Koordinaatit: 1°S, 91°W

Galápagossaaret

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Galápagossaaret
Satelliittikuva Galápagossaarista
Satelliittikuva Galápagossaarista
Merialue Tyynimeri
Saaria yht. 19
Suurin saari Isabela
Pinta-ala 8 010 km²
Valtio
Valtio Ecuador
Maakunta Galápagos
Väestö
Väkiluku 19 984
Asutuskeskukset Puerto Ayora, Puerto Baquerizo Moreno, Puerto Villamil
Animaatio Galápagossaarista.

Galápagossaaret (esp. Islas Galápagos) on 13 vulkaanisen pääsaaren ja kuuden pienemmän saaren muodostama ryhmä Tyynessä valtameressä 1000 kilometriä länteen Etelä-Amerikassa sijaitsevan Ecuadorin rannikolta. Saariryhmä kuuluu Ecuadorille. Saaret sijaitsevat päiväntasaajan molemmin puolin: päiväntasaaja kulkee suurimman saaren Isabelan pohjoisosan halki. Saariston leveys idästä länteen on 320 kilometriä.

Unesco lisäsi Galápagossaaret vaarantuneiden maailmanperintökohteiden listalleen kesäkuussa 2007. Saaria uhkaavat järjestön mukaan turismin lisääntyminen, tulokaseläinlajit ja maahanmuutto.[1][2]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

29 500 asukkaan (2015) Galápagossaarten[3] suurin kaupunki on Puerto Ayora Santa Cruzin saarella.

Pinta-alaltaan suurin saari on Isabela, jonka pinta-ala on 4,588 km2 ja korkein kohta 1 707 m. Pienin nimetty saari on 1,1 neliökilometrin Darwin.[4]

Galápagossaaret koostuvat 18 pääsaaresta, 3 pikkusaaresta ja 107 luodosta ja karista. Monilla pääsaarista on sekä englannin- että espanjankielinen nimi. Pääsaaret ovat[5]

Galápagossaarten kartta

Saarten kallioperä on vulkaaninen. Saariston länsiosa on muodostunut viimeisenä, ja siellä on edelleen aktiivista vulkaanista toimintaa. Purkaukset ja maanjäristykset ovat siellä yleisiä.[4] Itäisimmät saaret ovat miljoonia vuosia vanhempia kuin läntiset saaret. Useimpien saarten muoto on tulivuorille tyypillinen keila. Muut saaret ovat kukin oma tulivuorensa, mutta Isabela koostuu kuudesta tulivuoren huipusta.[6]

Galapagos-saaret sijaitsevat Nazcan tektonisella laatalla, joka liikkuu itään. Galapagos on määritelty "kuumaksi kohdaksi" eli paikaksi, missä havaitaan pitkäaikaista tulivuoritoimintaa joka ei selity laattojen reunojen keskinäisellä toiminnalla.[6]

Eläinmaailma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galápagossaaret tunnetaan erityisesti endeemisistä eli vain saarella elävistä kasveista ja eläimistä. Charles Darwinille niiden tutkiminen loi perustan teorioille luonnonvalinnasta ja evoluutiosta. Saarilla pesii useita lintulajeja, jotka monet ovat asuneet siellä vuosituhansia. Joitakin eläinlajeja ei tavata missään muualla. Saarilla elää muun muassa jättiläiskilpikonnia, joiden mukaan saariryhmä on saanut nimensä. Galapagossaarilla eläimet saivat elää rauhassa pitkään ihmisten tuloon saakka. Saariryhmältä tavattavat darwininsirkut muodostavat parhaan lintumaailmassa tavattavan esimerkin sopeutumisen suuntautumisesta eri ekologisiin lokeroihin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaret löysi sattumalta myrskyn tuomana 10. maaliskuuta 1535 Panaman arkkipiispa Fray Tomás de Berlanga. Ecuador otti saaret haltuunsa 1832, jolloin kenraali Villiamil perusti alueelle plantaasin.[7]

Saaret olivat asumattomia, tosin Thor Heyerdahl kertoi 1963 löytäneensä eteläamerikkalaista alkuperää olevaa keramiikkaa Galápagokselta. Havainnot ovat yhä kiistanalaisia. Charles Darwin vieraili englantilaisalus Beaglen mukana saarella 15. syyskuuta20. lokakuuta 1835 tutkimassa paikallisia eläimiä.

Vuonna 1935 saarille perustettiin kansallispuisto, ja vuonna 1959 Unesco perusti Santa Cruzin saarelle paikallisia kilpikonnalajeja tarkkailevan tutkimusaseman. Lisäksi alue on toiminut rangaistussiirtolana vuoteen 1958 asti.[8]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 tehdyn väestönlaskennan mukaan saarilla oli noin 25 000 asukasta, joista 81% ilmoitti olevansa mestitsejä, 7,5% intiaaneja, 7,3% kaukaasialaisia ja 4,2% afrikkalaistaustaisia. Vain neljäsosa vakinaisista asukkaista oli syntynyt saarilla. Useimmat muut olivat muuttaneet sinne taloudellisista syistä. Väestönkasvu on ollut 1970-luvulta asti paljon nopeampaa kuin Ecuadorin manneralueella.[9] 1970-luvulle asti saarilla oli vain noin 4000 vakinaista asukasta.[10]

Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2000 matkailijoiden määrä oli rajoitettu. Nykyisin rajoitus perustuu siihen, että saarilla liikennöivien alusten määrä on rajoitettu nykyiselle tasolle. Matkailusta saadut rahat voivat tukea saarten ympäristöä ja tarjoavat paikallisille mannermaata korkeamman elintason. Luonnossa saa liikkua vain sertifioidun oppaan kanssa ja merkityillä reiteillä.

Vuonna 2006 saarilla kävi yli 145 000 matkailijaa, jotka toivat yli puolet Galapagosin tuloista.[10]

Saarten päälentoasema, Seymourin lentoasema, sijaitsee Baltran saarella ja on rakennettu USA:n vanhan sotilaskentän pohjalle. Lentoasemaa käyttä noin 1200 matkustajaa vuorokaudessa.[11]

Myös risteilyt ovat lisänneet suosiotaan ja suurten risteilijäalusten tuloa alueelle pidetään ympäristöuhkana.

Matkailijoiden mukana tulee hallitsemattomien jätevirtojen lisäksi tulokaslajeja, etenkin hyönteisiä.[12]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Galapagossaaret uhanalaiseksi maailmanperintökohteeksi". MTV3 Internet Uutiset, 26.6.2007. (luettu 26.6.2007)
  2. "Galápagos and Niokolo-Koba National Park inscribed on UNESCO’s List of World Heritage in Danger". Unesco World Heritage Centre, 26.6.2007. (26.6.2007)
  3. Galápagos (Province) Citypopulation. Viitattu 14.5.2016.
  4. a b Galápagos Islands, off the coast of Ecuador WWF. Viitattu 14.5.2016.
  5. Galápagos Islands Alluring world. Viitattu 14.5.2016.
  6. a b Geologic History Galapagos conservancy. Viitattu 14.5.2016.
  7. Maailman maat ja kansat : Australia ja Oseania, s. 146. Valitut Palat, 1993. ISBN 9515840155.
  8. Maailman maat ja kansat : Australia ja Oseania, s. 146-147. Valitut Palat, 1993. ISBN 9515840155.
  9. People Today Galapagos conservancy. Viitattu 14.5.2016.
  10. a b Tourism and Population Growth Glalapagos conservancy. Viitattu 14.5.2016.
  11. Doug Morgan: World’s First “Green” Airport Fully Operational at Baltra, Galapagos Islands Your escape to Ecuador. 2013. Viitattu 14.5.2016.
  12. http://www.theguardian.com/world/2012/jun/10/galapagos-islands-conservation-crisis-exhibition

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Galápagossaaret.