Tarhakäärmeet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tarhakäärmeet
Rantakäärme (Natrix natrix)
Rantakäärme (Natrix natrix)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Kladi: Uuskäärmeet Caenophidia
Yläheimo: Colubroidea
Oppel, 1811
Heimo: Tarhakäärmeet
Colubridae
Oppel, 1811
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Tarhakäärmeet Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tarhakäärmeet Commonsissa

Tarhakäärmeet (Colubridae) on uuskäärmeisiin (Caenophidia) kuuluva käärmeheimo. Tarhakäärmeitä tavataan kaikkialla maapallolla lukuun ottamatta korkeita vuoriseutuja ja kaikkein kylmimpiä alueita. Heimoon kuuluu yhteensä lähes 2000 lajia[1]. Suomen kolmesta käärmelajista kaksi kuuluu tarhakäärmeisiin: rantakäärme ja kangaskäärme.

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alla oleva tarhakäärmeiden jako kahdeksaan alaheimoon perustuu molekyylitutkimuksiin. Muutaman suvun DNA:ta ei ole sekvensoitu, ja niiden asema luokittelussa on siksi epävarma (incertae sedis). Suppeassa merkityksessä tarhakäärmeisiin luetaan vain alaheimot Ahaetullinae ja varsinaiset tarhakäärmeet (Colubrinae), jolloin kuusi muuta alaheimoa ovat erillisiä heimoja Colubroidea-yläheimossa. Tässä käytetyssä luokittelussa Colubridae on esitetty laajassa ja Colubroidea suppeassa merkityksessä, jolloin ne eivät eroa sisällöltään toisistaan. Laajassa merkityksessä Colubroidea vastaa Colubroides-kladia, jolloin se sisältää kaikki uuskäärmeet (Caenophidia) käsnäkäärmeitä (Acrochordidae) lukuun ottamatta.[2][3][4][5][6]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarhakäärmeet ovat pieniä tai keskikokoisia käärmeitä. Kookkaimmat lajit ovat noin kolmemetrisiä, useimmat kuitenkin vain 0,7–1,5 metriä pitkiä. Tarhakäärmeet ovat yleensä hoikkia ja pitkähäntäisiä. Äärimmilleen tämä ominaisuus on kehittynyt puissa elävillä muodoilla. Trooppisissa sademetsissä Kaakkois-Aasiassa elävät piiskakäärmeet ja eteläamerikkalaiset siimakäärmeet muistuttavat ulkonäöltään ja väritykseltään usein liaaneja, mikä auttaa niitä kätkeytymään sekä saaliseläimiltä että mahdollisilta saalistajilta. Eräät tarhakäärmeet ovat kuitenkin tanakkarakenteisia ja muistuttavat enemmän kyitä.

Tarhakäärmeiden väritys vaihtelee suuresti. Osa lajeista on yksivärisen ruskeita, mustia tai vihreitä, mutta valtaosa on juovikkaita, täplikkäitä tai muuten kirjavia. Samankin lajin yksilöt voivat olla erivärisiä, mikä johtuu iästä tai perintötekijöistä. Eräät lajit muistuttavat vaarallisia myrkkykäärmeitä väritykseltään. Jäljittely voi ulottua myös käyttäytymiseen: jotkin tarhakäärmeet levittävät niskansa kobrien tavoin, toiset taas uhkaavat kita ammollaan tai sähisevät samalla tavoin kuin kyykäärmeet.

Käyttäytyminen ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarhakäärmeet puolustautuvat yleensä pakenemalla. Ahdistettuina monet lajit kuitenkin yrittävät hämätä vihollisensa. Tyypillinen käyttäytymismuoto on kuolleeksi tekeytyminen - näin menettelevät muun muassa rantakäärme ja pohjoisamerikkalainen siankärsäkäärme. Eräät kookkaat lajit taas purevat ahdistelijaa. Useimpien tarhakäärmeiden purema on täysin harmiton, mutta valetarhakäärmeistä afrikkalaiset boomslang ja varpukäärmeet voivat olla ihmiselle vaarallisia. Niidenkin purema kohdistuu tavallisesti vain sormeen tai varpaaseen, sillä myrkkyhampaat sijaitsevat yläleuan takaosassa ja käärmeet eivät saa suutaan niin ammolleen, että voisivat iskeä vaarallisempiin kohtiin. Lisäksi valetarhakäärmeiden myrkkyrauhasissa ei ole lihaksia, joiden supistuessa myrkky pusertuisi tehokkaasti hampaista. Myrkky valuu hitaasti avonaisia uurteita pitkin puremaan. Tämä on ihmisen kannalta varsin onnekasta, sillä teholtaan valetarhakäärmeiden myrkky on yleensä täysin samanvertoista vaarallisimpien kyy- tai myrkkytarhakäärmeiden myrkyn kanssa.

Tarhakäärmeet käyttävät ravinnokseen erilaisia pikkunisäkkäitä, sammakkoeläimiä, liskoja, lintuja ja muita käärmeitä. Kokonaan tai osittain vedessä elävät lajit syövät myös kaloja ja äyriäisiä. Erikoistuneimpien muotojen ravintona voivat olla yksinomaan linnunmunat[7] tai kotilot. Saaliinsa tarhakäärmeet löytävät hyvän haju- ja näköaistinsa avulla ja surmaavat sen yleensä puremalla. Monet lajit tappavat kuitenkin saaliinsa kuristamalla kuten jättiläiskäärmeet. Pienikokoiset ja maassa karikkeen seassa elävät tai kaivautuvat lajit syövät pääasiassa erilaisia hyönteisiä, toukkia ja matoja.

Useimmat tarhakäärmeet lisääntyvät munimalla, jotkut vedessä elävät lajit synnyttävät poikasia.[8]

Suomessa esiintyvät lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Colubridae The Reptile Database. 2020. Reptarium. Viitattu 6.7.2020. (englanniksi)
  2. Uetz, Peter: Higher Taxa in Extant Reptiles The Reptile Database. 15.1.2020. Reptarium. Viitattu 6.7.2020. (englanniksi)
  3. Brands, Sheila J. (toim.): Family Colubridae. Teoksessa Systema Naturae 2000 The Taxonomicon. 20.12.2019. Zwaag, The Netherlands: Universal Taxonomic Services. (englanniksi)
  4. Zaher, Hussam et al.: Large-scale molecular phylogeny, morphology, divergence-time estimation, and the fossil record of advanced caenophidian snakes (Squamata: Serpentes). PLOS ONE, 10.5.2019, 14. vsk, nro 5, s. e0216148. Public Library of Science. PubMed:31075128. doi:10.1371/journal.pone.0216148. Artikkelin verkkoversio Viitattu 6.7.2020. (englanniksi)
  5. Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Incertae sedis The Reptile Database. 2020. Reptarium. Viitattu 6.7.2020. (englanniksi)
  6. O’Shea, Mark: The Book of Snakes, s. 11. London: Ivy Press, 2018. ISBN 978-1-78240-559-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.7.2020). (englanniksi)
  7. Southern brown egg-eater Iziko. Viitattu 19.2.2014.
  8. Colubrid Encyclopedia Britannica. Viitattu 19.2.2014.