Papuan ja Uuden-Guinean territorio
| Papuan ja Uuden-Guinean territorio Territory of Papua and New Guinea |
|
|---|---|
1949–1975 |
|
.svg) lippu (1949–1971) |
 vaakuna |
.svg) Papuan ja Uuden-Guinean territorion sijainti. |
|
| Valtiomuoto | Yhdistyneiden kansakuntien huoltohallintoalue |
| Monarkki | Yrjö VI (1949–1952) Elisabet II (1952–1975) |
| Pääkaupunki | Port Moresby |
| Historia | |
| – Papua and New Guinea Act 1949 | 1. heinäkuuta 1949 |
| – itsehallinnolliseksi | 1. joulukuuta 1973 |
| – itsenäisyys | 16. syyskuuta 1975 |
| Viralliset kielet | englanti |
| Kielet | austronesialaiset kielet, papuakielet, tok-pisin |
| Valuutta | Uuden-Guinean punta (vuoteen 1966) Australian punta (1966–1975) Papua-Uuden-Guinean kina (vuodesta 1975) |
| Edeltäjät |  Papuan territorio Uuden-Guinean territorio |
| Seuraaja |  Papua-Uusi-Guinea |
Papuan ja Uuden-Guinean territorio (engl. Territory of Papua and New Guinea) oli Australian hallitsema Yhdistyneiden kansakuntien huoltohallintoalue, joka perustettiin vuonna 1949 yhdistämällä hallinnollisesti kaksi Australian hallinnassa ennestään ollutta Uuden-Guinean saarella sijainnutta aluetta: Papuan territorio, joka oli kuulunut Australialle vuodesta 1902, sekä Uuden-Guinean territorio, jota Australia oli vuodesta 1920 lähtien hallinnut Kansainliiton mandaattialueena. Vuonna 1972 territorion nimi muuttui muotoon Papua-Uusi-Guinea (engl. Papua New Guinea) ja vuonna 1975 siitä tuli Papua-Uuden-Guinean itsenäinen valtio.[1]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kolonisaatio ja maailmansodat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1884 Saksa otti virallisesti haltuunsa Koillis-Uuden-Guinean neljänneksen ja alueesta tuli Saksan Uusi-Guinea.[2] Samana vuonna Britannia julisti protektoraatin Papuan, Uuden -Guinean etelärannikon, ylle. Tämä protektoraatti, nimeltään Brittiläinen Uusi-Guinea, liitettiin virallisesti Britanniaan 4. syyskuuta 1888. Hallinta siirtyi vuonna 1902 vastaperustetulle Australian liittovaltiolle ja Brittiläisestä Uudesta-Guineasta tuli Australian Papua-territorio, jonka hallinto alkoi vuonna 1906.[2]
Ensimmäisen maailmansodan alkuvaiheessa vuonna 1914 Australian laivasto- ja sotilasjoukot valtasivat Saksan Uuden-Guinean ja Bismarckin saariston liittoutuneiden hyväksi.[3] Vuoden 1919 Pariisin rauhankonferenssissa Australian pääministeri Billy Hughes pyrki turvaamaan Uuden-Guinean hallinnan Saksalta. Hän sanoi konferensissa: "Strategisesti pohjoiset saaret (kuten Uusi-Guinea) ympäröivät Australiaa kuin linnoitukset. Ne ovat yhtä välttämättömiä Australialle kuin vesi kaupungille."[4] Versailles'n rauhansopimuksen artikla 22 sääti Saksan ja muiden keskusvaltojen siirtomaiden jakamisesta ensimmäisen maailmansodan voittajavaltioiden kesken. Saksan Uusi-Guinea, Bismarckin saaristo ja Nauru määrättiin Australian hallintaan Kansainliiton mandaattialueina: alueina, joita "keskusvallat olivat aiemmin hallinneet ja joiden asukkaat eivät vielä kyenneet hallitsemaan itseään nykyaikaisen maailman ankarissa oloissa."[5]
Pian Tyynenmeren sodan alettua Japani miehitti Uuden-Guinean saaren. Tuolloin hollantilaisena Uusi-Guineana tunnettu Länsi-Papua ja suuri osa Uuden-Guinean territorioon kuuluneista alueista joutuivat japanilaisten haltuun. Uuden-Guinean taistelut muodostivat yhden Tyynenmeren sodan merkittävimmistä kampanjoista. Kaikkiaan noin 200 000 japanilaista sotilasta, merimiestä ja lentäjää sai surmansa, kun taas australialaisia ja amerikkalaisia kaatui kumpiakin noin 7000.[6] Tärkeitä taisteluita olivat muun muassa Kokodan polun taistelu, Buna-Gonan taistelu ja Milne Bayn taistelu. Vuosien 1943–1944 offensiivit Papuassa ja Uudessa-Guineassa muodostivat suurimman yhtäjaksoisen sotilasoperaatioiden sarjan, jonka Australian asevoimat ovat koskaan toteuttaneet.[7] Katkerat taistelut jatkuivat Uudessa-Guineassa liittoutuneiden ja saarelle sijoitetun Japanin 18. armeijan välillä aina Japanin antautumiseen vuonna 1945 asti.
Papuan ja Uuden-Guinean territorion perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Japanin antauduttua vuonna 1945 siviilihallinto Papuassa ja Uudessa-Guineassa palautettiin. Papua New Guinea Provisional Administration Act -lain (1945-46) nojalla Papua ja Uusi-Guinea yhdistettiin hallinnolliseksi kokonaisuudeksi.[2] Vuoden 1949 Papua and New Guinea Act yhdisti Papua-territorion ja Uuden-Guinean territorion hallinnollisesti Papua ja Uusi-Guinea -territorioksi. Laki vahvisti Uuden-Guinean asettamisen kansainvälisen luottamushallintojärjestelmän alaisuuteen ja vahvisti Papua ja Uuden-Guinean hallinnollisen yhdistämisen Papua ja Uusi-Guinea -territorion nimellä.
Laki sääti myös lainsäädäntöneuvoston perustamisesta (perustettiin vuonna 1951), oikeusjärjestelmästä, julkisesta hallinnosta ja paikallishallinnon järjestelmästä.[2] Vuonna 1963 lainsäädäntöneuvosto korvattiin parlamentilla ja Papua ja Uuden-Guinean ensimmäinen parlamentti avattiin 8. kesäkuuta 1964.
Vuonna 1963 alueen väkiluku oli noin kaksi miljoonaa, joista noin 25 000 oli ei-alkuperäisväestöä. Talous perustui käteistä tuloa tuottaviin viljelykasveihin, kuten kahviin, kaakaoon ja kopraan, sekä sahateollisuuteen, satamiin ja tehtaisiin. Maaston vaikeakulkuisuus vaikeutti viestintää alueiden välillä, eikä alueella ollut vahvaa kansallista yhtenäisyyttä.[8]
Yksi hallinnon keinoista oli partiovirkailijoiden käyttö. Vuosina 1949–1974 yli 2000 australialaista toimi näissä tehtävissä ja heidät tunnettiin paikallisesti nimellä kiaps. Partiovirkailijoiden tehtäviin kuului: hallinnollisen vaikutusvallan vakiinnuttaminen, lain ja järjestyksen ylläpitäminen, oikeudenkäyntien järjestäminen ja tuomarina toimiminen, poliisitehtävät, väestönlaskennan tekeminen, taloudellisen kehityksen edistäminen, saattotehtävät, maan ostaminen hallinnon käyttöön sekä paikallisvaalien valvominen.[9]
Kohti itsenäisyyttä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]13.joulukuuta 1971 alueen nimeksi muutettiin Papua-Uusi-Guinea.[2] Australian ulkoteritorioden ministerin Andrew Peacockin johdolla alue siirtyi itsehallintoon vuonna 1972. Vuoden 1972 vaalien jälkeen muodostettiin hallitus, jota johti pääministeri Michael Somare. Hän lupasi johtaa Papua-Uuden-Guinean ensin itsehallintoon ja sen jälkeen itsenäisyyteen.[2] Australialaisen Whitlamin hallituksen aikana hyväksyttiin Papua New Guinea Independence Act 1975 -laki ja sen myötä Papua-Uuden-Guinean territorioon perustettiin Papua-Uuden-Guinean itsenäinen valtio, joka saavutti itsenäisyyden 16. syyskuuta 1975.[10][11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Papua New Guinea: History The Commonwealth. Arkistoitu 3.7.2020. Viitattu 7.11.2017. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 Papua New Guinea U.S. Department of State. Viitattu 8.7.2025.
- ↑ First World War 1914–18 Australian War Memorial. Arkistoitu 15.2.2012. Viitattu 8.7.2025. (englanniksi)
- ↑ Remembering the war in New Guinea - Why were the Japanese were in New Guinea ajrp.awm.gov.au. Viitattu 8.7.2025.
- ↑ First World War.com - Primary Documents - Treaty of Versailles: Articles 1-30 and Annex www.firstworldwar.com. Arkistoitu 11.2.2025. Viitattu 8.7.2025. (englanniksi)
- ↑ Remembering the war in New Guinea - How many died? ajrp.awm.gov.au. Viitattu 8.7.2025.
- ↑ New Guinea Offensive Australian War Memorial. Viitattu 8.7.2025. (englanniksi)
- ↑ Law and the Territory of Papua and New Guinea (PDF) 1963. Melbourne University Law Review. Viitattu 8.7.2025. (englanniksi)
- ↑ Norm Wilson Papua New Guinea collection National Museum of Australia. Viitattu 8.7.2025. (englanniksi)
- ↑ Peacock made 'bird of paradise' chief news.ninemsn.com.au. Arkistoitu 2.3.2012. Viitattu 8.7.2025. (englanniksi)
- ↑ In office - Gough Whitlam Australia's Prime Ministers. Primeministers.naa.gov.au. Viitattu 8.7.2025. (englanniksi)