Merikäärmeet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee eläimiä, taruolennoista katso merihirviö.
Merikäärmeet
Lattapyrstökäärme (Laticauda columbrina)
Lattapyrstökäärme (Laticauda columbrina)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Heimo: Merikäärmeet
Hydrophiidae
M.A. Smith, 1926
Levinneisyyskartta
Sea Snake range.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Merikäärmeet Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Merikäärmeet Commonsissa

Merikäärmeet ovat täydellisesti vesielämään sopeutuneita käärmeitä. Ne ovat sukua myrkkytarhakäärmeille, mutta useimmiten ne sijoitetaan kuitenkin niiden omaan heimoon nimeltä Hydrophidae. Hydrophidae jakautuu kahdeksi alaheimoksi: lattapyrstökäärmeiksu (Laticaudinae) ja melakäärmeiksi (Hydrophinae). Sukuja näihin alaheimoihin kuuluu yhteensä 16, ja lajeja on kaikkiaan yli 50. Useimmat merikäärmelajit ovat varsin pienikokoisia, noin 1,1–1,5 metriä pitkiä. Juovalattapyrstö voi kuitenkin kasvaa yli kahden metrin ja eräät melapyrstökäärmeet lähes kolmen metrin mittaisiksi.

Vesielämästä huolimatta merikäärmeet hengittävät keuhkoilla. Niiden ainoa keuhko on kookas, ja se toimii käärmeen ollessa sukelluksissa kalojen uimarakon tavoin helpottaen käärmeen siirtymistä joko syvemmälle tai vastaavasti lähemmäksi pintaa. Merikäärmeet pystyvät olemaan sukelluksissa pitkän aikaa, jopa yli tunnin. Tässä niitä auttaa ilmeisesti niiden ikenien runsaat ja lähellä pintaa olevat hiussuonet. Merikäärmeen ikenien näet uskotaan toimivan kidusten tavoin: merikäärmeet ottavat vedestä happea ja poistavat sinne hiilidioksidia niiden kautta. Merikäärmeitä voi tavata uiskentelemassa saaliinhakumatkalla niin veden pinnan aallokossa kuin syvyyksissäkin.

Merikäärmeiden myrkky on käärmeiden myrkyistä vahvinta. Myrkyllään merikäärme lamaannuttaa ja tappaa kalan tai muun uhrinsa nopeasti. Myrkky on niin voimakasta, että pisara sitä voi tappaa kolme ihmistä.

Myrkyllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki merikäärmeet ovat myrkyllisiä, mutta Hydrophis belcheri on myrkyllisin merikäärme ja samalla myös maailman myrkyllisin käärme. Merikäärmeiden myrkkyhampaat sijaitsevat yläleuan etuosassa ja muistuttavat rakenteeltaan myrkkytarhakäärmeiden hampaita. Myös merikäärmeiden myrkky on vaikutukseltaan samanlaista kuin myrkkytarhakäärmeiden ja vaikuttaa uhrin hermostoon.

Vaikka merikäärmeiden myrkky voi olla yhtä tehokasta kuin kobrien, merikäärmeistä ei ole juuri vaaraa ihmiselle. Se johtuu merikäärmeiden myrkkyhampaiden lyhyydestä ja haluttomuudesta iskeä. Vaikka merikäärme purisikin ihmistä, se ei myöskään välttämättä aina käytä myrkkyään. Kalastajat poimivat usein merikäärmeitä paljain käsin verkoistaan, ja eräitä lajeja (kuten juovalattapyrstöä) pyydystetään niiden nahan ja lihan vuoksi . Varmoja tietoja merikäärmeiden puremiin kuolleista ihmisistä on vain vähän.

Merikäärmeiden myrkyllisyys johtuu siitä, että niiden on tapettava saaliinsa nopeasti. Muuten nopea kala ehtisi paeta paikalta ennen myrkyn vaikutusta, eikä käärme enää löytäisi sitä.

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki merikäärmeet elävät alueella, joka ulottuu Afrikan itärannikolta Pohjois- ja Etelä-Amerikan länsirannikoille. Useimmat lajit elävät kuitenkin Intian valtameressä ja Tyynenmeren länsiosissa. Yleisimpiä meriläärmeet ovat Australian pohjoispuolisissa saaristoissa, Indonesiassa ja Filippiineillä. Ainoa todellinen avomerilaji on levykäärme (Pelamis platurus), jota tavataan Madagaskarista Amerikkaan ulottuvalla merialueella. Muut merikäärmeet ovat rannikkovesien asukkeja, jotka joskus nousevat jokia pitkin jopa yli 100 kilometrin päähän merestä. Tavallisesti ne viihtyvät parhaiten jokisuistossa, vuorovesirannikoilla ja koralliriutoilla.

Luzonin saarella Filippiineillä elää Taalijärvessä vajaan metrin mittaiseksi kasvava filippiinienvesikäärme (Hydrophis semperi). Se on ainoa vesikäärme, joka on täydellisesti sopeutunut elämään suolattomassa vedessä. Kaikilla vesikäärmeillä on päässään suolarauhaset, joiden avulla ne pääsevät eroon ravinnon mukana saamastaan liiasta suolasta.

Monet merikäärmelajit esiintyvät ainakin ajoittain parvina. Parveilulla uskotaan olevam jotain tekemisistä käärmeiden lisääntymisen kanssa. Saduissa ja merimiesjutuissa esiintyvät valtavat merikäärmeet juontavat juurensa näihin joukkoesiintymisiin. Käärmeet näet muodostavat parveillessaan pitkiä ja kapeita jonoja, jotka kiemurtelevat meren pinnalla. Tällainen jono voi olla useita metrejä leveä ja kymmeniä metrejä pitkä ja näyttää sivustakatsojan silmissä yhdeltä valtavalta olennolta.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merikäärmeiden ravintona ovat pääasiallisesti erilaiset kalat. Koska merikäärmeiden eturuumis on hoikka, ne pystyvät iskemään yhtä hyvin suoraan eteen, sivulle ja alas. Eräät merikäärmelajit ovat erikoistuneet saalistamaan lähes yksinomaan ankeriaita. Kalojen lisäksi myös äyriäiset saattavat joutua merikäärmeiden saaliiksi. Pienet saaliskalat lamaantuvat lähes silmänräpäyksessä merikäärmern myrkyn vaikutuksesta, kun taas kookkaammilta tähän saattaa kulua jopa viitisen minuuttia. Merikäärme pitää kiinni saaliistaan, kunnes se on lopettanut liikkumisen.

Alaheimot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lattapyrstökäärmeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lattapyrstökäärmeet eivät ole sopeutuneet vesielämään yhtä täydellisesti kuin melakäärmeet. Niiden ruumiin poikkileikkaus on lähes pyöreä; vain pyrstö on litteäkylkinen. Vatsapuolen suomut ovat kookkaita kilpiä, ja lattapyrstökäärmeet pystyvät liikkumaan myös kuivalla maalla. Tämä on tarpeen, sillä lajin naaraat nousevat maalle munimaan. Lattapyrstökäärmeiden sierainaukot ovat siirtyneet pään päälle mutta eivät yhtä taakse kuin melakäärmeillä. Lajin yksilöitä saattaa tavata jopa satojen metrien päässä vedestä paistattelemassa päivää.

Lattapyrstökäärmeiden munintakausi voi kerätä lajin yksilöitä massoittain tietyille alueille. Juovalattapyrstöä (Laticauda semifasciata) pyydystetäänkin joka vuosi kymmeniätuhansia yksilöitä munintapaikoilta. Laji on muutoinkin taloudellisesti merkittävin merikäärme, sillä japanilaiset käyttävät sen nahkaa ja lihaa. Monet uskovat merikäärmeiden lihan lisäävän seksuaalista halukkuutta.

Melakäärmeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Melakäärmeet ovat täydellisiä vesieläimiä. Ne eivät tule kuivalle maalle vapaaehtoisesti luultavasti milloinkaan, ja usein niiden lihaksisto onkin maalla liikkumiseen liian heikko. Tämä johtuu siitä, että melakäärmeiden ruumis on pituutensa nähden varsin tukeva, mistä ei vedessä ole mitään haittaa mutta mikä tekee maalla elämisen mahdottomaksi. Melakäärmeillä ei ole vatsapuolella monille maakäärmelajeille tyypillisiä paksuja ja lomittuvia suomuja, joten ne eivät myöskään kykene työntämään itseään eteenpäin maakäärmeiden tapaan.

Melakäärmeiden pyrstö on samanlainen kuin lattapyrstökäärmeiden. Toisin kuin lattapyrstökäärmeillä, melakäärmeiden ruumiin poikkileikkaus on kuitenkin soikea ja litteäkylkinen. Melakäärmeiden sierainaukot ovat päälaella taempana kuin lattapyrstökäärmeillä. Ruumista peittävät suomut ovat kauttaaltaan samanlaisia. Kaikki melakäärmelajit ovat ovovivipaarisia, eli ne synnyttävät eläviä ja varsin kookkaita poikasia.