Suistokrokotiili

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suistokrokotiili
SaltwaterCrocodile('Maximo').jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Krokotiilieläimet Crocodylia
Heimo: Krokotiilit Crocodylidae
Suku: Crocodylus
Laji: porosus
Kaksiosainen nimi
Crocodylus porosus
Schneider, 1801
Levinneisyyskartta
Suistokrokotiilin levinneisyys
Suistokrokotiilin levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Suistokrokotiili Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Suistokrokotiili Commonsissa

Suistokrokotiili (Crocodylus porosus) on Kaakkois-Aasiassa ja Australian pohjoisosissa elävä suurikokoinen matelija. Se on massansa perusteella kaikista nykyään elävistä matelijoista suurin[2]. Sitä pidetään yhtenä vaarallisimmista eläimistä, ja sen tiedetään hyökkäneen ihmisten kimppuun[2][3].

Tuntomerkit ja ruumiinrakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuori suistokrokotiili on väriltään haaleankeltainen. Sillä on ruumiissa ja hännässä mustia raitoja ja täpliä. Väritys säilyy tällaisena, kunnes krokotiili kasvaa aikuiseksi. Aikuisena suistokrokotiilin ruumiin väri on paljon tummempi, ja siellä täällä voi olla vaaleanruskeita tai harmaita alueita. Vatsa on väriltään valkoinen tai keltainen. Ruumiin alaosassa on raitoja, mutta ne eivät ulotu vatsaan asti. Häntä on harmaa, ja siinä on tummia läiskiä [3].

Terve suistokrokotiiliuros saavuttaa tyypillisesti 4,8–5 metrin pituuden, mutta voi kasvaa 6–7-metriseksikin[3]. Suurin varmistettu pituusennätys on 6,17 metriä ja painoa "lolongiksi" nimetyllä elämellä on 1075kg (national geographin mukaan).[4]. Myös suurempia pituuksia on ilmoitettu, mutta niiden uskotaan olevan liioiteltuja[4], sillä yli viisimetriset suistokrokotiilit ovat harvinaisia[2]. Naaraspuoliset suistokrokotiilit eivät kasva yhtä suuriksi kuin urokset. Jo 2,5 metriä pitkää yksilöä voi pitää suurena, eivätkä naaraat tavallisesti kasva kolmea metriä pidemmiksi[2]. Viisi metriä pitkä aikuinen suistokrokotiili painaa yleensä 400–500 kiloa[2], mutta uros voi painaa 770 kiloa.

Suistokrokotiililla on suurikokoinen pää. Leuat ovat järeät, ja hampaita on 64–68 kappaletta[3]. Suistokrokotiileilla on erittäin vahvat leuat ja niiden purentavoimaksi on mitattu jopa 1,1 tonnia.

Levinneisyys ja elinalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suistokrokotiileja esiintyy runsaimmin pohjoisessa Australiassa sekä Uuden-Guinean ja Indonesian saarilla, mutta populaatioita on lisäksi muun muassa Kiinassa, Intiassa, Vietnamissa, Thaimaassa sekä Sri Lankalla[5]. Joillakin mainituista alueista krokotiilit ovat erittäin harvassa tai saattavat olla kuolleet sukupuuttoon. Yleisesti ottaen suistokrokotiililla ei kuitenkaan ole sukupuuttoon kuolemisen vaaraa, sillä se on levittäytynyt laajalle. Lisäksi pohjoisessa Australiassa ja Uudessa-Guineassa populaatiot ovat vahvat. Suistokrokotiili onkin Maailman luonnonsuojeluliiton IUCN-luokituksen mukaan elinvoimainen[3][6].

Suistokrokotiileja esiintyi ennen niinkin kaukana kuin Afrikan idänpuoleisella rannikolla Seychellien saaristossa, mutta eurooppalaisten tulo lopetti krokotiilien leviämisen siellä. Rannikolla eläneitä krokotiileja oli luultu niilinkrokotiileiksi, mutta myöhemmin niiden osoitettiin olleen suistokrokotiileja.

Suistokrokotiili elää lähinnä joissa ja rannikkoalueilla, mutta se viihtyy myös soilla. Nimensä mukaisesti matelija kestää hyvin suolapitoisuuksia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se voisi elää myös makeassa vedessä. Suistokrokotiililla ei ole varsinaisesti muita uhkia kuin ihminen. Joskus tiikereiden on nähty saalistavan suistokrokotiilejä niiden hyökätessä.[7].

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suistokrokotiili

Suistokrokotiilin ravintoon kuuluu laaja valikoima muita eläimiä. Se syö muun muassa rapuja, kilpikonnia, käärmeitä, lintuja, biisoneita, apinoita ja nautakarjaa. Nuoret krokotiilit joutuvat tyytymään pieniin kaloihin ja matelijoihin, hyönteisiin sekä sammakkoeläimiin.

Saalistaessaan suistokrokotiili vaanii vedessä niin, että ainoastaan sen sieraimet ja silmät ovat pinnan yläpuolella. Kun saalis tulee riittävän lähelle, krokotiili syöksyy vedestä kohti sitä ja yleensä tappaa sen yksittäisellä leukojen loksautuksella. Sitten krokotiili vetää saaliin mukanaan pinnan alle ja syö sen.

Suistokrokotiili kykenee käyttämään häntäänsä saaliseläimensä jalkojen luiden murtamiseen. Ne saalistavat yleensä öisin, mutta joskus myös päivällä.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Crocodylus porosus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b c d e Adam Britton: Crocodilian Species - Australian Saltwater Crocodile (Crocodylus porosus) Viitattu 23.3.2007. (englanniksi)
  3. a b c d e Erin Wayman ja George Campbell: ADW: Crocodylus porosus: Information Animal Diversity Web. Viitattu 23. maaliskuuta 2007. (englanniksi)
  4. a b Adam Britton: Which is the largest species of crocodile? Viitattu 23.3.2007. (englanniksi)
  5. Adam Britton: Crocodilian Species - Australian Saltwater Crocodile (Crocodylus porosus) Viitattu 23.3.2007. (englanniksi)
  6. Adam Britton: Crocodilian Species - Australian Saltwater Crocodile (Crocodylus porosus) Viitattu 23. maaliskuuta 2007. (englanniksi)
  7. Adam Britton: Crocodilian Species - Australian Saltwater Crocodile (Crocodylus porosus) Viitattu 23.3.2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]