Yhdistyneiden kansakuntien huoltohallintoalue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yhdistyneiden kansakuntien huoltohallintoalue (engl. United Nations Trust Territory) oli Yhdistyneiden kansakuntien alaisuudessa oleva alue, jonka hallinto oli luovutettu väliaikaisesti eräille YK:n jäsenvaltiolle. Huoltohallintoalueita oli alun perin yksitoista, mutta viimeinenkin niistä, Yhdysvaltain Tyynenmeren saarten huoltohallintoalueeseen kuulunut Palau, itsenäistyi vuonna 1994. Huoltohallintoalueita koskevat määräykset YK:n peruskirjassa ovat kuitenkin edelleen muodollisesti voimassa. Myös huoltohallintoalueiden hallintaa valvonut elin, huoltohallintoneuvosto, on muodollisesti edelleenkin yksi Yhdistyneiden kansankuntien elimistä. Käytännössä huoltohallintoneuvosto lopetti kuitenkin toimintansa viimeisen huoltohallintoalueen itsenäistyttyä.

Suurin osa huoltohallintoalueista oli ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen luotuja Kansainliiton mandaattialueita. Kyseiset mandaattialueet oli muodostettu Saksan keisarikunnan entisistä siirtomaista ja Osmanien valtakuntaan kuuluneista Lähi-idän alueista. Lähi-idän mandaattialueet itsenäistyivät jo ennen toista maailmansotaa tai välittömästi sodan jälkeen. Sen sijaan Afrikassa ja Oseaniassa sijainneet mandaattialueet siirtyivät Yhdistyneiden kansakuntien hallinnoitaviksi.

Entisten mandaatti­alueiden lisäksi huolto­hallinto­alueiksi olisi YK:n perus­kirjan mukaan voitu muodostaa myös alueet, jotka toisen maailman­sodan vuoksi olisi erotettu vihollis­valtioista, sekä alueet, jotka niiden hallinnosta vastuussa olevat valtiot olisivat vapaa­ehtoisesti asettaneet järjestelmän alaisiksi.[1] Ennen sotaa Italialle kuuluneesta Italian Somalimaasta muodostettiinkin Yhdistyneiden kansakuntien huoltohallintoalue[2], ainoana alueena, joka ei ollut aikaisemmin ollut mandaattialue - tosin sen hallinnointi uskottiin entiselle siirtomaaisännälle Italialle.

Huoltohallintoalueita koskevat määräykset sisältyvät YK:n peruskirjan kappaleeseen XII. Sen mukaan huoltohallintojärjestelmän tavoitteena oli maailmanrauhan säilyttämisen lisäksi alueiden poliittinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kasvatuksellinen kehittäminen niin, että ne myöhemmin pystyisivät hallinnoimaan itse itseään. Huoltohallintojärjestelmä oli siis alun alkaenkin tarkoitettu väliaikaiseksi; sen tarkoituksena oli nimenomaan huoltohallintoalueiden asteittainen kehittäminen kohti itsehallintoa tai täyttä itsenäisyyttä.

Huoltohallintoalueiden kehittämistä ja hallinnointia valvoi Yhdistyneiden kansankuntien päämajassa kokoontunut huoltohallintoneuvosto. Huoltohallintoalueista vastanneiden jäsenmaiden oli toimitettava säännöllisesti raportti alueen kehittymisestä huoltohallintoneuvostolle. Neuvostossa olivat edustettuina turvallisuusneuvoston viisi pysyvää jäsenmaata (Yhdysvallat, Ranska, Iso-Britannia, Neuvostoliitto ja Kiinan tasavalta, myöhemmin Kiinan kansantasavalta); lisäksi neuvostoon valittiin edustajia YK:n yleiskokouksessa. Viimeisenkin huoltohallintoalueen, Palaun, itsenäistyttyä 1. lokakuuta 1994 huoltohallintoneuvosto päätti lopettaa toistaiseksi toimintansa 1. marraskuuta samana vuonna. Tämä merkitsi, että neuvosto ei enää kokoonnu säännöllisesti eikä siihen valita edustajia. Muodollisesti huoltohallintoneuvosto on vielä olemassa, koska YK:n yleiskokous ei ole lopettanut sen toimintaa eikä poistanut sitä koskevia määräyksiä YK:n peruskirjasta.

Yhdistyneiden kansakuntien huoltohallintoalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset Saksan siirtomaat (Schutzgebiete)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alue Isäntämaa Itsenäistyi Itsenäinen valtio
Ranskan Kamerun  Ranska 1960  Kamerun
Brittiläinen Kamerun  Britannia 1961 osa alueesta liitettiin  Nigeriaan
 Kamerun
Papua-Uusi-Guinea  Australia 1975  Papua-Uusi-Guinea
Ruanda-Urundi  Belgia 1962  Ruanda
 Burundi
Tanganjika  Britannia 1961  Tanganjika, yhdistettiin 1963 Sansibarin kanssa  Tansaniaksi
Ranskan Togomaa  Ranska 1960  Togo
Brittiläinen Togomaa  Britannia 1956 liitettiin  Ghanaan
Länsi-Samoa  Uusi-Seelanti 1962  Samoa (nimi vuoteen 1997 Länsi-Samoa)

Entiset Japanin ja Saksan siirtomaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alue Isäntämaa Itsenäistyi Itsenäinen valtio
Nauru  Australia 1968  Nauru
 Uusi-Seelanti
 Britannia
Eteläisen-Tyynenmeren saaret  Yhdysvallat
1986  Marshallinsaaret
 Mikronesia
 Pohjois-Mariaanit
1994  Palau

Entiset Italian siirtomaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alue Isäntämaa Itsenäistyi Itsenäinen valtio
Italian Somalimaa  Italia 1960  Somalia

Poikkeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lounais-Afrikka, joka itsenäistyi 1990 Namibiaksi. Etelä-Afrikka hallinnoi aluetta Kansainliiton antaman mandaatin pohjalta, eikä suunniteltua huoltohallintoaluetta koskaan saatu toimimaan. YK peruutti Etelä-Afrikalle annetun mandaatin vuonna 1966 maan harjoittaman apartheid-politiikan vuoksi. Etelä-Afrikka kieltäytyi kuitenkin antamasta alueelle itsenäisyyttä.

Ehdotetut huoltohallintoalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. YK:n peruskirja, 77. artikla Finlex. Viitattu 11.8.2011.
  2. Facta 2001, 15. osa (Sis-Suo), s. 127, art. Somalia. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-10236-9.
  3. [https://www.degruyter.com/document/doi/10.7312/ande13480-003/html Vietnamese Revolutionary Nationalism and the First Vietnam War From the book The Columbia History of the Vietnam War] degruyter.com. Viitattu 17.8.2022.
  4. St John, Ronald Bruce (April 1982). "The Soviet Penetration of Libya". The World Today 38 (4): 131–138. 
  5. The United States and the Recognition of Israel: A Chronology Compiled by Raymond H. Geselbracht from Harry S. Truman and the Founding of Israel (Westport, Connecticut, 1997) by Michael T. Benson. Harry S. Truman Library and Museum. Arkistoitu 31.10.2012. Viitattu 3 .8.2014.
  6. Pugh, Jeffrey D. (2012-11-01). "Whose Brother's Keeper? International Trusteeship and the Search for Peace in the Palestinian Territories". International Studies Perspectives 13 (4): 321–343. doi:10.1111/j.1528-3585.2012.00483.x. ISSN 1528-3577. 
  7. Treaty of Peace with Japan (PDF) United Nations — Treaty Series 1952. Viitattu 3.10.2021.