Koto (soitin)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nainen soittaa kotoa

Koto (jap. ) on perinteinen japanilainen kielisoitin. Se on tavallisesti pituudeltaan 180 ja leveydeltään 24 senttimetriä. Siinä on 13 perinteisesti silkistä, mutta nykyisin keinokuiduista valmistettua kieltä.

Kotolla on yli 1000-vuotinen historia. Se on kehittynyt kiinalaisesta gŭzhēng-soittimesta 600-luvulla. Aluksi kotoa käytettiin ainoastaan japanilaisessa hovimusiikissa, mutta 1600-luvulta lähtien muussakin japanilaisessa musiikissa. Perinteisesti Japanissa kotolla on ollut vastaava asema kuin pianolla länsimaissa.

Nykyään on olemassa myös 17- ja useampikielisiä kotoja sekä bassokotoja. Koton loivasti kaareva kaikukoppa on valmistettu keisaripuusta (Paulownia tomentosa). Kaikukopan pinta on polttokäsitelty ja kiillotettu, jolloin keisaripuun syykuvio tulee hyvin voimakkaasti esille soittimen pinnalla. Arvokkaiden soitinten syykuviointi on voimakkaasti aaltoileva. Kaikukopan yläpintaa kutsutaankin japaniksi sanalla "umi" eli meri. Soittimen pohjassa on kaksi pyöreää ääniaukkoa.

Legendan mukaan koton ulkonäön esikuvana on ollut kyyryasentoinen lohikäärme, joka on Kiinassa ja Japanissa onnen symboli. Liikuteltavat kielisillat ovat perinteisesti norsunluuta, nykyisin muovia. Soitin viritetään siirtelemällä kielisiltoja haluttuun asemaan. Kotoa soitetaan kolmella oikean käden peukaloon, etu- ja keskisormeen kiinnitettävällä sormustinmaisella näppäimellä. Vasemmalla kädellä kielisillan vasemmalla puolella kieliä painelemalla saadaan aikaan sävelkorkeuden nousut ja laskut ja erilaiset glissando- ja vibratoäänet.

Yleisimmät koton viritystavat tunnetaan nimillä hirachōshi (平調子) ja kumoichōshi (雲井調子).