Rodolfo Graziani
| Rodolfo Graziani | |
|---|---|
.jpg) Graziani vuonna 1940 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. elokuuta 1882 Filettino, Italian kuningaskunta |
| Kuollut | 11. tammikuuta 1955 (72 vuotta) Rooma, Italia |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Italian kuningaskunta Italian sosiaalinen tasavalta |
| Palvelusvuodet | 1915–1945 |
| Komentajuudet | 10. armeija |
| Taistelut ja sodat |
ensimmäinen maailmansota toinen maailmansota |
| Sotilasarvo | sotamarsalkka |
Rodolfo Graziani (11. elokuuta 1882 – 11. tammikuuta 1955) oli italialainen sotamarsalkka, joka johti Italian Afrikan-sotaretkeä toisessa maailmansodassa.
Ennen toista maailmansotaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Graziani syntyi Filettinossa lähellä Frosinonea. Hän palveli ensimmäisessä maailmansodassa, saaden lopulta ylennyksen everstiksi. 1920-luvulla Graziani komensi Italian Libyassa olleita joukkoja ja murskasi senusien kapinan. Kapinajohtaja Omar al-Mukhtar saatiin kiinni ja teloitettiin vuonna 1931. Komennuksensa aikana Graziani järjesti alueelle vanki- ja työleirien verkoston, joissa kuoli jopa kymmeniä tuhansia libyalaisvankeja teloituksiin ja nälkään.
Italian–Etiopian sodassa (1935–1936) Graziani komensi eteläistä armeijaa edeten Abessiniaan Italian Somalimaasta pohjoisen armeijan iskiessä sinne Eritreasta. Sodan jälkeen hänestä tehtiin Etiopian kenraalikuvernööri. Hänen hoitaessaan virkaa hänet yritettiin murhata 19. helmikuuta 1937, mutta murhayritys epäonnistui ja Graziani toteutti alueella ”puhdistuksen”.
Toisessa maailmansodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodan alkuvaiheessa Graziani komensi Libyassa Italian 10. armeijaa. Benito Mussolinin julisti sodan liittoutuneille alkukesästä 1940, ja syyskuussa Graziani aloitti hyökkäyksen Egyptiin. Graziani itse epäili huonosti varustetun armeijansa mahdollisuuksia motorisoituja brittiläisiä joukkoja vastaan, ja alkumenestyksen jälkeen italialaiset joutuivatkin vetäytymään takaisin Libyaan. Graziani erosi virastaan vuonna 1941.
Dino Grandin syrjäytettyä Mussolinin fasistien suuren neuvoston johtajuudesta ja suurimman osan Italiaa jouduttua liittoutuneiden haltuun Pohjois-Italiaan perustettiin Italian sosiaalinen tasavalta, joka käytännössä oli Saksan nukkevaltio. Suurin osa italialaisista sotilaskomentajista loikkasi liittoutuneiden puolelle siirtyneen kuningaskunnan joukkoihin, mutta Graziani pysyi uskollisena Mussolinille. Hänestä tuli uuden valtion puolustusministeri ja saksalais-italialaisen Armeijaryhmä Ligurian komentaja.
Sodan loputtua liittoutuneet vangitsivat Grazianin. Hänet siirrettiin vankilaan Libyaan, mutta lynkkauksen tai salamurhan pelossa hänet siirrettiin takaisin Italiaan. Vuonna 1950 hänet tuomittiin 19 vuodeksi vankilaan natsien kanssa tekemänsä yhteistyön vuoksi, mutta muutaman kuukauden jälkeen hänet vapautettiin huonon terveyden vuoksi. Graziani kuoli Roomassa vuonna 1955.
Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rooman lähelle Affilen kylään on verovaroilla rakennettu Grazianin muistoksi puisto ja mausoleumi, mikä on herättänyt laajaa paheksuntaa.[1]
Elokuvassa Erämaan leijona (Lion of the Desert) Graziania esittää Oliver Reed.
Virkatehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1915–1918: palvelu ensimmäisessä maailmansodassa
- 1921–1933: palvelu Libyassa
- 1935–1936: Italian Somalimaan kuvernööri
- 1936–1937: Etiopian käskynhaltija (Italian kuningas Viktor Emanuel III oli virallinen päämies) ja kuvernööri
- 1940–1941: Pohjois-Afrikan sotatoimien ylipäällikkö, Libyan kuvernööri
- 1943–1945: Italian sosiaalisen tasavallan puolustusministeri
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Fasistikomentajan muistomerkki ihmetyttää Italiassa Yle Uutiset. 15.8.2012. Viitattu 29.1.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rodolfo Graziani Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
