Italian hyökkäys Ranskaan

Italian hyökkäys Ranskaan
Osa taistelua Ranskasta
	; Saksalaisten eteneminen Ranskassa 25. kesäkuuta mennessä. Italian hyökkäykset etelässä.
Päivämäärä	10.–21. kesäkuuta 1940
Paikka	Italian ja Ranskan raja
Lopputulos	Ranskan taktinen voitto
Vaikutukset	Ranska ja Italia solmivat rauhansopimuksen 25. kesäkuuta
Osapuolet
Ranskan kolmas tasavalta	Italia
Komentajat
René Olry	Umberto di Savoia
Vahvuudet
85 000 sotilasta	300 000 sotilasta
Tappiot
37 kaatunutta; 42 haavoittunutta; 150 kadonnutta; 1 hävittäjä vaurioitunut; 1 sluuppi vaurioitunut Yhteensä: 229 sotilasta	631 kaatunutta; 2 631 haavoittunutta; 616 kadonnutta; 2 151 paleltunutta; 1 sukellusvene uponnut Yhteensä: 6 029 sotilasta
Länsirintaman taistelut toisessa maailmansodassa	Saarinmaa; Valesota; Alankomaiden valtaus; Belgian valtaus; Luxemburgin valtaus; Taistelu Ranskasta; Taistelu Britanniasta; Operaatio Attila / Operaatio Anton; Dieppe; Normandia; Dragoon; Market Garden; Hürtgen; Aachen; Ardennien taistelu (Nordwind);
	Infobox OKNimi-testi OK

Italian hyökkäys Ranskaan oli Italian ja Ranskan toisessa maailmansodassa kesäkuussa 1940 käymä rajasota, joka oli osa Saksan aloittamaa taistelua Ranskasta. Katastrofaaliseksi kutsutussa hyökkäyksessä Italia menetti yli 6 000 sotilasta.^[1]

Taustaa

Italian liittolainen Saksa hyökkäsi Ranskaan 10. toukokuuta 1940, ja kun hyökkäys osoittautui menestyksekkääksi, 10. kesäkuuta Italian diktaattori Benito Mussolini julisti sodan sekä Ranskalle että Yhdistyneelle kuningaskunnalle.^[1] Ranskan laivaston alukset pommittivat öljyvarastoa Genovan satamassa 14. kesäkuuta. Pommituksissa hävittäjä Albatros vaurioitui saadessaan osuman 155 mm kranaatista konehuoneen lähistölle, ja 12 miehistön jäsentä sai surmansa. Ranskan laivaston sluuppi La Curieuse upotti 16. kesäkuuta Oranin lähistöllä törmäämällä Italian laivaston sukellusveneen Provanan, josta tuli ensimmäinen italialainen sodan aikana upotettu sukellusvene. La Curieuse vaurioitui samalla pahoin.

Taistelu

Italian armeija aloitti 20. kesäkuuta hyökkäyksen Ranskaan 300 000 sotilaan voimin. Joukot olivat ylittäneet seuraavana päivänä maiden välisen rajan ja edenneet Alphine-linjalle, jota René Olryn komentama Ranskan Alppien armeijaryhmä puolusti. Lumimyrsky keskeytti hyökkäyksen Pienen Sankt Bernhardin solan kautta. Hyökkäävät joukot Ranskan Rivieralla pysäytettiin Mentonin kaupunkiin. Samana päivänä Ranskan laivaston taistelulaiva Lorraine pommitti Bardian satamaa Italian Libyassa. Ranskan ilmavoimat pommittivat Livornon kaupunkia Italiassa ennen Ranskan antautumista saksalaisille 25. kesäkuuta, jolloin Ranska allekirjoitti aseleposopimuksen myös Italian kanssa.

Seuraukset

Italia miehitti 832 neliökilometrin ja 28 500 asukkaan^lähde? laajuisen alueen Ranskan eteläosasta ja muodosti 50 kilometrin levyisen demilitarisoidun alueen Ranskan ja Italian rajalle. Lisäksi Korsika ja Alpes-Maritimesin alueet miehitettiin. Italia sai myös luvan käyttää Djiboutin satamaa ja rautatietä Djiboutista Addis Abebaan. Myös Toulon, Biserta, Ajaccio ja Oran demilitarisoitiin.^lähde?

Eteläiseen Ranskaan perustettiin Vichyn Ranskana tunnettu satelliittivaltio. Marraskuussa 1942 Saksa ja Italia tosin miehittivät myös Vichyn Ranskan osana operaatio Antonia. Saksan miehitysvalta Ranskassa kesti vuoteen 1944 asti.

Katso myös

Italia toisessa maailmansodassa

Lähteet

1 2 Beevor, Antony: Toinen maailmansota, s. 142–143. (Alkuteos The Second World War, 2012.) Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-36462-8

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Italian hyökkäys Ranskaan Wikimedia Commonsissa

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

Merkinnän syy: Osallistuneiden joukkojen kuvaukset ja taistelukuvaus puuttuu

Käännös suomeksi

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Italian invasion of France

[Beevor-1] 1 2 Beevor, Antony: Toinen maailmansota, s. 142–143. (Alkuteos The Second World War, 2012.) Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-36462-8

[1]