Plektra
Plektra (kreik. πλήκτρο[ν] plektro[n]) eli soittolehti on väline, jota käytetään kielisoittimen, kuten kitaran, bassokitaran, banjon, mandoliinin ym. kielten näppäilemiseen tai iskemiseen.[1] Plektraa pidetään yleensä etusormen ja peukalon välissä; muunkinlaiset otteet ovat mahdollisia. Cembalossa plektra on kiinteä osa soittokoneistoa. Yleisimmin plektra on muodoltaan kolmio, jossa on pyöreät kulmat. On myös olemassa paljon eri muotoisia plektroja. Plektroja on useita eri paksuuksia 0,2 millimetristä 3,0 millimetriin. Materiaali on nykyisin yleensä muovia tai selluloidia, mutta myös metalliset plektrat ovat yleisiä, varsinkin metallimusiikissa. Aikaisemmin on käytetty myös mm. kilpikonnan kilpeä, luuta ja puuta. Plektroja myyvät soitinliikkeet.
Plektrat jaotellaan sen mukaan, miten niitä pidetään. Tavallisesti plektraa pidetään peukalon ja etusormen välissä, mutta on myös sormusplektroja, jotka pujotetaan sormeen sormuksen tavoin, ja niistä lähtee uloke, jolla soitetaan kitaraa. Ks. oikeanpuoleisin kuvassa. Bassokitaran soittaminen sormien sijasta plektralla on myös tavallista – ainakin rock- ja metallimusiikin parissa. Yleensä bassokitaraa soitetaan paksummilla plektroilla kuin kitaraa. Esiintyjillä on tapana heittää plektrojaan yleisön joukkoon. Faneille plektra on tavallisimpia muistoesineitä.
Plektrojen tuotemerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aikio, Annukka ja Vornanen, Rauni: Uusi sivistyssanakirja. Kustannusosakeyhtiö Otava 1993. ISBN 951-1-11365-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Aikio ja Vornanen 1993, s. 483