Auskultaatio
Auskultaatio eli kuuntelututkimus tarkoittaa elimistä kuuluvien äänten kuuntelua (yleensä stetoskoopilla).[1]
Sydän
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Normaalit sydänäänet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen sydänääni (S1) johtuu mitraaliläpän ja trikuspidaaliläpän sulkeutumisesta systolen alussa.[2]
Toinen sydänääni (S2) johtuu aorttaläpän ja pulmonaaliläpän sulkeutumisesta diastolen alussa.[2]
Mikäli äänten erottamisessa toisistaan on epäselvyyttä, voidaan samanaikaisesti tunnustella kaulavaltimon pulssia (joka tuntuu heti ensimmäisen sydänäänen jälkeen).[2]
Sivuäänet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sivuääniä syntyy kohdissa, joissa veri virtaa nopeasti ahtaan kohdan kautta.[2] Äänet syntyvät, kun virtauksen reunoille muodostuvat pyörteet värisyttävät sydämen tai verisuonten rakenteita.[2]
Sivuääniä voi jaotella sen mukaan, miten ne ajoittuvat suhteessa sydämen pumppauksen vaiheisiin (systolinen, diastolinen tai jatkuva).[2] Lisäksi voidaan arvioida äänen voimakkuutta ja sitä, mistä kuuntelupisteestä se kuuluu voimakkaimmin.[2]
Keuhkot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Normaalit hengitysäänet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keuhkoja kuunnellessa tavallisesti sisäänhengitys kuuluu voimakkaammin kuin uloshengitys.[2] Kuunneltaessa rintalastan yläosan molemmin puolin tai lapaluiden välistä voidaan kuulla bronkiaaliset hengitysäänet, joissa sisään- ja uloshengitys kuuluvat yhtä voimakkaina.[2] Kaulalta voidaan kuulla trakeaaliset hengitysäänet, joissa uloshengitys kuuluu sisäänhengitystä voimakkaammin.[2]
Hiljentyneet tai voimistuneet hengitysäänet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Äänen kulkueste (esimerkiksi keuhkopussin neste, ilmarinta tai huomattava ylipaino) aiheuttaa hengitysäänten hiljentymistä.[2] Mikäli taas keuhkokudos tiivistyy (esim. keuhkokuumeen yhteydessä), korkeat taajuudet kuuluvat paremmin ja hengitysäänet muuttuvat bronkiaalisiksi.[2]
Vinkunat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vinkunat johtuvat lähes sulkeutuneiden ilmateiden värähtelevästä liikkeestä.[2] Uloshengityksen vinkuna viittaa ahtauttavaan (obstruktiiviseen) keuhkosairauteen, kuten astmaan, keuhkoahtaumatautiin tai ahtauttavaan keuhkoputkentulehdukseen.[2] Sisäänhengityksen vinkuna (stridor) viittaa ahtaumaan henkitorven tasolla.[2]
Rahinat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rahinat voidaan jaotella karkeisiin (matalataajuisiin) ja hienojakoisiin (korkeataajuisiin).[2] Karkeat rahinat johtuvat ilmeisesti ilman ja nesteiden liikkeistä hengitysteissä.[2] Hienojakoiset rahinat johtunevat sulkeutuneiden ilmateiden avautumisesta sisäänhengityksessä.[2] Syitä voivat olla esimerkiksi sydämen vajaatoiminta tai keuhkokuume.[2]
Keuhkopussin hankausääni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hankausääni syntyy, kun karheat keuhkopussilehdet hankaavat toisiaan vasten.[2] Yleensä ääni kuuluu sekä sisään- että uloshengityksessä.[2]
Vatsa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suoliäänet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suoliäänet voivat kuulua tavallista voimakkaampina, mikäli suoliston peristalttiset liikkeet ovat vilkastuneet esimerkiksi ripulitaudin yhteydessä.[2] Suolitukoksen yhteydessä voi esiintyä harvajaksoisia, metallinsointisia suoliääniä.[2] Suolilamassa puolestaan suoliääniä ei välttämättä kuulu lainkaan.[2]
Verisuonet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sivuäänet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suurten valtimoiden ahtaumat voivat aiheuttaa systolen aikana kuuluvan sivuäänen.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Auskultaatio Lääketieteen sanasto. 18.10.2016. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 8.3.2026.
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 Mustajoki, Pertti & Saha, Heikki & Sane, Timo: Potilaan tutkiminen, s. 234, 248-266, 276-278, 302. 4. painos. Kustannus Oy Duodecim, 2003. ISBN 951-656-122-5
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Auskultaatio Wikimedia Commonsissa
