Ilmajuuri

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koristekasvina ruukussa kasvava peikonlehti, jolla on muutama lattialle ulottuva ilmajuuri.

Ilmajuuri on kasviin maan tai mullan yläpuolelle syntyvä juuri,[1] joka alkaa rungosta tai oksista.[2]

Luonnossa kasvavan kasvin ilmajuuret ottavat kosteutta ilmasta ja edistävät kasvin selviytymistä ja hyvinvointia.[2] Ne voivat ulottua maahan asti ja juurtuessaan auttaa kasvia leviämään.[2] Kun ilmajuuri ulottuu maahan asti, se toimii tavallisen juuren tavoin.[1]

Ilmajuuria kehittyy myös huonekasveille, kuten esimerkiksi peikonlehdelle,[3] joka kasvaa luonnossa Meksikossa liaanina.[4] Ilmajuuria varten voi kasvin ruukkuun pystyttää sammalpäällysteisen kepin, johon ilmajuuri voi tukeutua ja kiinnittyä.[3] Sammaleen pitäminen kosteana saa ilmajuuret kasvamaan paremmin.[3] Kuivassa huoneilmassa ilmajuurilla ei ole koko kasvin hyvinvoinnin kannalta merkitystä,[2] ja niitä voi typistää tai leikata kokonaan pois kasvin vahingoittumatta.[4] Ilmajuurien katsotaan kuitenkin lisäävän huonekasvin koristearvoa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Davidson, William: Huonekasvien hoito-opas. Alkuteos The Houseplant Survival Manual (1982). Suomentanut Erkamo, Matti & Erkamo, Katri. Hämeenlinna: Karisto, 1984 (4. painos). ISBN 951-23-2081-9.
  • Furusjö, Maja-Lisa: Kodin kukat ja viherkasvit. Alkuteos Altt om krukväxter (1980). Suomentanut Kauppinen, Salme & Sevelius, Ilona. Porvoo: WSOY, 1987 (4. painos). ISBN 951-0-13958-0.
  • Löwenmo, Runo: Ruukkukasvit. Alkuteos Krukväxter (1987). Suomentanut Syvänperä, Tuula. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6697-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Davidson 1984, s. 185.
  2. a b c d Furusjö 1980, s. 610.
  3. a b c Davidson 1984, s. 32.
  4. a b c Löwenmo 1987, s. 134.