Valsartaani
| |
| |
Valsartaani
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (2S)-3-Metyyli-2-[pentanoyyli-[[4-[2-(2H-tetratsol-5-yyli)fenyyli]fenyyli]metyyli]amino]butaanihappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | C09 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C24H29N5O3 |
| Moolimassa | 435.5 g/mol |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 10–35 %[1] |
| Proteiinisitoutuminen | 85–99 %[1] |
| Metabolia | 20 % annoksesta hajoaa metaboliiteiksi, loput eivät[1] |
| Puoliintumisaika | 6–9 h[1] |
| Ekskreetio | 83 % ulosteessa, 13 % virtsassa[1] |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
D(US)[2] |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | oraalinen[1] |
Valsartaani on angiotensiinireseptorin salpaaja ja siten verenpainelääke.[1]
Suomessa on myynnissä 40 milligrammaa (mg), 80 mg, 160 mg ja 320 mg valsartaania sisältäviä lääkkeitä muun muassa kauppanimin Diovan ja Valsarstad.[3][4] Markkinoilla on myös valsartaania ja amlodipiiniä sisältäviä yhdistelmälääkkeitä.[5]
FDA hyväksyi valsartaanin USA:n lääkemarkkinoille joulukuussa 1996.[6]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valsartaanin hoitokohteita ovat kohonnut verenpaine, oireellinen sydämen vajaatoiminta ja uuden sydäninfarktin ehkäisy.[3][4] Valsartaani laskee kuolleisuusriskiä näihin sairauksiin liittyviin komplikaatioihin.[4]
Valsartaania ei suositeta primäärisen hyperaldosteronismin aiheuttaman verenpaineen laskemiseen,[4] sillä sen teho on tässä tilanteessa huono. Teho on huono myös muiden reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmään vaikuttavien verenpainelääkkeiden kohdalla.[7]
Valsartaania käytetään lääkärin määräyksen mukaan. Yleensä korkeaa verenpainetta poteville aikuisille vuorokausiannos on 80 mg ja lapsille 40 mg. Sydäninfarktin läpikäyneillä ja sydämen vajaatoimintaa potevilla aloitusannos on usein 40 mg/vrk ja annosta korotetaan vähintään kahden viikon välein 320 mg/vrk asti, joka otetaan kahtena 160 mg annoksena.[4][3]
Vasta-aiheet ja huomiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valsartaanin käytössä huomioitavia asioita ovat muun muassa:
- vakava maksan vajaatoiminta, sappikirroosi tai kolestaasi estää lääkkeen käytön.[4]
- dialyysiä vaativaa munuaisten vajaatoimintaa tai keskivaikeaa/lievää maksan vajaatoimintaa potevien tulee noudattaa varovaisuutta lääkkeen käytön aikana.[4]
- munuaisvaltimoissa, aorttaläpässä tai hiippaläpässä olevia ahtaumia (stenooseja) omaavien tulee noudattaa varovaisuutta lääkkeen käytön aikana, kuten myös paksuuntuneesta sydänlihaksesta (hypertrofinen obstruktiivinen kardiomyopatia) potevien.[4]
- toisella tai kolmannella raskauskolmanneksella oleminen estää lääkkeen käytön, sillä lääke lisää sikiön epämuodostumien riskiä. Lääkkeen käytön aikana ei tule imettää.[4]
- hyperkalemia saattaa estää käytön. Myös kaliumsuolojen tai muiden veren kaliumpitoisuuksia kohottavien aineiden yhteiskäyttö ei ole suotavaa valsartaanin käytön aikana.[4]
- ACE-estäjien tai toisten ATR-estäjien yhteiskäyttö ei yleensä ole tarpeellista tai suotavaa.[4]
Haittavaikutukset ja yliannostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valsartaanin haittavaikutukset ovat harvinaisia. Yleisimpiä haittavaikutuksista ovat heikkous, sekavuus, kuiva suu, päänsärky ja yskä.[8]
Yliannostus alentaa verenpainetta merkittävästi ja voi aiheuttaa heikotusta.[3] Tämä voi pahimmillaan johtaa verenkiertoshokkiin.[9]
Toimintamekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valsartaani on ATR-estäjä. Se on hyvin spesifinen kilpaileva AT1-reseptorien antagonisti. Se vie siis reseptorissa sitoutumispaikkoja angiotensiiniltä II, jolloin angiotensiinin kyky aktivoida reseptoreita vähenee. Aktivointi johtaisi verisuonten supistumiseen ja aldosteronin tuoton kasvuun. Nämä vaikutukset lisäisivät verenpainetta.[1] Valsartaanin affiniteetti (pKd) AT1-reseptoreille on 7.65±0.12.[10]
Farmakokinetiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nieltynä valsartaani imeytyy nopeasti ja sen maksimipitoisuus veriplasmassa saavutetaan 2–4 tunnin kuluttua. Ruoka alentaa hyötyosuutta. Noin 20 % annoksesta metaboloituu ilmeisesti CYP450-entsyymien avulla ja loput erittyvät muuntumattomana lähinnä ulosteessa. Metaboliiteista noin puolet ovat 4-hydroksivalsartaania (CAS numero 188259-69-0).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i M Saydam, S Takka: Bioavailability file: valsartan. Fabad Journal of Pharmaceutical Sciences, 2007, 32. vsk, nro 4, s. 185–196. ISSN 1300-4182. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Valsartan Drugs.com. Viitattu 2.11.2019.
- ↑ a b c d Diovan spc.fimea.fi. Arkistoitu 3.11.2019. Viitattu 3.11.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j k Valsarstad spc.nam.fi. Arkistoitu 3.11.2019. Viitattu 3.11.2019.
- ↑ Exforge ema.europa.eu. Viitattu 3.11.2019.
- ↑ X Zhang et al: Management of hypertension using olmesartan alone or in combination. Cardiology and Therapy, 2017, 6. vsk, nro 1, s. 13–32. PubMed:28258390. doi:10.1007/s40119-017-0087-5. ISSN 2193-6544. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Candesartan cilexetil 4 mg tablets - Summary of Product Characteristics (SmPC) - (emc) www.medicines.org.uk. Arkistoitu 3.11.2019. Viitattu 3.11.2019.
- ↑ Q Huang, Y Li, J Wang: Overview of clinical use and side effect profile of valsartan in Chinese hypertensive patients. Drug Design, Development and Therapy, 2013, 8. vsk, s. 79–86. PubMed:24403822. doi:10.2147/DDDT.S38617. ISSN 1177-8881. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ LW Busse et al: The effect of angiotensin II on blood pressure in patients with circulatory shock: a structured review of the literature. Critical Care, 2017, 21. vsk. PubMed:29282149. doi:10.1186/s13054-017-1896-6. ISSN 1364-8535. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ MA Bhuiyan, M Shahriar, T Nagatomo: Binding affinity of candesartan, losartan, telmisartan and valsartan with angiotensin II receptor 1 subtype. Bangladesh Pharmaceutical Journal, 2013, 16. vsk, nro 1, s. 10–14. doi:10.3329/bpj.v16i1.14484. ISSN 2408-8463. Artikkelin verkkoversio.