Japanilainen musiikki
 |
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: mahtaakohan olla kaikelle jap. musiikille luonteenomaista "pyrkimys harmoniaan luonnon kanssa". (Jos on, miten se ilmenee?). Muutenkin tietysti pitäisi laajentaa roimasti |
Japanilaiselle musiikille luonteenomaista on pyrkimys harmoniaan luonnon kanssa. Usein soittimina ovat kielisoittimet, joista tärkeimpiä ovat koto ja shamisen. Muita soittimia ovat esimerkiksi taiko, biwa ja shakuhachi. J-popin lisäksi esimerkiksi enka on Japanissa suosittu musiikkityyli.
Perinteinen japanilainen musiikki käyttää pentatonista asteikkoa, mutta länsimaisella musiikilla on ollut vaikutusta siihen, erityisesti kevyen musiikin alueella.
Nykyään suosittuja japanilaisia yhtyeitä ovat muun muassa B'z, Orange Range sekä L'Arc~en~Ciel. Suosituista artisteista mainittakoon Ayumi Hamasaki sekä Hikaru Utada. Japanilainen rockmusiikki on nostanut suosiotaan huimasti. Sen kantaisiin voi laskea legendaarisen X Japanin.
Kansanmusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Populaarimusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1900-luvun alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1900-luvun alkuvuosikymmeninä populaarimusiikista kehittyi Japanissa tyylilaji ryūkōka, joka jakaantui melko pian genreiksi enka ja poppusu. Enka-musiikissa länsimaisiin soittimiin saatetaan liittää shakuhachi-huilu.[1] Siinä keskitytään pentatonisiin asteikkoihin.
J-pop[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: J-pop
J-pop on löyhästi määritelty genre, johon kuuluu japanilainen popmusiikki miltei kokonaan. Määritelmä keksittiin 1990-luvulla. Genren juuret ovat 1900-luvun alkupuolella Japaniin rantautuneessa jazz-musiikissa ja länsimaisessa musiikissa. J-popin suosiota on kasvattanut muun muassa laulaja Hikaru Utada, joka vuonna 2009 ensimmäisenä japanilaisena nousi albumillaan iTunesin myyntilistan top 20:een[2].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Roberson, James E. – Suzuki, Nobue (toim.): Men and masculinities in contemporary Japan: Dislocating the salaryman doxa, s. 78. London: Routledge Curzon, 2003. ISBN 0-415-24446-3. Google-kirjat (viitattu 17.3.2012). (englanniksi)
- ↑ Popular japanese music 101: What is J-Pop? Examiner.com. Viitattu 19.3.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Japanilainen musiikki Wikimedia Commonsissa
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bourdaghs, Michael: Sayonara Amerika, Sayonara Nippon: A Geopolitical Prehistory of J-Pop. Columbia University Press, 2012. ISBN 978-0-231-15874-9. Google-kirjat (viitattu 17.3.2012). (englanniksi)
- Lehtonen, Lasse: Japanilainen musiikki: Taiko-rumpujen kuminasta J-poppiin. Helsinki: Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-010-3.
|
