Charlotte (Luxemburg)
| Charlotte | |
|---|---|
 Suurherttuatar vuonna 1942 | |
| Luxemburgin suurherttuatar | |
| Valtakausi | 14. tammikuuta 1919 – 12. marraskuuta 1964 |
| Edeltäjä | Marie-Adélaïde |
| Seuraaja | Jean |
| Syntynyt |
23. tammikuuta 1896 Bergin linna, Colmar-Berg, Luxemburg |
| Kuollut |
9. heinäkuuta 1985 (89 vuotta) Fischbackin linna, Luxemburg |
| Puoliso | Felix |
| Lapset |
Jean Elisabeth Marie Adelaide Marie Gabrielle Charles Alix |
| Koko nimi | Charlotte Adelgonde Elisabeth Marie Wilhelmine |
| Suku | Nassau-Weilburg |
| Isä | Vilhelm IV |
| Äiti | Maria Anna Portugalilainen |
| Uskonto | roomalaiskatolilainen |
Charlotte (23. tammikuuta 1896 – 9. heinäkuuta 1985) oli Luxemburgin suurherttuakunnan suurherttuatar. Hänen valtakaudellaan Luxemburg kehittyi nopeasti, ja Charlotten onnistui jopa välttää monarkian kaatuminen.
Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän oli isänsä, Vilhelm IV, Luxemburgin suurherttuan ja Nassaun nimellisen herttuan toiseksi vanhin lapsi.[1] Charlotte, ja hänen muut sisarensa, edustivat sitä kuninkaallista sukupolvea, jonka koulutus tapahtui ensimmäistä kertaa nimenomaan luxemburgiksi.[2]
Vilhelmin kuoltua hänen vanhin lapsensa Marie-Adélaïde nousi valtaan, mutta luopui kruunusta 14. tammikuuta 1919 saatuaan saksalaismyönteisen maineen ensimmäisen maailmansodan aikana. Charlotte nousi Luxemburgin suurherttuattareksi.[3]
Luxemburgin suurherttuattarena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marie-Adélaïden valtakauden jälkeen monet luxemburgilaiset olivat pettyneitä monarkiaan. Niinpä pian Charlotten valtaannousun jälkeen järjestettiin kansanäänestys monarkiasta luopumisesta. Charlotte onnistui kuitenkin muuttamaan kansan mielipiteen, ja sai 28. syyskuuta 1919 pidetyssä kansanäänestyksessä monarkian poistamisesta 77,8 % hyväksytyistä äänistä. Uudessa perustuslaissa suurherttuan asema valtionpäämiehenä säilytettiin, mutta hänen valtaoikeuksiaan kavennettiin.[4]
Avioliitto ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuusi viikkoa kansanäänestyksen jälkeen Charlotte meni naimisiin Felix Bourbon-Parman kanssa, joka oli viimeisen Parman herttuan Robert I:n poika.[3] Charlotten ja Felixin häät olivat ensimmäiset Luxemburgin suurherttualliset häät, joita vietettiin Luxemburgissa.[2]
Parille syntyi yhteensä kuusi lasta.[3]
Toinen maailmansota ja kruunusta luopuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodan puhjettua syyskuussa 1939 Luxemburg arveli puolueettomuuden suojelevan valtiota. Natsi-Saksa kuitenkin käytti Luxemburgia ja Belgiaa, joka oli samalla tavalla puolueeton, läpikulkumaina Ranskaan ohi Ranskan Maginot-linjan. Toukokuussa 1940 Saksan joukot saavuttivat Luxemburgin ja miehittivät sen nopeasti. Luxemburgin hallitus ja Charlotte perheineen lähti salassa maanpakoon Ranskaan. Ranskan joutuessa Saksan hyökkäyksen kohteeksi pakolaishallitus siirtyi Espanjan ja Portugalin kautta Isoon-Britanniaan. Sieltä Charlotte ja hänen perheensä matkusti myös Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, missä he asettuivat Montrealiin[5], mistä he palasivat myöhemmin Isoon-Britanniaan.
Natsi-Saksa yritti taivutella Charlottea palaamaan Luxemburgiin, mutta tämä kieltäytyi ja asettui tukemaan liittoutuneita ja Luxemburgia ulkomailta käsin.[2]
Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa Charlotte puhui Luxemburgin puolesta muun muassa radiossa. Vuonna 1945 pakolaishallitus pääsi palaamaan saksalaismiehityksestä vapautettuun Luxemburgiin.[4]
Vuonna 1948 voimaantulleen perustuslain nojalla Luxemburgissa tehtiin monia merkittäviä muutoksia. Maa hylkäsi puolueettomuuden ollessaan mukana perustamassa Natoa ja Euroopan talousyhteisöä. Lisäksi maassa siirryttiin yleiseen ja yhtenäiseen äänioikeuteen, työntekijöiden oikeuksia kehitettiin ja sosiaaliturva otettiin käyttöön. Charlotten tuki avoimesti Luxemburgin demokratisoitumista, mutta osoitti myös isänmaallisuutta maataan kohtaan, minkä johdosta hänet nähtiin maan itsenäisyyden ja sodanjälkeisen kehityksen symbolina.[3]
Kruunusta luopuminen viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Charlotte luopui kruunusta 12. marraskuuta 1964. Häntä seurasi suurherttuaksi hänen poikansa Jean.[4] Entinen suurherttuatar asettui Fischbachin linnaan, jossa vietti eläkepäiviä omien mielenkiinnonkohteittensa parissa. Näihin kuuluivat mm. runot, joita hän kirjoitti niin englanniksi, ranskaksi kuin saksaksikin, ja kuvataide.[2]
Charlotte kuoli 9. heinäkuuta 1985, ja hänet haudattiin Luxemburgin Notre-Damen katedraaliin.[4]
Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luxemburgilaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luxemburgin ansioritarikunta (1961, perustaja)[6]
Nassaun perheen kultaisen leijonan ritarikunta (1919, yhdessä Alankomaiden hallitsijan kanssa)[7]
Ulkomaalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Besan ritarikunta (Albania, 1931)[8]
Tornin ja miekan sotilaallinen ritarikunta (Portugali, 1933)[9]
Serafiimiritarikunta (Ruotsi, 1939)[10]
Pyhän Kaarlen ritarikunta (Monaco, 1949)[11]
Kahden ritarikunnan nauha (Portugali, 1949)[9]
Elefanttiritarikunta (Tanska, 1955)[12]
Pyhän Olavin ritarikunta (Norja, 1964)[13]
Chakri-dynastian ritarikunta (Thaimaa, 1964)[14]
_-_Knight_BAR.png){kind=small}
_ribbon.svg){kind=small}
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Vilhelm IV Luxemburgin hovi. Viitattu 30.10.2014. (ranskaksi)
- ↑ a b c d On this day: Commemorating Grand Duchess Charlotte's birthday RTL Today. 23.1.2024. Viitattu 11.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Charlotte | Luxembourg Heiress, Reign & Abdication Encyclopædia Britannica. 22.2.2024. Viitattu 11.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Charlotte Luxemburgin hovi. Viitattu 31.10.2014. (ranskaksi)
- ↑ Philippe Bernier Arcand: L’exil québécois du gouvernement du Luxembourg. Histoire Québec, 2010, 15. vsk, nro 3, s. 19–26. ISSN 1201-4710. Artikkelin verkkoversio. (ranskaksi)
- ↑ Order of Merit of the Grand Duchy of Luxembourg, Grand Officer Medalbook. Viitattu 12.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Order of the Golden Lion of the House of Nassau, V Class Knight Medalbook. Viitattu 12.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Communiqué de la Maison Royale Albanian Royal Family. 2024. Viitattu 12.2.2024. (ranskaksi)
- ↑ a b ENTIDADES ESTRANGEIRAS AGRACIADAS COM ORDENS PORTUGUESAS Página Oficial das Ordens Honoríficas Portuguesas. 2024. Viitattu 12.2.2024. (portugaliksi)
- ↑ Kungl. Serafimerorden (s. 8) Sveriges statskalender. 1940. Viitattu 13.2.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Ordonnance Souveraine no 3.821, du 20 janvier 1949, Conférant la Grand Croix de l'Ordre de Saint-Charles (pdf) Journal de Monaco. 31.1.1949. Viitattu 13.2.2024. (ranskaksi)
- ↑ Jørgen Pedersen: Riddere af Elefantordenen, 1559-2009, s. 466. Syddansk Universitetsforlag, 2009. ISBN 978-87-7674-434-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.2.2024). (tanskaksi)
- ↑ Den kongelige norske Sanct Olavs Orden (s. 782) Norges statskalender. 1970. Viitattu 12.2.2024. (norjaksi)
- ↑ แจ้งความสำนักนายกรัฐมนตรี พระราชทานเครื่องขัตติยราชอิสริยาภรณ์มหาจักรีบรมราชวงศ์ (pdf) Royal Thai Government Gazette. 29.12.1964. Arkistoitu 2016. Viitattu 13.2.2024. (thaiksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Charlotte (Luxemburg) Wikimedia Commonsissa
|
Edeltäjä: Marie-Adélaïde |
Luxemburgin suurherttuatar 1919–1964 |
Seuraaja: Jean |
| ||||||||||||||||||
