Hula

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo tanssista. Hula-nimisestä elokuvasta on erillinen artikkeli.
Hulatanssijatar Kauain saarella
Hula kahiko -esitys
The Royal Samoans (1932)

Hula on perinteinen havaijilainen tanssi. Sen ovat kehittäneet saarten alkuperäisasukkaat, ja tanssi on saanut melko vähän vaikutteita saariston uudemmilta tulokkailta.[1]

Sana hula viittaa liikkeeseen ja eleisiin. Hulan säestys mele tarkoittaa runoutta, joka voi olla rukouksia, nimien lausuntaa, rakkauslauluja tai maata ylistäviä lauluja. Hula voidaan luokitella melen tyypin mukaan.[1]

Perinteisimmän hulatyylin mukaisia lausunnalla säestettyjä tansseja voidaan esittää seisten tai istuen. Seisten esitetyssä tanssissa tanssijat tunnetaan nimellä ʻolapa ja säestäjät nimellä hoʻopaʻa. Käsien eleet tulkitsevat tekstiä ja jalkaliikkeet tekevät toistuvaa sarjaa. Liikkeitä ovat esimerkiksi astuminen sivulta toiselle, astuminen paikallaan, lanteen pyöritys sekä eteen- ja taaksepäin astuminen. Istumatanssissa tanssijat säestävät itseään.[1]

Yleisiä lausutussa melessä käytettyjä soittimia ovat ʻuliʻuli (kurpitsahelistin), puʻili (bambuhelistin), ʻiliʻili (kastanjetin kaltaiset kivet) ja kalaʻau (kepit). Laulettuja melejä voidaan säestää ukulelella tai kitaralla.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hulan synnystä kerrotaan erilaisia legendoja. Yhden eepoksen mukaan jumalatar Hiʻiaka tanssi hulaa lepyttääkseen sisartaan, tulivuorijumalatar Peleä.[1]

Ennen kuin eurooppalaiset tulivat Havaijille ja aina 1900-luvun alkuun asti, hula liittyi läheisesti uskonnon harjoittamiseen. Erityisen pyhää oli pahu-rummulla säestetty hula. Hulan opettajat ja oppilaat omistautuivat hulan jumalatar Lakalle, jolle myös uhrattiin.[1]

Havaijille vuonna 1820 saapuneet protestanttilähetyssaarnaajat pitivät hulaa pakanallisena ja kielsivät sen. Sen seurauksena seuraavilla vuosikymmenillä hulan harjoittaminen väheni ja se pidettiin salassa. Kuningas David Kalakaua (1874–1891) suosi jälleen hovissaan hulan tanssimista. Tanssista luotiin myös uusi muoto, hula kuʻi, jossa käytettiin kurpitsasta tehtyä ipu-rumpua mutta ei pahua.[1]

1900-luvun alussa hulan lausuttuun säestykseen tuli melodisuutta, ja uusi tyyli herätti turistien ja Hollywoodin kiinnostuksen. Lauluihin alettiin tehdä englanninkielisiä sanoja, eleistä tuli vähemmän vihjailevia, ja seksikkäitä lantionliikkeitä alettiin korostaa. Hula menetti samalla uskonnollisen merkityksensä.[1]

1970-luvulla vanhasta hulatyylistä alettiin jälleen kiinnostua. Nykyisin hula jaetaan vanhaan hulaan (hula kahiko), jossa säestys on lausuntaa, ja uuteen hulaan (hula ʻauana), jossa on laulettu säestys.[1]

Hula on Havaijilla hyvin näkyvässä asemassa nykyisinkin. Saarilla järjestetään vuosittain kaksi suurta hulakilpailua, joissa kilpailevat mies- ja naisryhmät, sekaryhmät sekä yksintanssijat.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Hula in Hawaii International Encyclopedia of Dance. 1998. Paul Waters. Viitattu 10.2.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hula, HawaiiHistory.org