Kuivakkokasvi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Esimerkkejä kuivakkokasveista, Norfolkin kasviteellinen puutarha, Norfolk, Virginia.

Kuivakkokasvi eli kserofyytti on kasvi joka on rakenteellisilta (kseromorfinen) ja fysiologisilta ominaisuuksiltaan sopeutunut selviytymään kuivalla kasvupaikalla.[1][2]

Kserofyyttien ympäristöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kserofyyttejä esiintyy kaikenlaisissa ympäristössä – ei vain niissä mitkä näyttävät kuivilta. Aavikoilla on kaktuksilla ja mehikasveilla eli sukkulenteilla joilla on rakenteessa muutoksia joiden avulla ne kestävät kuivuutta kuivien jaksojen aikana.[2][3]

Ananaskasvit ovat päällyskasveja eli epifyyttejä joita löytyy sademetsistä. Ne ovat yhtä lailla kserofyyttejä. Niiden kasvuympäristö puiden latvuksissa on kuiva ja kuuma. Sateen tuoma vesi valuu alas kasvien ulottumattomiin ja auringon paahde on jatkuvaa koska varjoja ei juurikaan ole. Lämpötila siellä saattaa olla yli 30 °C ja ilmankosteus alle 60 %.[4]

Useilla kasveilla jotka elävät arktisilla alueilla on myös kserofyyttisiä ominaisuuksia, koska vesi on pitkän aikaa jäässä.[5][6] Kserofyyttejä on myös hiekkarannoilla, kivisillä rannikoilla sekä hiekkadyyneillä.

Kserofyytin ominaisuuksia ovat veden vähäinen haihduttaminen, mutta samalla mahdollisimman suuren vesimäärän säilyttäminen. Kserofyytin vastakohtana ovat kosteikkokasvit eli hydrofyytit joiden pitää päästä eroon liiasta vedestä.[2]

Heinäkasveilla on saranasoluja (esimerksi Rantakauralla) jotka mahdollistavat lehden pituussuuntaan tapahtuvan kiertymisen mikä pienentää tuulesta johtuvaa haihtumista.[7]

Kasvien strategiat vedenpuutteeseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vedensäästö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paksu kutikula
  • Ilmaraot kiinni haihtumisen estämiseksi
  • Ilmaraot ovat vain öisin auki kun on viileämpää
  • Ohuita karvoja lehtien ja varsien pinnoilla
    • Estävät tuulen haihduttavaa vaikutusta, aurigon lämmittävää vaikutusta ja keräävät kastetta öisin
  • Heinäkasveilla pituuussuuntaan kiertyvät lehdet
    • Suojaa ilmarakoja tuulelta mikä pienentävää haihtumista

Veden varastointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sukkulenttien lehdet ja varret
  • Mehukas juurakko
    • Ohutseinäisiä suuria soluja jotka varastoivat vettä

Vedenotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gamlin, Linda & Rohan, Anuschka de : Sademetsän siimeksessä , s. 43–45. Suomentanut Sevelius, Ilona & Avikainen, Paula. Helsinki : Valitut Palat , 1996 . ISBN 951-584-190-9.
  • Niemelä, Tuomo: Vihreä Afrikka : kasveja ja kasvillisuutta, s. 276–277. Näytesivuja. Helsinki: Kasvimuseo, Luonnontieteellinen keskusmuseo, 2011. ISBN 978-952-10-6959-8. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 23.7.2019).
  • Terävä, Eija: Kasvianatomia, s. 122–127. Helsinki: Edita, 2008. ISBN 978-951-37-5296-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Niemelä, Tuomo, s. 276–277.
  2. a b c Terävä, Eija, 122–127.
  3. kserofyytti, kuivakkokasvi Tieteen termipankki. Viitattu 23.7.2019.
  4. Gamlin, Linda & Rohan, Anuschka de, s. 43–45.
  5. 4. Ankara keskitalvi: kasvit (osa 2) – Pakkanen vai kuivuus - kumpi tappaa?... Pohjoisen luontomme talvi – Oulu.fi. Viitattu 23.7.2019.
  6. Helo, Pekka: Epifyyttejä kasvaa myös Suomen metsissä Kaleva.fi. 10.9.2005. Viitattu 23.7.2019.
  7. Terävä, Eija, 123.