C4-yhteyttäminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

C4-yhteyttäminen on yksi kolmesta tunnetusta yhteyttämismekanismista, joilla kasvit sitovat itseensä ilmassa olevan hiilidioksidin hiiltä. Muita mekanismeja ovat C3-yhteyttäminen ja CAM-yhteyttäminen. C3-yhteyttäminen on tavallisempaa, C4-yhteyttämisestä on kasville etua silloin kun on kuivaa, hyvin lämmintä ja typpeä ja hiilidioksidia vähän. C4-kasvit viihtyvätkin parhaiten lämpimillä seuduilla, alle 45 leveysasteella. C4-kasvien uskotaan syntyneen noin 32-24 miljoonaa vuotta sitten oligoseenikaudella, ja tulleen merkittäviksi 7–6 miljoonaa vuotta sitten mioseenikaudella.

C4-kasveja on 1 % kasvilajeista ja 5 % kasvibiomassasta, mutta ne sitovat 30 % kaikkien kasvien sitomasta hiilidioksidista.[1] Ne ovat erityisen tehokkaita auringon energian sitojia. C4-kasveja ovat myös muutamat tärkeät viljelyskasvit kuten maissi, durra, hirssit, amarantit ja sokeriruoko.[2]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. [1]
  2. Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 102, 105, 106, 115, 191, 373. WSOY, 1998. ISBN 951-0-21295-4.
Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.