Rodolfo Graziani

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rodolfo Graziani
Rodolfo Graziani 1940 (Retouched).jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 11. elokuuta 1882
Filettino
Kuollut 11. tammikuuta 1955 (72 vuotta)
Rooma
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Italia
War flag of the Italian Social Republic.svg Italian sosiaalinen tasavalta
Palveluvuodet 19151945
Komentajuudet 10. armeija
Taistelut ja sodat Ensimmäinen maailmansota
toinen maailmansota
Sotilasarvo sotamarsalkka

Rodolfo Graziani (11. elokuuta 188211. tammikuuta 1955) oli italialainen sotilas, joka johti Italian Afrikan-sotaretkeä toisessa maailmansodassa.

Ennen toista maailmansotaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Graziani syntyi Filettinossa lähellä Frosinonea. Hän palveli ensimmäisessä maailmansodassa saaden lopulta ylennyksen everstiksi. 1920-luvulla Graziani komensi Italian Libyassa olleita joukkoja murskaten senusien kapinan. Komennuksensa aikana Graziani järjesti alueelle vanki- ja työleirien verkoston, joissa kuoli jopa kymmeniä tuhansia libyalaisvankeja teloituksiin ja nälkään.

Italian–Etiopian sodassa (1935–1936) Graziani komensi eteläistä armeijaa edeten Abessiniaan Italian Somalimaasta pohjoisen armeijan iskiessä sinne Eritreasta. Sodan jälkeen hänestä tehtiin Etiopian kenraalikuvernööri. Hänen hoitaessaan virkaa hänet yritettiin murhata 19. helmikuuta 1937, mutta murhayritys epäonnistui ja Graziani toteutti alueella puhdistuksen.

Toisessa maailmansodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan alkuvaiheessa Graziani komensi Libyassa Italian 10. armeijaa. Benito Mussolinin julisti sodan liittoutuneille alkukesästä 1940, ja syyskuussa Graziani aloitti hyökkäyksen Egyptiin. Graziani itse epäili huonosti varustetun armeijansa mahdollisuuksia motorisoituja brittiläisiä joukkoja vastaan, ja alkumenestyksen jälkeen italialaiset joutuivatkin vetäytymään takaisin Libyaan. Graziani erosi virastaan vuonna 1941.

Dino Grandin syrjäytettyä Mussolinin fasistien suuren neuvoston johtajuudesta ja suurimman osan Italiaa jouduttua liittoutuneiden haltuun Pohjois-Italiaan perustettiin Italian sosiaalinen tasavalta, joka käytännössä oli Saksan nukkevaltio. Suurin osa italialaisista sotilaskomentajista loikkasi liittoutuneiden puolelle siirtyneen kuningaskunnan joukkoihin, mutta Graziani pysyi uskollisena Mussolinille. Hänestä tuli uuden valtion puolustusministeri ja saksalais-italialaisen Armeijaryhmä Ligurian komentaja.

Sodan loputtua liittoutuneet vangitsivat Grazianin. Hänet siirrettiin vankilaan Libyaan, mutta lynkkauksen tai salamurhan pelossa hänet siirrettiin takaisin Italiaan. Vuonna 1950 hänet tuomittiin 19 vuodeksi vankilaan natsien kanssa tekemänsä yhteistyön vuoksi, mutta muutaman kuukauden jälkeen hänet vapautettiin huonon terveyden vuoksi. Graziani kuoli vuonna Roomassa 1955.

Rooman lähelle Affilen kylään on verovaroilla rakennettu Grazianin muistoksi puisto ja mausoleumi, mikä on herättänyt laajaa paheksuntaa.[1]

Elokuvassa Erämaan leijona (Lion of the Desert) häntä esittää Oliver Reed.

Virkatehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]