Italian sosiaalinen tasavalta

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Italian sosiaalinen tasavalta
Repubblica Sociale Italiana
23. syyskuuta 1943–
25. huhtikuuta 1945
War flag of the Italian Social Republic.svg Coat of Arms of the Italian Social Republic.svg
lippu vaakuna

Italian Social Republic within Europe 1943.svg


Duce Benito Mussolini

Pääkaupunki Rooma (de jure), Salò (de facto)

Viralliset kielet Italian kieli

Kansallislaulu Giovinezza

Edeltäjä(t) Italian kuningaskunta (1861–1946)

Seuraaja(t) Italian kuningaskunta (1861–1946)

Italian sosiaalinen tasavalta (ital. Repubblica Sociale Italiana, RSI) tai Salòn tasavalta oli Saksan pystyttämä fasistien hallitsema nukkevaltio miehitetyssä Pohjois-Italiassa vuosina 1943–1945.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian vasta syrjäytetty fasistijohtaja Benito Mussolini oli syyskuussa 1943 pelastettu vankeudesta Apenniineilta Saksaan. Italialla meni toisessa maailmansodassa samalla huonosti, sillä liittoutuneet miehittivät jo Sisiliaa. Saksan Italian-suurlähettiläs Rudolf Rahn esitteli 23. syyskuuta 1943 Italian hallituksen, jossa valtionpäämies Mussolini oli myös pääministeri. Muita tärkeitä ministereitä olivat sisäministeri Guido Buffarini Guidi ja sotaministeri marsalkka Graziani. Mussolini lensi Italiaan, ja hän piti hallituksen ensimmäisen kokouksen 27. syyskuuta. Saksalaiset sijoittivat hänet Gardajärven rannalle Gargnanoon. Uusi tasavalta sai kutsumanimensä Salòn tasavalta lähimmästä kaupungista Salòsta.[1]

Saksalaiset valvoivat Mussolinia tarkasti koko ajan. Mussolini ei vastustanut saksalaisia, vaan esimerkiksi salli Italian juutalaisten kuljettaminen tuhoamisleireille. Pian perustamisensa jälkeen sosiaalinen tasavalta luovutti Saksalle Triesten, Istrian, Etelä-Tirolin, Veneton maakunnan itäosan, Zaran ja Dalmatian. Koko Keski-Italia Napolin pohjoispuolelle asti alistettiin saksalaisten suoran sotilashallinnon alaiseksi. Mussolinin hallituksen varsinainen toiminta-alue oli Pon tasanko, mutta sielläkin sen valta oli melko vähäinen. Hallitus oli myös hajallaan: sisäministeriö toimi Madernossa, ulkoministeriö ja propagandaministeriö Salòssa, valtiovarainministeriö Veronassa, opetusministeriö Padovassa ja julkisten töiden ministeriö Venetsiassa. Suurlähettiläs Rudolf Rahnin suurlähetystö oli Fasanon kylässä, ja Rahnilla oli pohjoisessa paljon valtaa. Keski-Italiassa ja Rooman eteläpuolella tasavallan johdossa oli saksalainen sotamarsalkka Kesselring.[2]

Tasavallan puolueohjelmaan kuului teollisuuden täydellinen sosialisointi, mitä Mussolini perusteli sotaponnistuksilla tai länsimielisten teollisuusmiesten petturuudella. Sosialisointia ei kuitenkaan toteutettu. Tammikuussa 1944 Mussolinin edellisvuonna syrjäyttäneet fasistijohtajat tuomittiin kuolemaan tai vankeuteen. Mussolini käytti aikaansa lähinnä kirjoittamiseen, sillä varsinaisia hallitustoimia hänellä ei hoidettavanaan ollut.[3]

Tasavalta lakkasi olemasta keväällä 1945 liittoutuneiden vallattua Pohjois-Italian. Partisaanit teloittivat Mussolinin ja 16 muuta Salòn johtomiestä 28. huhtikuuta 1945.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hägg, Göran: Mussolini. Suomentanut Heikki Eskelinen. Otava, 2010 (ruotsinkielinen alkuteos 2008). ISBN 978-951-1-24127-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hägg 2010, s. 340–342.
  2. Hägg 2010, s. 344–347.
  3. Hägg 2010, s. 347–353.