Lattapyrstökäärmeet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lattapyrstökäärmeet
Laticauda saintgironsi
Laticauda saintgironsi
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Heimo: Myrkkytarhakäärmeet Elapidae
Alaheimo: Lattapyrstökäärmeet
Laticaudinae
Cope, 1879
Suku: Lattapyrstökäärmeet
Laticauda
Laurenti, 1768
Lajit
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Lattapyrstökäärmeet Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lattapyrstökäärmeet Commonsissa

Lattapyrstökäärmeet[1] (Laticaudinae) on myrkkytarhakäärmeiden alaheimo, jonka ainoa suku on lattapyrstökäärmeet[2] (Laticauda). Sukuun kuuluu kahdeksan lajia, joista seitsemän elää meressä ja yksi makeassa vedessä.[3] Lattapyrstökäärmeet pystyvät liikkumaan myös kuivalla maalla. Tämä on tarpeen, sillä naaraat nousevat maalle munimaan.[4][5][6] Niiden ruumiin poikkileikkaus on lähes pyöreä; vain pyrstö on litteäkylkinen. Vatsapuolen suomut ovat kookkaita kilpiä. Lattapyrstökäärmeiden sierainaukot ovat siirtyneet pään päälle, mutta eivät yhtä taakse kuin melakäärmeillä. Lajin yksilöitä saattaa tavata jopa satojen metrien päässä vedestä paistattelemassa päivää. Juovalattapyrstö voi kasvaa yli kaksimetriseksi.

Lattapyrstökäärmeiden munintakausi voi kerätä lajin yksilöitä massoittain tietyille alueille. Juovalattapyrstöä (Laticauda semifasciata) pyydystetäänkin joka vuosi kymmeniätuhansia yksilöitä munintapaikoilta. Laji on muutoinkin taloudellisesti merkittävin merikäärme, sillä itäaasialaiset käyttävät sen nahkaa ja lihaa.[5] Monet uskovat merikäärmeiden lihan muun muassa lisäävän seksuaalista halukkuutta.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 3. Lepakot–Perhoset, s. 1121. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01530-3.
  2. Honkala, Juha (päätoim.): Suuri tietosanakirja, s. 498. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26053-3.
  3. Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Laticauda  The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 24.8.2019. (englanniksi)
  4. Sea Snake Biodiversity www.seasnakes.info. Viitattu 2.2.2018.
  5. a b Laticauda semifasciata (Chinese Sea Snake) www.iucnredlist.org. Viitattu 26.1.2018.
  6. Seeschlangen - Lexikon der Biologie spektrum.de. Viitattu 25.1.2018. (saksaksi)
  7. Cao Van Nguyen, Tao Nguyen, AMELIA MOORE, ALFRED MONTOYA, Arne Rasmussen, KENNETH BROAD: Sea Snake Harvest in the Gulf of Thailand, s. 1684. ResearchGate.com, 2014-12-01. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.1.2018).
Tämä matelijoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.