Koordinaatit: 20°N, 130°E

Filippiinienmeri

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Filippiinienmeri

Filippiinienmeri on Tyynenmeren länsireunalla sijaitseva reunameri. Se rajoittuu lännessä Taiwaniin ja Filippiineihin, pohjoisessa Japaniin, idässä Mariaanien saariryhmään ja etelässä Palaun tasavaltaan.

Maantiede ja luonnonolot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filippiinienmeren pinta-ala on noin 1 040 000 neliökilometriä, keskisyvyys 4 108 metriä ja syvin kohta Filippiinien haudassa 10 057 metriä.[1] Merenpohja on moni-ilmeinen suurine korkeuseroineen ja alueella on maankuoren aktiivisuutta ja vulkaanista toimintaa. Filippiinienmeren itäreunalla sijaitseva Mariaanien hauta on merkittävin Pohjois-Tyynenmeren lounaisosan merenpohjan muodostuma. Hautavajoama on noin 2 500 kilometriä pitkä ja keskinmäärin 70 kilometriä leveä, Guamin saaren kohdalla 340 kilometriä leveä. Samassa paikassa on myös maapallon syvin tunnettu paikka, 11 034 metriä merenpinnan alapuolella sijaitseva Challengerin syvänne.[2]

Päiväntasaajavirta on vallitseva merivirta Filippiinienmerellä. Se kulkee idästä Filippiinien rannikolle. Filippiinienmeren koillisosasta saa alkunsa merivirta Kurosivo, joka virtaa edelleen pohjoiseen Japaniin ja Itä-Kiinan merelle. Vallitseva ilmasto on trooppisen merellinen, jossa sateisen lämmin lounainen monsuuni on vallitseva kesäkuulta lokakuulle, kylmän kuiva luoteinen monsuuni marraskuulta maaliskuulle ja maaliskuulta toukokuuhun lämmin sekä kuiva kausi.[2]

Filippiinienmeren ekosysteemi on monimuotoinen ja eliölajisto runsaslukuinen. Rannikkovesissä tavataan noin 500 korallilajia ja 20 prosenttia tunnetuista äyriäislajeista on löydetty Filippiinienmereltä. Alueella esiintyviä lajeja ovat muun muassa merikilpikonnat, hait, mureenat, tursaat, merikäärmeet sekä lukuisat kalalajit kuten tonnikalat. Merialue on muun muassa japaninankeriaan, tonnikalojen ja valaiden lisääntymisaluetta.[2]

Hallitsematon metsäkato valuma-alueilla ja siitä johtuva maaperän eroosio, kuten myös vesien saastuminen ja ilman saastuminen aiheuttavat alueella ympäristöongelmia. Lisääntyvä vesien saastuminen aiheuttaa merkittävää haittaa rannikkon mangrovemetsissä, jotka ovat kalojen tärkeitä kutualueita.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tilastokeskus, maantieteellisiä tietoja aihepiireittäin (XLS) Tilastokeskus. Viitattu 22.9.2008.
  2. a b c d Philippine Sea lighthouse-foundation.org. Lighthouse Foundation. Viitattu 26.5.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]