Keisaripuu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keisaripuu
Keisaripuun kukkia.
Keisaripuun kukkia.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Lamiales
Heimo: Paulowniaceae
Suku: Paulownia
Laji: tomentosa
Kaksiosainen nimi
Paulownia tomentosa
(Thunb.) Sieb. & Zucc. ex Steud.[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Keisaripuu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Keisaripuu Commonsissa

Keisaripuu (Paulownia tomentosa) on kotoisin Itä-Aasiasta ja se kuuluu 10–15-lajiseen puusukuun. Tieteellisen nimensä puu on saanut Venäjän tsaarin Paavali I:n tyttären Anna Pavlovnan mukaan, mutta suomalaiseen nimeensä keisari on päässyt kotiseutunsa perusteella. Lajinimi tomentosa, "nukkainen", viittaa suurten lehtien alapinnan harmaaseen nukkapeitteeseen.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisaripuu belgialaisessa puistossa. Kuva: Jean-Pol Grandmont.
Keisaripuun suurikokoisia lehtiä. Kuva: Jean-Pol Grandmont.

Keisaripuu on erittäin nopeakasvuinen, keskikokoinen, 10–15 metriä korkea vankkaoksainen ja leveälatvuksinen puu. Sen runko on harmahtavan ruskea ja lehdet herttamaisia, pitkä- ja teräväkärkisiä. Joissakin lehdissä voi olla kolmesta viiteen liuskaa.

Vaalean ruskeat samettimaiset kukkanuput kehittyvät syksyllä ja ne näkyvät talvella oksistossa hyvin.[2] Ilmastoltaan viileillä seuduilla pakkaset voivat kuitenkin viottaa kukkanuppuja talven ja kevään aikana, jolloin puu ei kuki. Vaalean sinivioletit, makealle tuoksuvat, 5 cm pitkät torvikukat puhkeavat loppukeväällä suurissa tertuissa ennen lehtiä. Kukkien ulkonäön perusteella puuta kutsutaan Englannissa sormustinkukkapuuksi (foxglove tree). Vihreät, soikeat siemenkodat (noin 3 cm) muuttuvat syksyllä ruskeiksi ja halkeavat, jolloin kalvoreunaiset siemenet vapautuvat. Kuohkeita siemeniä käytetään pakkausmateriaalina.[3]

Paulownioista Paulownia tomentosa ja Paulownia koreana ovat ilmastollisesti kylmänkestävimpiä lajeja. Suvun muita lajeja ovat muun muassa Paulownia fargesii, Paulownia fortunei ja Paulownia kawakamii.

Levineisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisaripuu on alkujaan peräisin Itä-Aasiasta Kiinasta.Puu on nykyään suosittu koristepuu kaikkialla, missä ilmasto on tarpeeksi lämmin sen kasvattamiseksi. Euroopassa keisaripuuta kasvaa paljon Välimeren maissa, mutta puu menestyy Keski-Euroopassakin Etelä-Englantia myöten.[2] Euroopan pohjoisin puumainen ja ajoittain kukkiva yksilö kasvanee Ruotsissa, leutoilmastoisen Visbyn kasvitieteellisessä puutarhassa.

Talvella keisaripuu kestää pakkasta parisen kymmentä astetta, mutta ilmastollisesti kylmemmillä seuduilla kuten Suomessa sitä voidaan kasvattaa ulkona näyttävänä perennana. Puu katkaistaan keväällä juuresta jolloin se kesän mittaan kasvattaa valtavat, jopa 60-senttiset lehdet. Korkeutta se ehtii kasvaa jopa kolme metriä yhden kasvukauden aikana. Suomessa keisaripuuta voidaan kokeilla kasvattaa myös kesällä aurinkoisessa paikassa ulkona ruukkukasvina tai -puuna, jota säilytetään talven yli viileässä kellarissa yms paikassa. Ruukkupuu kukkii 4–5-vuotiaana.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itä-Aasiassa keisaripuu on arvostettua puutyöainesta. Puu on hyvin kevyttä (ominaispaino noin 0,30), mutta painoonsa nähden kestävää. Siitä valmistetaan monenlaisia tarve-esineitä kuten huonekaluja, geta-sandaaleja ja soittimia.

Kiinassa keisaripuuhun on vuosisatojen aikana liitetty taianomaisia ominaisuuksia. Puiden lehtien ja siementen uutteen on uskottu säilyttävän ihon nuorekkaana ja estävän hiuksia harmaantumasta. Japanin keisarin vaakunaan on päässyt tyylitellyt keisaripuun lehdet ja kukinto.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mitchell, Alan, Euroopan puuopas. Otava, Helsinki 2009 (1997).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS
  2. a b c Euroopan puuopas 2009, s. 253.
  3. Pawlonia.org (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]