Siirry sisältöön

La Niña

Wikipediasta
Meriveden lämpötilojen poikkeavuudet La Niñan aikana 2007.

La Niña on ilmastollinen ilmiö, jossa Tyynimeri viilenee useaksi kuukaudeksi Perun ja Ecuadorin länsipuolella Etelä-Amerikassa, mikä vaikuttaa etenkin Amerikan ja Tyynenmeren länsiosien säihin voimistavasti.[1][2]

La Niña on vaikutuksiltaan vastakkainen ilmiö El Niñolle, jonka mukaan se myös sai pikkutyttöä tarkoittavan nimensä. La Niña seuraa yleensä El Niñoa. Se on kuitenkin harvinaisempi, ja esimerkiksi vuosien 1975–2000 aikana La Niñoja oli vain puolet niin paljon kuin El Niñoja. La Niña esiintyy keskimäärin yhtenä vuotena neljästä, joskus vain joka kymmenes vuosi. La Niña kestää määritelmällisesti vähintään kuusi kuukautta, tyypillisesti 9–12 kuukautta, ja enimmillään kaksi vuotta.[1]

Muodostuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

La Niñan aikana Etelä-Amerikan rannikkovedet trooppisella Tyynellämerellä viilenevät normaaliin verrattuna puolesta celsiusasteesta jopa kahdeksaan celsiusasteeseen. Ilmiötä voimistaa se, että voimistuneet pasaatituulet siirtävät Tyynenmeren lämpimiä pintavesiä kohti länttä, jolloin tilalle kumpuaa merenpohjasta viileää vettä. Itätuulen voimistuminen johtuu siitä, että ilmanpaine Etelä-Amerikan yllä kasvaa meren viilenemisen seurauksena, ja ilmanpaine läntisellä Tyynellämerellä pienenee.[1]

La Niñan aikana nousevista ilmavirtauksista aiheutuvat hirmumyrskyt Etelä-Amerikan rannikolla siirtyvät Tyynenmeren keskelle ja länsilaidalle sekä heikkenevät meriveden viileyden vuoksi. Kun ne eivät enää ohjaa subtrooppista suihkuvirtausta sivuun, se pääsee kulkemaan vapaammin kuin El Niñon aikana. La Niñan aikana subtrooppinen suihkuvirtaus yltääkin pohjoisempaan Amerikan yllä kuin El Niñon aikana. Voimakkaimmillaan se on Kalliovuorten keskiosissa, jossa esiintyy silloin äärimmäisiä säitä. Suihkuvirtaus yltää myös Isoillejärville. Samalla polaarinen suihkuvirtaus väistyy pohjoisemmaksi Alaskan ja Pohjois-Kanadan ylle.[1]

Vaikutus säihin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

La Niña ei muuta ilmastoja, vaan se voimistaa alueille tyypillisiä säitä. Se viilentää kylmiä talvia ja kuivattaa kuivia seutuja entisestään. La Niñan vaikutus näkyy voimakkaimmin talvella, kun se voimistaa kylmien ja lämpimien seutujen välisiä lämpötilaeroja.[1] Amerikassa se viilentää Kanadaa ja Alaskaa, lämmittää ja kuivattaa Yhdysvaltojen eteläosia, lisää sateita Pohjois-Brasiliassa ja Etelä-Amerikan koillisrannikossa, sekä kuivattaa ja viilentää Perun ja Ecuadorin rannikkoa. Aasiassa se lisää sateita ja sykloneita Kaakkois-Aasiassa, Indonesiassa ja Pohjois-Australiassa, kuivattaa ja viilentää Mikronesiaa sekä Tyynenmeren keski- ja itäosia, sekä viilentää Japania. Afrikkaa se viilentää. Madagaskarille se tuo sateita mutta Keniaan ja Tansaniaan kuivuusjaksoja.[2] Kesäisin La Niña viilentää Kaakkois-Aasiaa, Etelä-Amerikan länsirannikkoa, Karibianmerta ja Meksikonlahtea sekä Saharan eteläpuolista Afrikkaa, mutta lämmittää Indonesiaa, Malesiaa sekä Australian itäosia. Sateita se tuo Aasiaan sekä Karibianmerelle ja Meksikonlahdelle, mutta Etelä-Amerikkaa se kuivattaa.[2]

La Niña lisää Atlantin hurrikaaneja.[1] Euroopan säähän La Niña vaikuttaa vain vähäisesti etenkin kesäkuukausina.[2]

  1. a b c d e f U●X●L Encyclopedia of Weather and Natural Disasters, s. 417–429. Thomson Gale, 2008. ISBN 978-1-4144-1879-7
  2. a b c d Mikä on La Niña ja miten se syntyy? Foreca. 10.2.2021. Viitattu 29.5.2025.