Olof Rudbeck (vanhempi)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Olof Rudbeck vanhempi

Olof Rudbeck vanhempi, myös Olaus Rudbeckius (13. syyskuuta 1630 Västerås12. joulukuuta 1702) oli ruotsalainen tiedemies ja tietokirjailija, Uppsalan yliopiston lääketieteen professori ja jonkin aikaa yliopiston rehtori. Hän oli piispa Johannes Rudbeckiuksen poika ja kasvitieteilijä Olof Rudbeck nuoremman isä. Parhaiten hänet tunnetaan toistaalta anatomiaa, toisaalta kielitiedettä koskevista tutkimustuloksistaan. Hän perusti myös Uppsalan kasvitieteellisen puutarhan,[1] jonka nimi aluksi olikin Rudbeckin puutarha, mutta myöhemmin se nimettiin uudestaan hänen poikansa oppilaan, Carl von Linnén mukaan.

Ihmisen anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rudbeck oli ihmisen imukudosten ensimmäisiä tutkijoita. Eräiden ruotsalaisten tutkijoiden mukaan hän keksi ensimmäisenä ihmisen lymfaattisen järjestelmän, ja hänen tiedetään esitelleen tutkimustuloksiaan kuningatar Kristiinan hovissa keväällä 1652. Hän ei kuitenkaan julkaissut mitään ennen kuin syksyllä 1653, sen jälkeen, kun tanskalainen tutkija Thomas Bartholin julkaisi asiasta omat tutkimustuloksensa.[2] Lymfaattisen järjestelmän mahdollisia aikaisempia keksijöitä ovat olleet myös Gasparo Aselli ja Jean Pecquet.

Rudbeck sai tutkimuksiinsa tukea kuningattarelta. Niitä varten yliopistorakennukseen, Gustavianumiin rakennettiin kupoli, ja sen sisään areenaa muodostava sali Theatrum anatomicum, jossa leikkaukset voidaan suorittaa opiskelijoiden nähden. Kupoli on yhä pystyssä ja on yksi Uppsalan maamerkeistä. Gustavianum on Uppsalan tuomiokirkon edustalla ja kuuluu yhä yliopiston rakennuksiin.

Historiallinen kielitiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva Olof Rudbeckin kirjasta Atlantica vuodelta 1689, jossa hänet on kuvattu Hesiodoksen, Platonin, Aristoteleen, Apollodoruksen, Tacituksen, Odysseuksen, Ptolemaioksen, Plutarkhoksen ja Orfeuksen ympäröimänä.

Vuosina 1679-1702 Rudbeck omistautui historiallis-kielitieteelliselle patriotismille ja kirjoitti 3000-sivuisen neliosaisen teoksen nimeltä Atlantica (ruots. Atland tai Manheim). Siinä hän yritti todistaa, että Ruotsi on ollut muinainen Atlantis, sivistyksen kehto, ja että ruotsin kieli on ihmiskunnan alkuperäinen kieli, josta muun muassa latina ja heprea ovat kehittyneet..[3] Hänen teostaan arvostelivat useat skandinaaviset tutkijat, muun muassa tanskalainen professori Ludvig Holberg ja ruotsalainen kirjailija ja lääkäri Andreas Kempe, jotka molemmat kirjoittivat Rudbedkin teoksista satiirisia muunnelmia. Myöhemmin Denis Diderot käytti teoksessaan Encyclopédie, artikkelissa "Etymologie", Rudbeckin teosta varoittavana esimerkkinä siitä, mihin etymologian sekoittaminen myyttiseen historiaan voi johtaa.[4]

David King totesi kirjoittamassaan Rudbeckin elämäkirjassa, että hän kehitti menetelmän, jolla vanhojen monumenttien ja hautojen ikä voitiin päätellä mittaamalla niiden päälle kertyneen humuskerroksen paksuus. Vaikka monet hänen päätelmänsä olivatkin virheellisiä, hänen voidaan kuitenkin katsoa ennakoineen nykyisen arkeologian tutkimusmenetelmiä ja olleen asiassa paljon muita aikansa historioitsijoita ja muinaistutkijoita edellä.[5].

Vaikka Rudbeckin kielitieteellisiä teorioita arvosteltiin ja vaikka hän joutui prioriteettikiistaan Bartholinin kanssa, Rudbeck pysyi useita vuosia Ruotsin kansallisena ikonina. Hänen poikansa Olof Rudbeck nuorempi jatkoi hänen kielitieteellistä työtään ja hänen katsottiin antaneen älyllisen perustelun Ruotsin silloiselle asemalle yhtenä Euroopan suurvalloista. Rudbeck nuorempi yritti myös selvittää, ovatko saamelaiskieletkin sukua heprealle, kuten hänen isä oli monesta muusta kielestä mielikuvituksellisesti väittänyt. Olaus Rudbeck vanhemman veljenpoika Petter Rudbeck meni vielä pidemmälle ja esitti, että muinainen Troija olisi ollut Etelä-Ruotsissa.

David King totesi myös, että vaikka Rudbeckien käsitykset kielten sukulaisuudesta onkin todistettu vääriksi, heitä voidaan kuitenkin pitää indoeurooppalaisten kielten myöhemmän tutkimuksen edelläkävijöinä, olivathan he oivaltaneet, että maantieteellisesti ja historiallisesti kaukaisetkin kielet voivat olla sukua toisilleen.

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rudbeck toimi aktiivisesti monella alalla, myös tähtitieteilijänä, ja hänen vaikutuksensa näkyy yhä monin tavoin nykyisessä Uppsalassa.

Vuonna 1702 Uppsalassa riehui suuri tulipalo, ja suuri osa Rudbeckin kirjoituksista tuhoutui. Rudbeck itse johti sammutustöitä huutaen komentoja erään talon katolta, samaan aikaan kun hänen oma talonsa paloi. Hän kuoli samana vuonna, pian tulipalon jälkeen, ja hänet haudattiin Uppsalan tuomiokirkkoon.

Nobel-suku, myös Nobelbran perustaja Ludvig Nobel sekä Nobelin palkintojen perustaja Alfred Nobel olivat Rudbeckin jälkeläisiä hänen tyttärensä Wendelan kautta, joka meni naimisiin isänsä entisen oppilaan Peter Olai Nobeliuksen kanssa.

Kasvisuku Rudbeckia on saanut nimensä Olof Rudbeckin ja hänen poikansa mukaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • King, David. "Finding Atlantis: A True Story of Genius, Madness, and an Extraordinary Quest for a Lost World." Harmony Books, New York, 2005. ISBN 1-4000-4752-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. A. G. Morton: Kasvitieteen historia, s. 405-406. Suom. Johannes Enroth, Ilkka Kukkonen. Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-756-0.
  2. Eriksson, G. (2004). Svensk medicinhistorisk tidskrift, 2004;8(1):39-44. Ruotsi. Englanninkielinen yhteenveto: Olaus Rudbeck as scientist and professor of medicine, U.S. National Library of Medicine. Retrieved 1 June 2007.
  3. Auroux, Sylvain, ed. (2006). History of the Language Sciences: An International Handbook on the Evolution of Language Sciences. Walter de Gruyter, ISBN 3110167352, pp. 1125-1126.
  4. Bandle, Oskar et al. (2002). The Nordic Languages: An International Handbook of the History of the North Germanic Languages. Volume I. Walter de Gruyter, ISBN 3110148765, p. 109.
  5. David King, "Finding Atlantis" ( Epilogue)