Tämä on lupaava artikkeli.

Enalapriili

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Enalapriili
Enalapriili
Enalapriili
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(2S)-1-[(2S)-2-[[(2S)-1-etoksi-1-okso-4-fenyylibutan-2-yyli]amino]propanoyyli]pyrrolidiini-2-karboksyylihappo
Tunnisteet
CAS-numero 75847-73-3
ATC-koodi C09AA02
PubChem 27447
DrugBank DB00584
Kemialliset tiedot
Kaava C20H28N2O5 
Moolimassa 376,444
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 143–144.5 °C (289–292 °F) [1]
Liukoisuus veteen 25 g/l[1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 40–60 %[2]
Proteiinisitoutuminen 50–60 %[3]
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika Enalapriili < 2 h[3]
Enalaprilaatti 11 h[2]
Ekskreetio Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen, intravenoosi

Enalapriili (C20H28N2O5) on orgaaninen yhdiste. Yhdiste kuuluu niin kutsuttuihin ACE-estäjiin, ja sitä käytetään lääkkeenä alentamaan korkeaa verenpainetta ja sydämen vajaatoiminnan hoitamiseen. Enalapriili kuuluu Maailman terveysjärjestön julkaisemalle tärkeimpien lääkeaineiden listalle.[4]

Fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enalapriili on huoneenlämpötilassa valkoista tai hieman kellertävää kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee pienessä määrin veteen ja paremmin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin ja metanoliin. Se on optisesti aktiivinen yhdiste ja metanoliliuoksessa sen ominaiskiertokyky on −42,2 °.[1]

Vaikutusmekanismi ja käyttökohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enalapriili itsessään on aihiolääke, jolla ei ole fysiologista merkitystä. Ihmisen elimistössä se metaboloituu hyvin nopeasti maksan esteraasientsyymien vaikutuksesta aktiiviseksi dikarboksyylihappojohdannaiseksi enalaprilaatiksi. Lääke annetaan aihiolääkkeenä, koska enalaprilaatin imeytyminen ruuansulatuskanavasta on heikkoa, kun taas enalapriili imeytyy hyvin. Enalaprilaatti on angiotensiinikonvertaasientsyymin inhibiittori. Angiotensiinikonvertaasin toiminnan estyessä verisuonia supistavien angiotensiinin hajoamistuotteiden määrä elimistössä vähenee ja myös verisuonia laajentavan ja siten verenpainetta laskevan bradykiniinin hajoaminen vähenee.[1][2][3][5]

Enalapriilia käytetään laskemaan korkeaa verenpainetta sekä hoitamaan sydämen vajaatoimintaa. Tehokkaimmillaan lääke on vaikean vajaatoiminnan hoidossa. Enalapriilin on todettu vähentävän sydämen vajaatoiminnasta johtuvaa kuolleisuutta noin 40 prosentilla. Enalapriilia voidaan käyttää yhdessä muiden verenpainetta alentavien lääkkeiden kuten diureettien kanssa.[3][5][6][7] Lääkeainetta voidaan käyttää myös kotieläinten kuten koirien sydämen vajaatoiminnan hoitoon[1].

Sivuvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisimpiä enalapriilin aiheuttamia haittavaikutuksia ovat muiden angiotensiinikonvertaasin estäjien tavoin kuiva yskä, suun kuivumisen tunne, makuaistin ja ruokahalun menettäminen, huonovointisuus, unettomuus ja ihon kutiseminen tai lievä allerginen ihottuma.[2][8]

Synteesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enalapriilin synteesin lähtöaine on L-alaniini, josta muodostuu fosgeenin vaikutuksesta N-karboksi-L-alaniinianhydridi. Tämä syklinen välituote reagoi seuraavassa vaiheessa L-proliinin kanssa muodostaen alanyyliproliinidipeptidin. Tämä dipeptidi reagoi pelkistävällä aminoinnilla etyyli-2-okso-4-fenyylibutyraatin kanssa muodostaen enalapriilia. Pelkistimenä käytetään Raney-nikkeliä ja vetyä.[9]

Enalapril reductive amination.png

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1602–1603. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  2. a b c d Pauli Ylitalo: 36. Verenpainetaudin, angina pectoriksen ja sydämen vajaatoiminnan lääkehoito (PDF) Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 6.9.2014.
  3. a b c d Enalaptil DrugBank. Viitattu 6.9.2014. (englanniksi)
  4. WHO Model List of Essential Medicines 2013. WHO. Viitattu 6.9.2014. (englanniksi)
  5. a b Alexander Scriabine & David G. Taylor: Antihypertensives, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 6.9.2014
  6. Gajanan S. Joshi & James C. Burnett: Cardiovascular Agents, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 6.9.2014
  7. Ilkka Tikkanen: ACE:n estäjän vaikea valinta. Duodecim, 1993, 109. vsk, nro 20, s. 1805. Artikkelin verkkoversio Viitattu 6.9.2014.
  8. Enalapril Drugs.com. The American Society of Health-System Pharmacists. Viitattu 6.9.2014. (englanniksi)
  9. Axel Kleemann: Cardiovascular Drugs, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2008. Viitattu 6.9.2014.