Italian hyökkäys Ranskaan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Italian hyökkäys Ranskaan
Osa taistelua Ranskasta
Saksalaisten eteneminen Ranskassa 25. kesäkuuta mennessä. Italian hyökkäykset etelässä.
Saksalaisten eteneminen Ranskassa 25. kesäkuuta mennessä. Italian hyökkäykset etelässä.
Päivämäärä:

10.–21. kesäkuuta 1940

Paikka:

Italian ja Ranskan raja

Lopputulos:

Ranskan taktinen voitto

Vaikutukset:

Ranska ja Italia solmivat rauhansopimuksen 25. kesäkuuta

Osapuolet

 Ranska
 Yhdistynyt kuningaskunta

Italia

Komentajat

Ranska René Olry

Italia Umberto di Savoia

Vahvuudet

85 000 sotilasta

300 000 sotilasta

Tappiot

229 uhria, joista 37 kaatunutta
42 haavoittunutta
150 kadonnutta
1 hävittäjä vaurioitunut
1 sluuppi vaurioitunut

6 029 uhria, joista 631 kaatunutta
2 631 haavoittunutta
616 kadonnutta
2 151 paleltunutta
1 sukellusvene uponnut

Länsirintaman taistelut toisessa maailmansodassa SaarinmaaValesotaAlankomaiden valtausBelgian valtausLuxemburgin valtausTaistelu RanskastaTaistelu BritanniastaOperaatio Attila / Operaatio AntonDieppeNormandiaDragoonMarket GardenHürtgenAachenArdennien taistelu (Nordwind)

Italian hyökkäys Ranskaan oli Italian ja Ranskan toisessa maailmansodassa käymä rajasota, joka oli osa taistelua Ranskasta.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italia julisti sodan Ranskalle ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle 10. kesäkuuta 1940 liittyen sotaan Saksan rinnalla. 14. kesäkuuta Ranskan laivaston alukset pommittivat öljyvarastoa Genovan satamassa. Pommituksissa hävittäjä Albatros vaurioitui saadessaan osuman 155 mm kranaatista konehuoneen lähistölle, jolloin 12 miehistön jäsentä sai surmansa. 16. kesäkuuta Ranskan laivaston sluuppi La Curieuse upotti Oranin lähistöllä törmäämällä Italian laivaston sukellusveneen Provanan, josta tuli ensimmäinen italialainen sodan aikana upotettu sukellusvene. La Curieuse vaurioitui samalla pahoin.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian armeija aloitti 20. kesäkuuta hyökkäyksen Ranskaan 300 000 sotilaan voimin. Joukot olivat ylittäneet seuraavana päivänä maiden välisen rajan ja edenneet Alphine-linjalle, jota René Olryn komentama Ranskan Alppien armeijaryhmä puolusti. Lumimyrsky keskeytti hyökkäyksen Pienen Sankt Bernhardin solan kautta. Hyökkäävät joukot Ranskan Rivieralla pysäytettiin Mentonin kaupunkiin. Samana päivänä Ranskan laivaston taistelulaiva Lorraine pommitti Bardian satamaa Italian Libyassa. Ranskan ilmavoimat pommittivat Livornon kaupunkia Italiassa ennen Ranskan antautumista saksalaisille 25. kesäkuuta, jolloin Ranska allekirjoitti aseleposopimuksen myös Italian kanssa.

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italia miehitti 832 neliökilometrin ja 28 500 asukkaan laajuisen alueen Ranskan eteläosasta ja muodosti 50 kilometrin levyisen demilitarisoidun alueen Ranskan ja Italian rajalle. Lisäksi Korsika ja Alpes-Maritimesin alueet miehitettiin. Italia sai myös luvan käyttää Djiboutin satamaa ja rautatietä Djiboutista Addis Abebaan. Myös Toulon, Biserta, Ajaccio ja Oran demilitarisoitiin.

Kartta Ranskan jaosta Saksan ja Italian kesken. Italian miehittämät alueet tummanvihreällä ja demilitarisoitu vyöhyke vaaleanvihreällä.
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  • Merkinnän syy: Osallistuneiden joukkojen kuvaukset ja taistelukuvaus puuttuu
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Italian invasion of France