Italian Libya

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Libia Italiana
Libiya Al-Italiyyah
ليبيا الإيطالية
Flag of Italy (1861-1946).svg Coat of arms of Lybia (1940).svg
lippu vaakuna

LocationLibya.png


Valtiomuoto Italian protektoraatti (1912–1934)
Italian siirtomaa (1934–1943)

Hallitsija Italian kuningas,
Viktor Emanuel III

Pääkaupunki Tripoli

Pinta-ala
– yhteensä 1 759 541 km² km² 

Väkiluku 893 774 (1939)
– väestötiheys 0,5 / km²

Historia
– perustettu 1911
– lakkautettu 1943

Viralliset kielet italia, berberikielet, arabia

Valuutta Italian liira

Kansallislaulu Marcia Reale (kuningashymni)

Edeltäjä(t) Italian Somalimaa

Italian Libya (ital. Africa Settentrionale Italiana) oli Italian Pohjois-Afrikassa nykyisen Libyan alueella sijainnut siirtomaa vuosina 1911–1943.

Virallisen kolonian statuksen alue sai 1934, mutta Italia oli vallannut Libyan ydinalueeseen kuuluvan pohjoisen rannikkoseudun turkkilaisilta jo vuoden 1911 Italialais-turkkilaisessa sodassa. Sisämaassa sijaitseva Fezzanin aavikko onnistuttiin valloittamaan vasta 1934, sillä paikalliset paimentolaisheimot vastustivat miehitystä aseellisesti. Senusien kapinan kukistuttua Italialaiset perustivat alueelle lukuisia keskitysleirejä, joilla kuoli useita kymmeniä tuhansia arabeja. Väkivaltainen siirtomaapolitiikka oli muille suurvalloille kasvava kritisoinnin aihe. Monet italialaiset muuttivat tuossa vaiheessa Libyaan ja aluetta pyrittiin modernisoimaan ja tieverkostoa sekä teollisuutta parantamaan.

Italialainen sotilas Libyassa 1940

Italialaisilla oli jotakin alueellisia kiistoja Egyptille ja Brittiläiselle Sudanille kuuluneista aavikkoalueista kaakkois-Libyan rajalla. Halu yhdistää Pohjois-Afrikan siirtomaat ja Italian Itä-Afrikka olivat merkittävä syy Italian osallistumiseen toiseen maailmansotaan. Sodassa Libyalla olikin merkittävä rooli Pohjois-Afrikan taisteluissa. Italian liityttyä sotaan kesällä 1940 Libyassa olleet italialaisjoukot aloittivat Rodolfo Grazianin johdolla hyökkäyksen Egyptiin. Alkumenestyksen jälkeen hyökkäys tyrehtyi ja brittiarmeijan suorittama Operaatio Compass työnsi rintamalinjan kauas Italian Libyan alueelle. Apuun saapuneiden saksalaisjoukkojen komentaja Erwin Rommel valloitti kuitenkin menetetyt alueet takaisin ja eteni pitkälle Egyptin alueelle. Yhdessä lyhytaikaisen Tunisian miehityksen kanssa nämä alueet muodostivat Italian Pohjois-Afrikan.

Libyan alueella käyty Tobrukin taistelu muodostui yhdeksi Pohjois-Afrikan sodan merkittävimmistä taisteluista. Kärsittyään tappion niin Tobrukissa kuin Egyptissäkin – yhdistettynä Fezzanissa tapahtuviin jatkuviin kansannousuihin ja beduiinien tekemiin hyökkäyksiin – akselivaltojen joukot vetäytyivät Libyasta ensin Tunisiaan ja sitten Eurooppaan. Myös alueelle muuttaneet italialaissiirtolaiset pyrittiin evakuoimaan takaisin Italiaan. Libya siirtyi liittoutuneiden hallintaan: Ranska otti kontroolliinsa Fezzanin ja Britannia Tripolitanian ja Kyrenaikan, joita nämä hallitsivat, kunnes Libya itsenäistyi vuonna 1951.

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.