Pingviinit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pingviinit
Valkokulmapingviini
Valkokulmapingviini
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pingviinilinnut
Sphenisciformes
(Sharpe, 1891)
Heimo: Pingviinit
Spheniscidae
Bonaparte, 1831
Levinneisyyskartta
Penguin range.png
Suvut
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pingviinit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pingviinit Commonsissa

Pingviinit (Spheniscidae) on pingviinilintujen (Sphenisciformes) lahkon ainoa heimo. Siihen kuuluu luokittelusta riippuen 17–20 lajia, joista kaikki elävät eteläisellä pallonpuoliskolla. Pingviinejä ei esiinny ainoastaan kylmässä ilmastossa, Etelämantereella ja Eteläisellä jäämerellä, vaan myös tropiikissa. Galápagossaarten pingviinit ylittävät jopa päiväntasaajan ruuanhakumatkoillaan.

Ruumiinrakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalla pingviinit liikkuvat kömpelösti taapertaen tai hyppien. Jos alustana on jäätä tai lunta, eläimet voivat liukua vatsallaan päästäkseen nopeammin eteenpäin. Pingviinit ovat lentokyvyttömiä ja niiden siipiä ei voi taittaa ruuminmyötäiseksi, joten ne ovat jatkuvasti esillä. Niiden ominaisuuksia ovat muun muassa lyhyt pyrstö, evämäiset siivet ja lyhyet uimajalat. Pingviinit osaavat uida ja sukeltaa erinomaisesti käyttämällä siipiään airoina ja räpylöillään ohjastaen sekä jarruttaen. Eläinten ruumis on kolmen tiiviin höyhenkerroksen peitossa. Höyhenet ovat rasvaisia ja hylkivät vettä pitäen ihon kuivana. Lyhyet höyhenet myös pitävät pingviinin kehon tuottaman lämmön allaan. Myös rasvakerros suojaa eläimiä ilman ja veden kylmyydeltä.

Suurin pingviinilajeista on keisaripingviini: aikuiset kasvavat 120 cm pitkiksi ja 30–40 kg painoisiksi. Suurimmat lajit kestävät pieniä paremmin kylmää, ja niitä tavataan kylmimmillä alueilla. Pienimmäksi lajiksi on mitattu sinipingviini, joka kasvaa noin 40 sentin pituiseksi ja painaa vain runsaan kilon.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravinnokseen pingviinit hankkivat kaloja, nilviäisiä ja äyriäisiä. Muun muassa kuningas- ja keisaripingviinit sukeltavat usein hyvin syvälle etsiessään mustekaloja. Ne voivat viettää jopa 15 minuuttia veden alla ja sukellussyvyys saattaa ylittää 250 metrin syvyyden. Kaikki pingviinit eivät syö vuoden ympäri, vaan lisääntymiskautena ne saattavat olla syömättä useita viikkoja. Keisaripingviinit eivät syö moniin kuukausiin. Tänä aikana pingviinit käyttävät kehoonsa kerättyjä rasvavarastoja ravintonaan ja saattavat laihtua puoleen aiemmasta painostaan.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lämpimillä alueilla elävät pingviinit saattavat lisääntyä kahdesti vuodessa, mutta suurin osa lisääntyy eteläisen pallonpuoliskon keväällä (eli syys-lokakuussa). Munien lukumäärä on yleensä kaksi, mutta niistä vain toinen selviää poikaseksi asti. Hautomisaika vaihtelee 40 päivän tienoilla. Poikasten synnyttyä vanhemmat syöttävät niitä osittain sulattamallaan ruoalla. Helmikuuhun mennessä poikaset kasvattavat aikuisten höyhenpeitteen ja lähtevät merelle palatakseen myöhemmin rakentamaan omaa pesäänsä.

Suvut ja lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wayne Lynch. Maailman pingviinit. Readme.fi 2008.
  • John Love. Pingviinit. WSOY 2002.
  • Koko perheen eläinkirja, Gummerus (1991)
  • Tiede -lehti 12/2009, s. 34-39: Kirsi Heikkisen artikkeli Pingviinien markettiin jo 215 kilometriä
  • Väisänen, R. A., Högmander, H., Björklund, H., Hänninen, L., Lammin-Soila, M., Lokki, J. & Rauste, V. 2006: Maailman lintujen suomenkieliset nimet (Finnish Names of the Birds of the World). 2., uudistettu painos (2nd edition). – BirdLife Suomi – BirdLife Finland, Helsinki – http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/nimisto [14.3.2010]