Hürtgenin metsän taistelu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hürtgenin metsän taistelu
Osa toisen maailmansodan länsirintamaa
Yhdysvaltain 1. jalkaväkidivisioonan puolitelavaunu mutaisella tiellä matkalla Hürtgenin metsään.
Yhdysvaltain 1. jalkaväkidivisioonan puolitelavaunu mutaisella tiellä matkalla Hürtgenin metsään.
Päivämäärä:

19. syyskuuta 1944 – 10. helmikuuta 1945

Paikka:

Saksan ja Belgian raja

Lopputulos:

Liittoutuneiden voitto

Osapuolet

Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Yhdysvallat

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa

Komentajat

Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Courtney Hodges
Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Leonard T. Gerow
Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. J. Lawton Collins

Natsi-Saksan lippu Walter Model

Vahvuudet

120 000

80 000

Hürtgenin metsän taistelun uhrien muistomerkki Vossenackissa, Saksassa

Hürtgenin metsän taistelu on nimitys sarjalle taisteluita, jotka käytiin 19. syyskuuta 1944 – 10. helmikuuta 1945 Yhdysvaltain ja Saksan joukkojen välillä toisessa maailmansodassa vain 129 km² levyisellä käytävällä Saksan ja Belgian välisellä rajalla Hürtgenin metsässä.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain komentajan Courtney Hodgesin alkuperäinen tarkoitus oli sitoa alueella olevat saksalaiset joukot ja estää niitä vahvistamasta pohjoisessa Aachenin kaupungin ja Rurjoen välissä olevia joukkoja. Yhdysvaltalaisten alkuperäiset tavoitteet olivat vallata Schmidt, puhdistaa Monschau vihollisista ja edetä Rurjoelle.

Walter Modelin johtamat saksalaiset puolustivat aluetta sinnikkäästi kahdesta syystä: Alue toimi Ardennien taistelun hyökkäyksen valmistelualueena ja siellä sijaitsi Schwannenauelin pato, jonka avaaminen olisi tulvittanut joen alajuoksun estäen saksalaisilta sen ylityksen. Yhdysvaltain sodanjohto ymmärsi tämän vasta useita tappioita kärsittyään ja niinpä saksalaiset pystyivät pitämään alueen hallinnassaan Saksan viimeisen länsirintamalla tehdyn suurhyökkäyksen aloittamiseen.

Saksalaiset puolustivat linjojaan sitkeästi, ja yhdysvaltalaiset jatkoivat hyökkäyksiään samalla jääräpäisyydellä. Ardennien taistelun avannut Saksan laaja offensiivi keskeytti taistelut alueella vuodenvaihteen ajaksi. Niitä jatkettiin uudella innolla 30. tammikuuta 1945. Yhdysvaltalaisten 1. ja 9. armeija onnistuivat valtaamaan Rurjoen padot 10. helmikuuta, jolloin taistelu ratkesi liittoutuneiden voitoksi.[1]

Tappiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet aiemmissa sotatoimissa kunnostautuneet yhdysvaltalaisdivisioonat menettivät taistelevasta vahvuudestaan tuhansia miehiä Hürtgenin metsässä. Yhdysvaltojen joukkojen kokonaistappiot olivat noin 33 000 miestä. Heistä 24 000 kaatui, haavoittui tai jäi sotavangiksi. Vihollisen toiminnasta riippumattomattomat syyt verottivat myös joukkoja. Noin 9 000 miestä päätyi tappiotilastoihin muun muassa paleltumisten, sairastumisten, onnettomuuksien ja omien tulituksen vuoksi.[1]

Saksalaisten tappiot olivat suurin piirtein yhtä korkeat. Saksalaisdivisioonat olivat usein vajaavahvuisia ja osa niistä tuhoutui taisteluissa täydellisesti, jonka jälkeen ne muodostettiin uudelleen hätäisesti kootuista joukoista ja heitettiin takaisin rintamalle.[1] Niitä täydennettiin muun muassa eläkeiässä olevilla miehillä ja kouluikäisillä pojilla. Eräässä tapauksessa yhdysvaltalaisosasto otti vangikseen kivääriryhmän, johon kuului kaksi miestä, toinen 75-vuotias ja toinen 65-vuotias, sekä muutama Saksan armeijaan värvätty nainen.[2]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Hürtgenin metsän taistelujen kaltaiset loppuvaiheen sotatoimet aiheuttivat liittoutuneille jonkin verran tappioita, Saksa puolestaan menetti niissä sekä miehistöä ja kalustoa, joita se ei voinut enää korvata. Saavutettuaan voiton Hürtgenin metsässä ja muualla Siegfried-linjalla liittoutuneet saattoivat aloittaa Reininmaan operaationsa ja jatkaa etenemistään syvemmälle Saksaan.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nash, Douglas E.: Victory Was Beyond Their Grasp: With the 272nd Volks-Grenadier Division from the Huertgen Forest to the Heart of the Reich. Casemate, 2015. ISBN 1612003060.
  • Rush, Robert S.: Hell in Hürtgen Forest: The Ordeal and Triumph of an American Infantry Regiment. University Press of Kansas, 2001. ISBN 0700611282.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Nash 2015, prologi s. ix-x
  2. Rush 2001, s. 176-178

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]