Ettore Bastico

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ettore Bastico
Sotamarsalkka Ettore Bastico Libyassa 1942.
Sotamarsalkka Ettore Bastico Libyassa 1942.
Henkilötiedot
Syntynyt 9. huhtikuuta 1876
Italian lippu 1861–1946 Bologna, Emilia-Romagna, Italia
Kuollut 2. joulukuuta 1972 (96 vuotta)
Italian lippu 1861–1946 Rooma, Lazio, Italia
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Italia
Palveluvuodet 1896-1943
Taistelut ja sodat
Sotilasarvo Sotamarsalkka

Ettore Bastico (9. huhtikuuta 1876 Bologna2. joulukuuta 1972 Rooma) oli italialainen upseeri ennen toista maailmansotaa ja sen aikana, ja hän myös komensi Jadon keskitysleiriä Libyassa. Hän syntyi Bolognassa, Emilia-Romagnan alueella vuonna 1876. Hänet ylennettiin toisen maailmansodan aikana sotamarsalkaksi. Hän komensi Italian armeijan joukkoja mm. Espanjan sisällissodassa ja Pohjois-Afrikassa. Hän myös toimi Libyan kenraalikuvernöörinä 19. heinäkuuta 1941 - 2. helmikuuta 1943

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bastico syntyi Bolognassa, Emilia-Romagnan alueella. Hän liittyi 3. Bersaglierirykmenttiin vuonna 1896, jossa hänen taitonsa huomattiin, ja hänet ylennettiin luutnantiksi vuonna 1899. Hänet ylennettiin kapteeniksi vuonna 1909, ja ennen ensimmäistä maailmansotaa hänet ylennettiin everstiksi. Hän liittyi ensimmäiseen maailmansotaan sen alettua.

Basticon kyky johtajana alettiin huomata, ja sen ansiosta hänet ylennettiin prikaatinkenraaliksi vuonna 1928, kenraalimajuriksi vuonna 1932 ja kenraaliluutnantiksi vuonna 1936. Hän oli mukana toisessa Italian-Etiopian sodassa, jossa hän komensi III. Armeijakuntaa, sekä Espanjan sisällissodassa, jossa hän komensi italialaisia vapaaehtoisjoukkoja, kunnes Francolle uskolliset joukot saavuttivat italialaisjoukkojen kanssa voiton Santanderin taistelussa. Tämän jälkeen italialaisjoukkojen komento siirtyi Basticolta kenraali Mario Bertille. Tämän jälkeen Bastico palasi Italiaan, jossa hän sai käskyn huolehtia armeijan uudistuksesta sekä moottoroitujen joukkojen lisäämisestä. Hän myös siirtyi komentamaan uutta ja moottoroitua Italian 6. Armeijaa.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Toinen maailmansota

Italian liittyessä toiseen maailmansotaan Bastico toimi Italian Dodekanesian kenraalikuvernöörinä. Bastico ylennettiin kenraaliksi 7. elokuuta 1940, vain muutama kuukausi Italian sotaan liittymisen jälkeen. 19. heinäkuuta 1941 hän sai komentoonsa kaikki akselivaltojen joukot Pohjois-Afrikassa. Todellisuudessa joukkoja kuitenkin johti Saksan silloinen kenraaliluutnantti Erwin Rommel. Basticon komentamat italialaisjoukot ja Rommelin saksalaisjoukot hyökäsivät Gazalaan toukokuussa 1942. Akselivaltojen joukot voittivat taistelun, ja sen ansiosta liittoutuneiden joukot saatiin työnnettyä Egyptin rajalle. Bastico ylennettiin sotamarsalkaksi 12. elokuuta 1942, jotta hän ei olisi sotilasarvoltaan Rommelin alapuolella. Hänet ylennettiin myös sen toivossa, että saksalaiset joukot alkaisivat tottelemaan italialaisten käskyjä enemmän. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, ja Rommel jatkoi joukkojen johtajana. Pohjois-Afrikassa käytiin suuria taisteluita, kuten Alam Halfan taistelu ja toinen El-Alameinin taistelu, joissa liittoutuneet saavuttivat tärkeitä voittoja. Häviöiden seurauksena liittoutuneet saivat jalansijan Egyptiin, ja alkoivat edetä Libyaan saksalais-italialaisten joukkojen perääntyessä.

Sotamarsalkka Ettore Bastico (kuvassa keskellä) Libyassa vuonna 1942.

Samoihin aikoihin liittoutuneet aloittivat Operaatio Soihdun. Tämä laittoi lisää paineita loppuun kulutettujen saksalais- ja italialaisjoukkojen harteille. Viimeisin merkittävä taistelu, El Agheilan taistelu, käytiin joulukuussa 1942. Sen häviäminen sinetöi akselivaltojen joukkojen kohtalon Pohjois-Afrikassa. Taistelun jälkeen akselivaltojen joukot perääntyivät Tripolitanian alueelle, ja sieltä myöhemmin Tunisiaan. Libyan menetyksen jälkeen alkoivat Tunisian taistelut, joita ennen Bastico vapautettiin tehtävistään, ja italialaisjoukkojen komentoon siirtyi kenraali Giovanni Messe. Bastico ei sen jälkeen komentanut joukkoja toisessa maailmansodassa.

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bastico siirrettiin reserviin sodan jälkeen, ja hänelle myönnettiin mm. Italian Tasavallan Ansioritarikunnan kunniamerkki. Hän eli viimeiset elinvuotensa Roomassa tutkien erilaisia univormuja, eri maiden kunniamerkkejä ja historiaa. Hän kuoli 96-vuotiaana 2. joulukuuta 1972, ja oli kuollessaan yksi kokeneimmista italialaisista toisen maailmansodan aikaisista komentajista.

Bastico kirjoitti sodan jälkeen kokemuksistaan kirjoja, joista kuuluisimpia ovat:

  • "Il Ferreo Terzo Corpo in Africa Orientale" (1937)
  • "L'evoluzione dell'arte della guerra" (1930)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]