C4-kasvi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Poikkileikkaus maissinlehdestä. Kuvassa näkyvät johtojännetupet näkyvät johtojänteiden (violetti) jotka eroittuvat ympärillä olevasta parenkyymisolukosta (vihertävä) poikkeavina, rengasmaisina rakenteina.

C4-kasvi on kasvi, joka yhteyttää käyttäen C4-yhteyttämistä, jossa hiiltä siirretään nelihiilisenä orgaanisena happona. C4-kasvien mesofyllisoluissa on PEP-karboksylaasi entsyymiä joka avulla kasvi sitoo hiilen CHO3-muodossa fosfoenolipalorypälehappoon (PEP).[1]

C4-kasvien uskotaan syntyneen noin 40 miljoonaa vuotta sitten mitä tukee oligoseenikaudella tapahtut hiilidioksiditasojen aleneminen, mahdosllisesti yhdistyneinä korkeisiin lämpötiloinin ja rajoitettuun venden saatavuuteen. C4-yhteyttäminen näyttää syntyneen 65 kertaa itsenäisesti 15 heimoon koppisiemenisissä kasveissa.[2] Se on ilmeisesti yleistynyt 7–6 miljoonaa vuotta sitten mioseenikaudella.[3][4]

C4-kasveja on 1 % kasvilajeista ja 5 % kasvibiomassasta, mutta ne sitovat 30 % kaikkien kasvien sitomasta hiilidioksidista.[3] C4-kasveja ovat myös muutamat tärkeät viljelyskasvit, kuten maissi, durra, hirssit, amarantit ja sokeriruoko.[5]

C4-kasveilla on useimmista C3-kasveista poiketen johtojännetupet, mikä näkyy lehden poikkileikkauksessa niin sanottuna Kranz-anatomiana. Siinä johtojännetupet näkyvät johtojänteiden ympärillä ympäröivästä parenkyymisolukosta poikkeavina, rengasmaisina rakenteina.[6]

C4-kasveja tavataan lähinnä vain maapallon lämpimillä seuduilla, päiväntasaajalta noin 45° leveyspiireille. Viileämmillä alueilla, lähempänä maapallon napoja C3-kasvit ovat selvästi yleisempiä kuin C4-kasvit.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rousi, Arne: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 102, 105, 106, 115, 191, 373. WSOY, 1998. ISBN 951-0-21295-4.
  • Terävä, Eija: Kasvianatomia, s. 117–118. Helsinki: Edita, 2008. ISBN 978-951-37-5296-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Terävä, Eija, s. 117–118.
  2. Garner, Drake & M Mure, Christopher & Yerramsetty, Pradeep & Berry, James: Kranz Anatomy and the C 4 Pathway. eLS, 2016, s. 1–10. doi:10.1002/9780470015902.a0001295.pub3. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.8.2019. (englanniksi)
  3. a b c Osborne, Colin P. & Beerling, David J.: Nature's green revolution: the remarkable evolutionary rise of C4 plants. Philosophical Transactions of the Royal Society B, 2006, 361. vsk, nro 1465, s. 173–194. doi:10.1098/rstb.2005.1737. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.8.2019. (englanniksi)
  4. Hoetzel, Sebastian & Dupont, Lydie & Schefuß, Enno & Rommerskirchen, Florian & Wefer, Gerold: The role of fire in Miocene to Pliocene C4 grassland and ecosystem evolution. Nature Geoscience, 2013, 6. vsk, nro 12, s. 1027–1030. doi:10.1038/ngeo1984. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.8.2019. (englanniksi)
  5. Rousi, Arne, s. 102, 105, 106, 115, 191, 373.
  6. Langdale, Jane: Development of Kranz Anatomy – What is Kranz Anatomy? Langdale Lab. Viitattu 16.8.2019. (englanniksi)