Shamisen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Shamisen-soittaja (oikealla)

Shamisen (jap. 三味線) eli samisen on banjon tapainen kolmikielinen japanilainen kielisoitin. Sen esimuoto, käärmeennahkakalvoinen jabisen (蛇皮線) kulkeutui Okinawalta päin Japaniin 1560-luvulla. Lukuisten rakenteellisten muutosten jälkeen soitin saavutti kansansuosion. Sillä säestettiin kansanlauluja, runonlaulantaa ja sen soiton opiskelu kuuluu yhä geishojen, perusopetukseen. He ovatkin perinteisesti taitavia soittimen soittajia. Shamisen on myös yksi tärkeimmistä kabukiteatterin soittimista.

Käyttötarkoituksen mukaan shamisenin rakenne voi hieman vaihdella. Nagauta-shamisen (長唄三味線) on ohutkaulainen ja suhteellisen kevytrakenteinen. Gidayū-shamisenin (義太夫三味線) kaula on paksumpi ja kaikukoppa hieman isompi. Koillis-Japanissa kehittynyt melko painavarakenteinen tsugaru-shamisen (津軽三味線) on nykyään nuorisonkin keskuudessa varsin suosittu.

Soittimen kaikukoppa on parikymmentä senttiä pitkä neliömäinen "rumpu", ja se on valmistettu neljästä punaveripihkapuun eli padouk-puun (Pterocarpus soyauxii) kappaleesta. Kaula on hyvin ohut ja kolmisen kertaa kaikukoppaa pitempi. Erikoista pitkän kaulan rakenteessa on, että kuljettamisen helpottamiseksi se voidaan taitavasti tehtyjen liitoskohtien kohdalta katkaista kolmeen osaan ja tarvittaessa taas koota ennalleen. Halpojen harjoitussoittimien kaula on tehty yhdestä puusta, eikä siinä ole liitoskohtia. Soittimen kokonaispituus on 94 senttiä. Kaula on valmistettu intianpalisanterista tai punaisesta santelipuusta. Harjoitussoittimien kaula on tavallisesti pehmeämpää padoukia. Perinteisesti shamisenin kaikukopan kalvot ovat kissan tai koiran nahkaa, mutta nykyään valmistetaan myös synteettisiä kalvoja. Shamisenin kielet on yleensä tehty silkistä ja nykyään varsinkin ylin kieli myös nailonista. Viritystapit on valmistettu tavallisesti eebenpuusta (mustapuu = Diospyros-lajit), josta myös viulun otelauta ja viritystapit yleisimmin valmistetaan. Soitinta soitetaan bachi-nimisellä puisella, norsunluusta valmistetulla tai muovisella kämmenessä pidettävällä isolla plektralla, jota pidellään niin, että pikkusormi ja peukalo jäävät yhdelle, muut sormet plektran kahvan toiselle puolelle. Vasemman käden peukalonhankaan pujotetaan virkattu tai muusta neulekudoksesta valmistettu suojus, jotta kämmen liukuisi pehmeästi kaulaa pitkin asemien vaihdoissa.

Shamisenin ääni on hyvin erikoinen. Se muistuttaa hieman banjon sointia, mutta sawarin ansiosta soittimen ääni kuulostaa myös intialaisen sitarin ääneltä. Shamisenin 1. ja 2. kieli ylittävät kaulan yläpäässä yläsatulan, mutta alin kieli ohittaa sen. Alinta kieltä näppäiltäessä tai sen resonoidessa muiden kielten äänen kanssa se koskettaa virityskotelon reunaa ja muodostaa länsimaalaisen korvaan hyvin erikoisen, surisevan äänen. Shamisenin yleisimmät viritykset tunnetaan nimillä: honchōshi (本調子), ni-agari (二上がり) ja san-sagari (三下がり).

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]