalmistajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Katri Hast, Ahti Hiltunen: Skitsofreniapotilaan satunnainen hypokalemia. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 2007, nro Vol 123. N:o 10., s. 1189-1191. Tunniste ISSN 0012-7183
  • Olli J. Arola: Mustanpuhuvia rytmihäiriöitä?. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 2003, nro Vol 119. N:o 22., s. 2145-2147. Tunniste ISSN 0012-7183

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Katri Hast, Ahti Hiltunen, Skitsofreniapotilaan satunnainen hypokalemia, Duodecim,2007/10
  2. Olli J. Arola, Mustanpuhuvia rytmihäiriöitä?, Duodecim, 2003/22.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]