Luxemburgin valtaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Luxemburgin valtaus
Osa länsirintamaa toisessa maailmansodassa
Kartta saksalaisten hyökkäyksestä Luxemburgiin
Kartta saksalaisten hyökkäyksestä Luxemburgiin
Päivämäärä:

10. toukokuuta 1940

Paikka:

Luxemburg

Lopputulos:

Saksalaisjoukot valtasivat Luxemburgin

Osapuolet

Luxemburg
Ranskan lippu Ranska
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa

Komentajat

Luxemburgin lippu suurherttuatar Charlotte
Ranskan lippu Robert Petiet

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Adolf Hitler
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Heinz Guderian

Vahvuudet

Luxemburgin lippu 425 sotilasta
Luxemburgin lippu 246 poliisia
Ranskan lippu 18 000 sotilasta

50 000 sotilasta
600 panssarivaunua

Tappiot

Luxemburgin lippu 7 haavoittunutta, 75 vangittua
Ranskan lippu 5 kaatunutta
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 1 kaatunut

ei tiedossa

Länsirintaman taistelut toisessa maailmansodassa Saarinmaa - Valesota - Alankomaiden valtaus - Belgian valtaus - Luxemburgin valtaus - Taistelu Ranskasta - Taistelu Britanniasta - Operaatio Attila/Case Anton - Dieppe - Normandia - Dragoon - Market Garden - Hurtgen - Aachen - Ardennien taistelu (Nordwind)

Luxemburgin valtaus oli toisessa maailmansodassa Saksan suorittama operaatio keltaiseen kuuluva sotilasoperaatio, jossa Heinz Guderianin johtama Saksan XIX armeijakunta valtasi Luxemburgin 10. toukokuuta 1940. Saksalaisjoukot kohtasivat ainoastaan lievää vastarintaa ja maa tuli vallattua vuorokaudessa. Suurherttuatar Charlotte ja hallitus onnistuivat pakenemaan ja he perustuvat Lontoossa pakolaishallituksen.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan alkaminen 1. syyskuuta asetti Luxemburgin hallituksen vaikeaan tilanteeseen. Toisaalta kansa sympatisoi länsiliittoutuneita, mutta maan vuoden 1867 Lontoon sopimuksella vahvistettu puolueettomuuspolitiikka vaati hallitusta pysymään riippumattomana muiden maiden riidoista. Radio Luxemburg lopetti 1. syyskuuta lähetyksensä. Keväällä 1940 valmisteltiin asemia Saksan ja Ranskan rajoille. Valmistajansa mukaan nimetty Schuster-linja sisälsi massiivisia betonisia tiesulkuja, joissa oli teräsovet. Niiden tehtävänä hidastaa maahan tunkeutuvan hyökkääjän etenemistä ja mahdollistaa Luxemburgin puolueettomuuden takaajille avun toimittaminen. Tosiasiassa esteet olivat lähinnä nimellisiä ja ne auttoivat lähinnä kansalaisten rauhoittamisessa. Luxemburgin asevoimat koostuivat pienestä vapaaehtoisjoukosta, koska Lontoon sopimuksella oli kielletty varsinaisten asevoimien ylläpito.

Muutamien väärien hälytysten jälkeen keväällä 1940 todennäköisyys Ranskan ja Saksan väliseen yhteenottoon kasvoi. Saksa lopetti koksin toimittamisen Luxemburgin terästeollisuudelle.

Valtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schusterlinjan teräsovet määrättiin suljettaviksi 10. toukokuuta 1940 kello 03.15 sen jälkeen kuin oli havaittu saksalaisjoukkojen liikkuvan rajan takana Our, Sauer ja Mosel-jokien alueella. Saman aikaisesti siviileiksi pukeutuneet Saksan erikoisjoukot, jotka saivat saksalaissyntyisiltä luxemburgilaisilta apua, yrittivät tuloksetta estää radiolähetyksiä ja varustautumista pitkin Saksan vastaista rajaa. Ruhtinasperhe evakuoitiin asunnostaan Colmar-Bergistä Suurherttuan palatsiin Luxemburgin kaupunkiin.

Saksan 1., 2. ja 10. panssaridivisioona ylittivät rajan kello 04.35 kohtaamatta merkittävää vastarintaa ainoastaan muutama silta tuhoutui ja joitakin miinoituksia purettiin. Luxemburgin vapaaehtoisjoukot eivät poistuneet kasarmeiltaan. Poliisit asettuivat vastarintaan, mutta heidän varusteensa olivat riittämättömät. Pääkaupunki vallattiin ennen puolta päivää. Luxemburgilaisista joutui sotavankeuteen 75 sotilasta ja poliisia, kuusi poliisia ja yksi sotilas haavoittui.

Ranskan 3. kevyt ratsuväkidivisioona (kenraali Petiet), jonka tukena olivat 1. Spahiprikaati (evesti Jouffault) ja 5. panssaripataljoonan 2. komppania, ylitti Luxemburgin etelärajan tehtävään selvittää saksalaisjoukkojen kokoonpano ja sijainti. Ranskalaiset kuitenkin vetäytyivät ensimmäisen kohtaamisen jälkeen Maginot-linjan taakse. Iltaan mennessä pääosa Luxemburgista aivan eteläisintä osaa lukuun ottamatta oli saksalaisten hallinnassa. Yli 90 000 siviiliä evakuoitiin Esch-sur-Alzettesta saksalaisten hyökkäyksen seurauksena. Näistä 47 000 Ranskaan ja loput Luxemburgin keski- ja pohjoisosiin.

Suurherttuatar Charlotte ja pääministeri Pierre Dupong pakenivat Ranskan ja Portugalin kautta Britteinsaarille, josta he siirtyivät edelleen sodan aikana Kanadaan. Charlottesta tuli Lontoossa kansallisen yhtenäisyyden symboli. Hänen vanhin poikansa ja perillisensä Jean liittyi vapaaehtoisena Britannian armeijaan 1942. Ainoa Luxemburgiin jäänyt hallituksen jäsen oli Albert Wehrer sekä 41 varajäsentä.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:German occupation of Luxembourg in World War II