Kalākaua

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kuningasta. Kalākaua-suvusta, johon hänkin kuului, on eri artikkeli.
Kalākaua
Kingdavidkalakaua dust.jpg
Kalākaua valokuvattuna 1882
Royal Coat of Arms of the Kingdom of Hawaii.svg Havaijin kuningas
Valtakausi 12.2.1874 – 20.1.1891
Kruunajaiset 12. helmikuuta 1883[1]
Edeltäjä Lunalilo
Seuraaja Liliʻuokalani
Syntynyt 16. marraskuuta 1836
Havaiji Honolulu, Havaiji
Kuollut 20. tammikuuta 1891 (54 vuotta)
Kalifornia San Francisco, Kalifornia, USA
Hautapaikka Mauna ʻAla
Puoliso Kapi'olani (vih. 1863)
Suku Kalākaua
Isä Caesar Kapaʻakea
Äiti Analea Keohokālole
Nimikirjoitus Kalakaua R 1875 signature.svg

Kalākaua (oikealta nimeltään David Laʻamea Kalākaua, 16. marraskuuta 183620. tammikuuta 1891[2]) oli Havaijin kuningaskunnan hallitsija vuosina 1874–1891.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalākaua syntyi vuonna 1836 ja sai nimekseen David. Hänen isänsä oli Caesar Kapaʻakea ja äiti Analea Keohokālole. Molemmat olivat päällikköjä ja äitinsä puolelta David oli Keaweaheulun lapsenlapsenlapsi. Keaweaheulu puolestaan oli Kamehameha Suuren alaisuudessa palvellut neuvonantaja, joka oli auttanut Kamehamehaa yhdistämään Havaijin saaret yhdeksi kuningaskunnaksi. Kuningas Kamehameha III katsoi Davidin, ja hänen sisarustensa, olevan oikeutettuja kruununperimykseen sukutaustansa vuoksi.[2]

Kuninkaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningas Lunalilon kuoleman jälkeen Havaijin johtajat kokoontuivat valitsemaan uuden kuninkaan. Kalākauan lisäksi uudeksi hallitsijaksi ehdotettiin leskikuningatar Emmaa, mutta tämä hävisi äänestyksen Kalākaualle. Emman kannattajat aloittivat mellakat, jotka kukistettiin brittien ja amerikkalaisten avulla.[3]

Kuninkaana Kalākaua ei hyväksynyt lähetyssaarnaajien harjoittamaa perinteisen havaijilaisen kulttuurin tukahduttamista ja vaan pyrki nostamaan sen profiilia ja kirjoitutti havaijilaista mytologiaa ja suullista historiaa muistiin.[4] Tämän takia Kalākauasta käytetään lempinimeä Hilpeä Hallitsija (engl. The Merrie Monarch).[2][5] Kalākaua on myös sanoittanut kappaleen Hawai‘i Pono‘ī, joka oli sekä Havaijin kuningaskunnan, ja myöhemmin myös osavaltion, kansallislaulu.[6] Vuonna 1877 Kalākaua avasi puiston Honoluluun, jossa esiteltiin kuninkaan henkilökohtainen lintukokoelma sekä järjestettiin raveja. Paikalle perustettiin myöhemmin Honolulun eläintarha.[7]

Kalākaua oli ensimmäinen istuva Havaijin kuningas, joka matkusti Washingtoniin, jossa hän allekirjoitti kauppasopimuksen Yhdysvaltain ja Havaijin välillä. Vuonna 1881 hän lähti maailmanympärysmatkalle, josta hän palasi kaksi vuotta myöhemmin ja alkoi tämän jälkeen rakennuttaa 'Iolanin palatsia.[3] Maailmanympärysmatkansa päätyttyä Kalākauasta tuli myös ensimmäinen hallitsija, joka oli matkustanut maailman ympäri.[8][9]

Vierailtuaan Euroopassa Kalākaua alkoi myös kiinnostua eurooppalaisista monarkeista ja näiden kruunajaisista, minkä vuoksi hän halusi järjestää samantyyppiset kruunajaiset myös Havaijilla. Tätä varten kuningas tilasi lontoolaiselta kultasepältä kuninkaallisen kruunun itselleen.[10] Kalākauan kruunajaiset pidettiin 12. helmikuuta 1883 ja hän kruunasi itse itsensä, minkä johdosta häntä alettiin kutsua Tyynenmeren Napoleoniksi. Myöhemmin siskolleen Lili'uokalanille kirjoittamassaan kirjeessä Kalākaua perusteli itsensä kruunaamista sillä, ettei halunnut luoda tilannetta, jossa jotkin muut tahot ajautuisivat riitelemään oikeudestaan kruunata kuningas. Lisäksi Havaijin kapu-järjestelmän mukaan kukaan vähäisemmän manan omaava ei saanut kätensä varjollakaan kajota päällikön päähän, joten ainoastaan itse ylin mahdollinen päällikkö voi kruunata itsensä.[11]

Vuonna 1887 Kalākaua pakotettiin allekirjoittamaan Havaijin uusi perustuslaki. Tämän takia sitä kutsutaan toisinaan Pistinperustuslaki (engl. Bayonet Constitution). Allekirjoittamaan kuninkaan pakottivat Honolulu Rifles -nimiseen ryhmään kuuluvat, pääsääntöisesti valkoiset siirtolaiset, ja uuden perustuslain mukaan valtaa siirrettiin kuninkaalta parlamentille, joka oli hyvin lähellä nimenomaan valkoisia siirtolaisia ja plantaasinomistajia.[12] Lisäksi uusi perustuslaki vei merkittävästi maita Havaijin alkuperäisasukkailta ja antoi poliittista valtaa valkoisille siirtolaisille.[13]

Vuonna 1890 Kalākaua otti yhteen maan parlamentin kanssa, jonka jälkeen hän matkusti Kaliforniaan lomailemaan. Kuningas kuoli sanfranciscolaisessa Palace Hotelissa vuonna 1891.[3] Hänet on haudattu muiden Havaijin hallitsijoiden tapaan kuninkaalliseen mausoleumiin nimeltä Mauna ʻAla, joka sijaitsee Honolulussa.[14] Kalākauan kuoleman jälkeen valtaan nousi hänen siskonsa Lili'uokalani.[15]

Perhe ja perimys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalākaua meni naimisiin vuonna 1863 Kapi'olanin kanssa. Parille ei koskaan syntynyt lapsia, joten Kalākaua nimesi veljensä Leleiohokun kruununperijäksi, mutta tämä kuoli jo vuonna 1877. Tämän jälkeen kruununperijäksi nimitettiin Lili'uokalani, josta tehtiin myös sijaitshallitsija Kalākauan poissa ollessa.[3]

Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Coronation Pavilion 2022. Iolani Palace. Viitattu 28.7.2022. (englanniksi)
  2. a b c Hauʻoli Lā Hānau iā Mōʻī Kalākaua 15.11.2021. ʻĀina Momona. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
  3. a b c d David Kalakaua 2022. Hawaii History. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
  4. About King Kalākaua 2022. merriemonarch.com. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
  5. First Merrie Monarch hula competition 2022. Hawaii History. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
  6. Hawaiian Kingdom - National Anthem - Hawai'i Pono'i 2022. hawaiiankingdom.org. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
  7. About 2022. Honolulu Zoo Society. Viitattu 24.6.2022. (englanniksi)
  8. King David Kalākaua: The Original Most Interesting Man In The World 10.8.2018. wbur.org. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
  9. Iolani Palace Brings Monarchy Era to Life on Google Arts and Culture 7.5.2021. Iolani Palace. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
  10. McNearney, Allison: The Hunt for the Missing Hawaiian Crown Jewels The Daily Beast. 9.12.2017. Viitattu 28.7.2022. (englanniksi)
  11. Stacy L. Kamehiro: The Arts of Kingship: Hawaiian Art and National Culture of the Kalakaua Era. University of Hawaii Press, 2009-07-27. ISBN 978-0-8248-3263-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.7.2022). (englanniksi)
  12. Jul 6, 1887 CE: Bayonet Constitution education.nationalgeographic.org. 20.5.2022. National Geographic Society. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
  13. ‘Bayonet Constitution’ takes Native Hawaiians’ rights 2022. National Institutes of Health. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
  14. Royal Mausoleum Of Hawaii Mauna Ala - Activities On Oahu Honolulu, Hawaii 2022. lookintohawaii.com. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
  15. Kalakaua | king of Hawaii 2022. Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
  16. Royal Order of Kalakaua 2022. Official Website of the Royal Family of Hawaii. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
  17. Royal Order of Kapi`olani 2022. Official Website of the Royal Family of Hawaii. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
  18. Royal Order of the Star of Oceania 2022. Official Website of the Royal Family of Hawaii. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
  19. Ritter-Orden: Kaiserlich-Österreichischer Fran Joseph-orden 2022. ÖNB-ALEX - Staatshandbuch. Viitattu 26.5.2022. (saksaksi)
  20. Königlich preussische Ordensliste. 1886 pt.1. 2022. HathiTrust. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
  21. Statshaandbog for Kongeriget Danmark for Aaret 1890 (pdf) 1890. Kongelig Dansk Hof- og Statskalender. Viitattu 26.5.2022. (tanskaksi)
  22. Sveriges statskalender (1890) 1890. Gothenburg University Library. Viitattu 23.7.2022. (ruotsiksi)
  23. Cornell University Library: The knights of England; a complete record from the earliest time to the present day of the knights of all the orders of chivalry in England, Scotland, and Ireland, and of knights bachelors. London : Printed and published for the Central chancery of the orders of knighthood, Sherratt and Hughes, 1906. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2022).
  24. King Kalakaua's Tour Round the World: A Sketch of Incidents of Travel, with a Map of the ..., s. 46–74. University of Michigan, 1881. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.6.2022). (englanniksi)