Ludvig Nobel

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ludvig Emmanuel Nobel,.jpg

Ludvig Nobel (27. heinäkuuta 1831 Tukholma12. huhtikuuta 1888 Cannes, Ranska) oli ruotsalais-venäläinen insinööri ja teollisuusmies jota pidetään Venäjän öljyteollisuuden perustajana. Hän otti ensimmäisenä maailmassa käyttöön öljyn kuljetuksen säiliölaivoissa ja rautateillä säiliövaunuissa.[1][2]

Ludvig Nobelin isä oli ruotsalainen insinööri, keksijä ja teollisuusmies Immanuel Nobel. Hänen veljiään olivat Nobel-palkintojen perustaja Alfred Nobel ja Robert Nobel (1829–1896). Isä Immanuel Nobel muutti perheineen Ruotsista Venäjälle 1838 myydäkseen siellä keksintöjään muun muassa veden alla räjähtävää merimiinaa joka kiinnostikin Venäjän keisari Nikolai I:stä ja hän perusti vuonna 1842 Pietariin Fonderies et Ateliers Mécaniques Nobel Fils nimellä toimineen mekaanisen verstaan ja valimon. Ludvig Nobel kävi koulunsa Venäjällä ja työskenteli sitten isänsä tehtaassa. Nobelin tehdas sai Krimin sodan aikana 1853–1856 runsaasti tilauksia Venäjän hallitukselta ja tehtaassa työskenteli parhaimmillaan 1 000 työntekijää. Sodan päätyttyä myös tilaukset loppuivat kun uusi keisari Aleksanteri II supisti sotilasbudjettia ja Immanuel Nobel joutui vuonna 1859 luovuttamaan tehtaan velkojilleen muuttaen sitten perheineen takaisin Ruotsiin. Robert ja Ludvig jäivät kuitenkin Venäjälle.[1][2]

Vuonna 1862 Ludvig Nobel perusti omalla nimellään tehtaan joka alkoi menestyä kun Nobel onnistui hankkimaan sille suuria tilauksia Venäjän armeijalta. Nobel oli vuosina 1871–1880 Permin lähellä sijainneen Iževskin kruunun kivääritehtaan vuokraajana. Hän suunnitteli useita teollisuudessa käytettyjä työkoneita ja vaikutti merkittävästi Venäjän koneteollisuuden kehittymiseen. Vuonna 1873 Nobel sai Venäjän hallitukselta suuren kivääritilauksen ja hän lähetti veljensä Robertin hankkimaan kiväärien tukkeja varten pähkinäpuuta Kaukasuksen alueelta. Robert osti kuitenkin pähkinäpuun ostoon tarkoitetuilla 25 000 ruplalla pienen öljynjalostamon Bakun alueelta ja hän sai sitten Ludvigilta lisää rahaa jalostamon uudistamiseen ja laajentamiseen. Vuoteen 1876 mennessä Nobelin veljesten jalostamosta oli tullut Bakun johtava öjynjalostamo ja samana vuonna Nobel lähetti ensimmäisen valopetroolitoimituksen Bakusta Pietariin. Nobel perusti vuonna 1879 Branobel-öljyhtiön (nimi oli lyhenne venäjän kielen sanoista братьев Нобель, "Nobel veljekset") jossa hänen veljensä Robert ja Alfred olivat myös osakkaina. Vuonna 1899 Branobel tuotti 17,7 prosenttia Venäjän öljystä. [1][2]

Vuonna 1878 Nobel suunnitteli ja rakennutti Ruotsissa Lindholmen-Motalan telakalla maailman ensimmäisen öljyn kuljetukseen tarkoitetun säiliölaivan Zoroasterin joka alkoi kuljettaa samana vuonna öljyä Kaspian merellä Bakusta Astrakaniin. Nobel rakennutti 1879 Tsaritsyniin Volgan varrelle useita öljysäiliöitä valopetroolin varastointia varten. Hän rakennutti myös vuonna 1883 ensimmäiset säiliövaunut joiden avulla öljytuotteita voitiin alkaa kuljettaa rautateitse kun sitä ennen öljyä oli kuljettu puutynnyreissä jotka eivät kuitenkaan enää olleet sopivia suurten öljymäärien kuljetukseen. Nobel kehitti myös öljynjalostamoja ja rakennutti 1878 Bakuun öljyputket yhdistämään öljylähteet Branobelin jalostamohin. Nobel perusti Bakuun myös tutkimuslaboratorion jossa kehitettiin uusia öljynjalostusmenetelmiä ja uusia öljyalan tuotteita. Hän alkoi myös käyttää geologeja uusien öljyesiintymien etsimisessä. [3]

Nobel otti yrityksissään käyttöön voitonjakojärjestelmän öljy-yhtiön työntekijöille ja hän perusti myös heitä varten säästökassan ja rakennutti työntekijöille Bakuun asuntoja sekä ruokaloita, kirjastoja ja kokoustiloja. Nobelin yhtiöllä oli myös oma sairaala työntekijöitä varten. Nobelin veljekset rakennuttivat itselleen Villa Petrolea nimisen asuinpalatsin Bakuun Mustan kaupungin nimellä tunnetulle alueelle jonne öljynjalostus oli keskittynyt. [1]

Ludvig Nobelin kuoltua Branobelin johtoon tuli hänen poikansa Emanuel Nobel (1859–1932). Ludvig Nobel on haudattu Smolenskin luterilaiselle hautausmaalle Pietariin. Emanuel Nobel joutui pakenemaan Venäjältä kesällä 1918 Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeen ja bolsevikit takavarikoivat Nobelin perheen Venäjällä olleet omistukset.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yergin, Daniel: The Prize: The Epic Quest for Oil, Money & Power. Free Press 1991. ISBN 0671799320
  • Tolf, Robert W.: The Russian Rockefellers: The Saga of the Nobel Family and the Russian Oil Industry. Hoover Press 1976. ISBN 0817965815.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Ludvig Nobel