HMS Beagle (1820)
| HMS Beagle | |
|---|---|
 HMS Beagle (keskellä) Owen Stanleyn vesivärimaalauksessa vuodelta 1851 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Woolwichin telakka |
| Kölinlasku | kesäkuu 1818 |
| Laskettu vesille | 11. toukokuuta 1820 |
| Palveluskäyttöön | 19. heinäkuuta 1820 |
| Poistui palveluskäytöstä | rannikkovartiostolle 1845 |
| Loppuvaihe | romutettu 1870 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
235 t 242 t (toisella matkalla) |
| Pituus | 27,5 m |
| Leveys | 7,5 m |
| Syväys | 3,8 m |
| Koneteho | prikitakiloitu purjealus |
| Miehistöä |
120 (sotalaivana) 65 + 9 (toisella tutkimusmatkalla) |
| Aseistus | |
| Aseistus |
10 × 32 naulan karronadia 6 × karronadia tutkimusmatkoilla |
HMS Beagle oli Britannian kuninkaallisen laivaston Cherokee-luokan kymmenkanuunainen prikitakiloitu sluuppi.
Juuri palvelukseen otettuna alus osallistui heinäkuussa 1820 kuningas Yrjö IV:n kruunajaisia juhlistavaan kuninkaallisen laivaston laivastokatselmukseen, missä se kulki ensimmäisenä laivana uuden London Bridgen alta. Tuon tapahtuman jälkeen alusta ei käytetty viiteen vuoteen. Se muutettiin parkiksi ja osallistui kolmelle tutkimusmatkalle, joista toisella nuori luonnontieteilijä Charles Darwin oli aluksella.[1]
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus tilattiin 13. kesäkuuta 1817 Woolwichin telakalta, missä köli laskettiin kesäkuussa 1818. Alus laskettiin vesille 11. toukokuuta 1820 Thamesjokeen ja otettiin palvelukseen 19. heinäkuuta 1820 kuningas Yrjö IV:n kruunajaisiin. Aluksen valmistuskustannukset olivat 7 803 puntaa ja lisäksi vuosina 1825–1826 tehtyyn varustamiseen tutkimusmatkaa varten kului 5 913 puntaa.[2]
Ensimmäinen matka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Beagle telakoitiin 27. syyskuuta 1825 Woolwichissa muutostöitä varten. Kanuunoiden määrää vähennettiin kymmenestä kuuteen ja lisättiin mesaanimasto käsiteltävyyden parantamiseksi, jolloin priki muuttui parkiksi. Muutostyöt saatiin päätökseen 16. maaliskuuta 1826. Alus lähti 22. toukokuuta Plymouthista ensimmäiselle tutkimusmatkalleen kapteeni Pringle Stokesin alaisuudessa. Tehtävänä oli avustaa suurempaa alusta, HMS Adventurea (380 tonnia), Patagonian ja Tulimaan vesialueiden tutkimuksessa. Kapteeni Pringle masentui syvästi Tulimaan vesiä kartoittaessaan ja sulki itsensä kahdeksi viikoksi hyttiinsä, missä hän ampui 1. elokuuta 1828 itseään ja kuoli houretilassa 12 päivää myöhemmin. Aluksen päällikkyyden otti luutnantti William George Skyring, joka luovutti päällikkyyden 13. marraskuuta edelleen Robert FitzRoylle. Hän osoittautui kyvykkääksi johtajaksi. Hänen johdollaan alus palasi 14. lokakuuta 1830 Englantiin, jossa alus poistettiin palveluksesta 27. lokakuuta Plymouthissa.
Toinen matka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Beagle valittiin myös toiselle Etelä-Amerikan tutkimusmatkalle. Nyt kapteeniksi ylennetyn FitzRoyn johdolla aluksella suoritettiin Devonportin telakalla suuria muutostöitä. Kantta korotettiin huomattavasti käsiteltävyyden parantamiseksi ja alukselle asennettiin myös uusia mittalaitteita kuten 22 kronometria ja ilmanpainemittalaitteita. FitzRoy halusi välttää Pringlen osittain yksinäisestä vastuullisesta asemasta johtuneen kohtalon ja pyysi esimiestään kapteeni Francis Beaufortia etsimään matkalle matkustajan, joka toimisi kumppanina ja tarvittaessa luonnontieteilijänä. Näin Charles Darwin pääsi mukaan matkalle.
Vihdoin 27. joulukuuta 1831 alus pääsi lähtemään toiselle tutkimusmatkalleen mistä tulisi uraauurtava tieteellinen tutkimusmatka. Suoritettuaan laajoja tutkimuksia Etelä-Amerikassa alus palasi Uuden-Seelannin kautta Falmouthiin, Cornwalliin, Englantiin 2. lokakuuta 1836.
Kolmas matka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuusi kuukautta myöhemmin Beagle lähti vuonna 1837 tutkimaan Australian rannikkoa päällikkönään John Clements Wickham, joka oli ollut toisella tutkimusmatkalla luutnanttina. Hänen apunaan oli luutnantti John Lort Stokes, joka Wickhamin sairastuttua ja luopuessa päällikkyydestä vastasi muun muassa Timorin ja Uuden-Seelannin tutkimuksesta. Kolmas matka päättyi 1843.
Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Beagle muunnettiin 1845 rannikkovartiostolle tarkkailualukseksi ja siirrettiin sittemmin tullille Essexin rannikon salakuljetuksen kontrolloimiseksi. Alus ankkuroitiin keskelle Roach-jokea. Osterikauppiaat valittivat 1851 aluksen häiritsevän jokiliikennettä. Vuoden 1851 laivastoasiakirjan mukaan alus oli nimetty uudestaan (Southend "W.V. No. 7" at Paglesham). Alus myytiin 13. toukokuuta 1870 Murray and Trainerille romutettavaksi[1].
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Beagle 2 oli Beaglen mukaan nimetty Mars-laskeutuja.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lyon, David & Winfield, Rif: Sail & Steam Navy List – All the Ships of the Royal Navy 1815–1889. Lontoo: Chatham Publishing/National Maritime Museum, 2004. ISBN 1-86176-032-9. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Darwin, Charles: Beaglen matka: Tutkimuspäiväkirja Kuninkaallisen laivaston kapteenin FitzRoyn komennossa tehdyltä HMS Beaglen maailmanympärimatkalta, jonka aikana tutustuttiin eri maiden luonnonhistoriaan ja geologiaan. (Journal and remarks / The voyage of the Beagle, 1839.) Suomennos ja ”Huomautuksia”-osiot: Pertti Ranta. Helsinki: Edita, 2008. ISBN 978-951-37-5179-1.
- HSM Beaglen digitoidut lokikirjat (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- The Beagle Project – HMS Beaglen replika projektina (englanniksi)