William Dampier

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
William Dampier

William Dampier (16511715)[1] oli englantilainen merirosvo, merikapteeni, tieteellinen havainnoitsija sekä tutkimusretkeilijä. Dampier oli ensimmäinen maailmassa, joka kiersi maapallon kolme kertaa ja ensimmäinen englantilainen joka tutki Australiaa. Matkoillaan hän kartoitti rannikoita ja merivirtoja ja kuvaili muistiinpanoissaan paikallista eläimistöä ja kasveja.

Dampier kiisti olleensa merirosvo, mutta matkasi usein merirosvolaivoilla ja toimi kaapparialusten kapteenina.

Hän kirjoitti matkoistaan ja havainnoistaan kirjoja, jotka saivat nopeasti suuren suosion ja joilla on ollut suuri merkitys myöhemmille tutkijoille ja tutkimusmatkailijoille, kuten James Cook, Horatio Nelson ja Charles Darwin.[2]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dampier syntyi Englannissa pienessä kylässä East Cokerissa, Somersetissä ja kävi koulua King's Schoolissa Bourtonissa.

Jäätyään orvoksi 16-vuotiaana Dampier lähti merille. Hän palveli kauppalaivoilla kahdella matkalla Newfoundlandiin ja Jaavalle ennen kuin liittyi laivastoon 1673. Saman vuoden kesäkuussa hän osallistui kahteen Schooneweldin meritaisteluun.

Dampierin palvelus päättyi lyhyeen vakavan sairastumisen vuoksi ja hän palasi Englantiin toipumaan. Seuraavina vuosina hän kokeili erilaisia ammatteja mm. plantaasin johtajana Jamaikalla ja metsätöissä Meksikossa, mutta palasi pian takaisin merille.[3] Englantiin palattuaan hän avioitui Judithin kanssa vuoden 1679 tienoilla, mutta lähti uudelleen merille muutamaa kuukautta myöhemmin.[4]

Matkat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen maailmanympärysmatka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dampierin ensimmäinen maailmanympärysmatka alkoi Virginiasta keväällä 1683, kun hän pestautui merirosvopäällikkö John Cookin Revenge-alukselle. Cookin suunnitelma oli etsiä uusia ryöstelyvesiä Chilen ja Perun rannikolta. Pasaatituulia hyödyntääkseen Cook purjehti ensin Afrikan länsirannikolle, josta oli tarkoitus purjehtia myötätuuleen kohti Etelä-Amerikan kärkeä.

Marraskuussa 1683 Afrikan rannikolla merirosvot yhyttivät tanskalaisen Charlotte Amalia-nimisen orjalaivan, jonka he valtasivat. Aluksella oli monenlaisten kauppatavaroiden lisäksi 60 naisorjaa, jotka vapautettiin Sierra Leonessa, jonne myös miehistö laskettiin maihin. Merirosvot antoivat kaapatun laivan uudeksi nimeksi Bachelor's Delicht (poikamiehen ilo) ja suuntasivat sillä kohti Kap Hornia.

Maaliskuussa 1684 alus saapui Juan Fernándezin saarille Tyynellä Merellä. Sieltä käsin merirosvot ryöstelivät alueella liikkuvia aluksia ja espanjalaisten satamakaupunkeja, mutta saaliit jäivät vähäisiksi. Dampier oli innoissaan alueella (mm. Galápagossaarilla) kuhisevista eksoottisista eläimistä ja teki ahkerasti muistiinpanoja ja piirroksia niistä.

Kapteeni Cook kuoli kuumeeseen heinäkuussa 1684. Alueella toimi myös useita muita merirosvojoukkioita. Dampier pestautui kapteeni Charles Swanin Cygnet-alukseen, joka Maaliskuussa 1686 suuntasi Tyynen Meren yli kohti Aasiaa. 52 päivän merimatkan jälkeen alus saapui Guamiin, josta kesäkuussa 1686 jatkettiin Mindanaoon. Rankkojen sateiden vuoksi merirosvot joutuivat viipymään Mindanaossa tammikuuhun 1687 asti. Kapteeni Swan ja 36 muuta miestä jäivät Mindanaoon, ja aluksella oli enää 90 miestä kun se suuntasi kohti länttä.

Rosvot ryöstivät joitakin pienempiä aluksia, mutta lähtivät sitten parempien saaliiden toivossa kohti Punaistamerta, jonka piti olla merirosvojen paratiisi. Pitkän merimatkan jälkeen alus kuitenkin päätyi 4. tammikuuta 1688 Uuteen Hollantiin eli nykyiseen Australiaan. Sillä aikaa kun alusta korjattiin, Dampier teki muistiinpanoja ja piirroksia Australian eläimistä, kasveista ja alkuasukkaista.

Cygnet viipyi Australian vesillä kolme kuukautta ja purjehti sitten luoteeseen. Nikobaarien saarilla Dampier jäi maihin. Sieltä hän meloi kanootilla Sumatralle, josta hän heinäkuussa 1688 sai pestin brittilaivaan jonka päämääränä oli Tonkininlahti.

Seuraavina vuosina Dampier tutustui mm. Vietnamiin, Malesiaan ja Intiaan. Kotiin Englantiin hän saapui syyskuussa 1691, pennittömänä mutta mukanaan päiväkirjansa. Dampierin matkakertomukset julkaistiin vuonna 1697 nimellä A New Voyage Round the World. Teoksesta tuli menestys ja siitä otettiin neljä painosta.[2]

Tutkimusmatka Australiaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

William Dampierin Australian tutkimusmatkan reitti

Dampierin teos oli noteerattu myös Amiraliteetissa. Niinpä Dampier valittiin itäiseen Australiaan ja Uuteen Seelantiin suunnitellun tutkimusmatkan johtoon. Hänen komentoonsa annettiin vuonna 1690 valmistunut, 26 tykillä varustettu sotalaiva HMS Roebuck ja 50 hengen miehistö.

Retkikunta lähti matkaan 14. tammikuuta 1699. Jo alkumatkasta Dampierilla oli kuitenkin ongelmia miehistön kanssa. Hän joutui Brasiliassa poistamaan laivasta kapinoivan luutnantti George Fisherin. Lähdön viivästymisen vuoksi sääolot eivät sallineet purjehtimista Kap Hornin kautta, joten Dampier joutui käyttämään pitempää reittiä Hyväntoivonniemen kautta.

Roebuck saapui Shark Bayhyn Australian länsirannikolle elokuun alussa 1699 ja jatkoi sieltä pohjoiseen pitkin rannikkoa. Dampier teki koko ajan muistiinpanoja alueen kasvistosta ja eläimistöstä. Aluksella oli myös piirtäjä, joka teki tarkkoja kuvia kasveista.[5]

Dampier kävi maissa mm. Dampierin saarilla ja Lagrange Bayssa. Koska Australian rannikolta ei löytynyt vettä, Dampier suuntasi pohjoiseen, Timoriin ja sieltä edelleen Uuden-Guinean länsipäähän. Alueelta, joka nykyisin tunnetaan Dampierin salmena, miehistö löysi jopa 110 kg painoisia simpukoita.[6] Tämän jälkeen Dampier purjehti Uuden-Guinean pohjoispuolitse ja saapui 24.3.1700 sen itäpuolella olevaan ennen tuntemattomaan salmeen. Salmen itäpuolelle jäävän maa-alueen hän nimesi Uudeksi-Britanniaksi.[5]

Tässä vaiheessa alus oli jo niin huonossa kunnossa, että Dampier päätti luopua Australian itäosien tutkimisesta ja suunnata kotimaahan. Mutta alus oli niin madonsyömä, että se upposi keski-Atlantilla sijaitsevan Ascension-saaren luona. Miehistö joutui viettämään saarella 5 viikkoa, kunnes Kuninkaallisen Laivaston alus poimi heidät kyytiin. Kotiin Englantiin Dampier saapui elokuussa 1701.

Sankarin vastaanoton sijasta Dampieria odotti oikeudenkäynti. Häntä syytettiin George Fisherin kaltoinkohtelusta. Dampier tuomittiin menettämään koko 3 vuoden palkkansa ja todettiin kelvottomaksi palvelemaan laivastossa. Tieteellisessä mielessä retki oli kuitenkin onnistunut. Dampier oli Roebuckin upotessa onnistunut pelastamaan joitain kasvinäytteitä selkä suuren osan muistiinpanoistaan, jotka hän oli tallettanut vahalla vesitiiviisti suljettuihin bambuputkiin. Hän kirjoitti matkasta teoksen A Voyage to New Holland (1703).

Toinen maailmanympärysmatka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjan perimyssota oli alkanut 1701 ja englantilaisia kaappareita värvättiin toimimaan ranskalaisia ja espanjalaisia vastaan. Dampierille annettiin komennettavaksi 26 tykillä varustettu laiva St George, jossa oli 120 hengen miehistö. Hän lähti matkaan 11.9.1703 Kinsalesta Irlannista. Mukaan lähti myös 16 tykillä varustettu Cinque Ports 63 hengen miehistöineen.[7]

Kap Hornin kierrettyään alukset saapuivat Juan Fernándezin saarille helmikuussa 1704. Siellä kaapparit havaitsivat vahvasti aseistetun ranskalaisen kauppalaivan. Seitsemän tuntia kestäneen taistelun jälkeen he joutuivat kuitenkin vetäytymään. Sen jälkeen Dampier kaappasi joitain pienempiä espanjalaisia laivoja, mutta vapautti ne otettuaan vain osan niiden lastista. Suuremman saaliin toivossa kaapparit hyökkäsivät Panamanlahdella sijaitsevaan Santa Marian kaupunkiin, jossa piti olla kasoittain kultaa läheisiltä kaivoksilta. He kuitenkin kohtasivat yllättävän kovan vastuksen ja joutuivat vetäytymään.

Toukokuussa 1704 Cinque Ports ja St George lähtivät eri teille. Cinque Portsin miehistöön kuulunut Alexander Selkirk epäili laivan merikelpoistuutta ja halusi jäädä maihin. Hänet jätettiin autiolle saarelle, jossa hän vietti yli 4 vuotta ennen pelastustaan. Cinque Ports upposi pian tämän jälkeen. Suurin osa miehistöstä hukkui, loput jäivät espanjalaisten vangiksi.

6. joulukuuta 1704 St George sai näköpiiriinsä espanjalaisen kaljuunan. Kaapparit onnistuivat yllättämään espanjalaiset, jotka eivät ehtineet ottaa tykkejään esiin. Mutta sillä aikaa kun Dampier kiisteli upseereidensa kanssa hyökkäystaktiikasta, espanjalaiset ehtivät ladata tykkinsä. Taistelussa St George sai pahoja vaurioita ja joutui vetäytymään.

Epäonnistunut kaappausyritys johti tehtävän lopettamiseen. Suurin osa miehistöstä lähti kaapatulla parkilla Tyynenmeren yli kohti hollantilaisten siirtokuntaa. St Georgelle jäi Dampierin lisäksi vain 30 miestä. Alimiehitetty ja madonsyömä alus jouduttiin hylkäämään Perun rannikolle. Jäljelle jäänyt miehistö otti kaapatun espanjalaisaluksen ja lähti sillä Itä-Intiaan. Siellä liittolaisina pidetyt hollantilaiset kuitenkin heittivät heidät tyrmään, koska Dampierin kaapparilupakirja oli vanhentunut tai kadonnut. Myöhemmin heidät vapautettiin, ja Dampier palasi Englantiin vuoden 1707 lopulla.

Kolmas maailmanympärysmatka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1708 Dampier värväytyi navigaattoriksi kaapparilaiva Dukelle, jonka kapteenina toimi Woodes Rogers. Duke matkasi Kap Hornin ympäri eteläiselle Tyynellemerelle parinaan toinen kaapparilaiva, Duchess. Tämä matka onnistui paremmin. Ryöstösaalista saatiin yhteensä nykyrahassa yli 20 miljoonan punnan edestä ja Selkirk pelastettiin 2.2.1709.

Tammikuussa 1710 Duke lähti Tyynenmeren yli seuranaan Duchess ja kaksi kaapattua alusta. Alukset poikkesivat Guamlla ja jatkoivat sieltä Bataviaan (nyk. Jakarta). Myytyään yhden kaapatuista aluksista kaapparit jatkoivat Hyväntoivonniemelle. Siellä he odottivat yli 3 kuukautta saattuetta. Kun 25 englantilaista ja hollantilaista laivaa käsittävä saattue saapui, he purjehtivat sen mukana ensin Hollantiin ja lopulta Lontooseen, johon saavuttiin 14.11.1711.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dampier ei ehtinyt saada osuuttaan Duken saaliista. Sairauden heikentämänä hän 1714 teki testamentin, jossa hän antoi 10% omaisuudestaan veljelleen Georgelle ja 90% serkulleen Grace Mercerille. (Vaimo Judith oli ilmeisesti kuollut muutamaa vuotta aikaisemmin.) Jaettavaa ei kuitenkaan ollut, vain velkoja. Dampier kuoli maaliskuussa 1715 ja haudattiin merkitsemättömään hautaan. Dampierin osuus maksettiin pari vuotta hänen kuolemansa jälkeen, mutta se lienee suurimmaksi osaksi mennyt velkojen maksuun.

Jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Dampierin matkat eivät olleet kovin menestyksekkäitä taloudellisesti, olivat ne tieteellisesti merkittäviä ja niillä on ollut suuri vaikutus moneen häntä kuuluisampaan henkilöön.

Hän keräsi ensimmäisenä tietoja merivirroista ja tuulista. Niitä ovat hyödyntäneet myöhemmät tutkimusmatkailijat ja merenkulkijat, kuten James Cook. Amiraali Horatio Nelson kehotti miehiään tutustumaan Dampierin kirjoihin. Dampierin piirtämät kartat ovat olleet pohjana myöhemmillä kartoittajilla.

Dampierin keräämät tiedot kasveista ja eläimistä ovat olleet pohjana myöhemmille luonnontutkijoille, kuten Joseph Banksille, joka jatkoi Australian luonnon tutkimista ollessaan mukana James Cookin ensimmäisellä tutkimusretkellä. Charles Darwin, joka matkusti Galápagossaarille melkein 150 Dampierin jälkeen, kutsui Dampierin kirjoja tiedon kultakaivoksiksi. [8]

Daniel Defoen kirjoittama menestysromaani Robinson Crusoe perustuu Alexander Selkirkin kohtaloon autiolla saarella. Jonathan Swift sai inspiraatiota Gulliverin retkiin Danpierin New Voyage teoksesta ja yksi teoksen henkilöistäkin on nimeltään Dampier.

Oxford English Dictionary sisältää yli 80 englanninkielen sanaa, joiden keksijä tai ensimmäinen tunnettu käyttäjä on Dampier. Esimerkkinä sub-species (alalaji), breadfruit (leipäpuun hedelmä), avocado, chopstics (syömäpuikot), barbeque.

Dampierin mukaan on nimetty monia paikkoja, kuten kaupunki Länsi-Australiassa, Dampierin saaret, Dampierin niemi, Dampierin salmet Uudessa-Guineassa ja Indonesiassa, ja pikkuplaneetta 14876 Dampier.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkki teoksen A Voyage to New Holland kuvituksesta
  • A New Voyage Round the World (1697)
  • Voyages and Descriptions (1699)
  • A Voyage to New Holland (1703)
  • A Supplement of the Voyage Round the World (1705)
  • The Campeachy Voyages (1705)
  • A Discourse of Winds (1705)
  • A Continuation of a Voyage to New Holland (1709)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. J. Bach: William Dampier (1651 - 1715) Australian Dictionary of Biography, Online Edition. 2006. The Australian National University. Viitattu 25.1.2011. (englanniksi)
  2. a b Tutkiva merirosvo. Tieteen Kuvalehti Historia, 2019, nro 17, s. 42-49.
  3. Cordingly, David: Under the Black Flag, s. 83. New York: Random House, 2006. ISBN 978-081-29-7722-6. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. Preston, Diana & Preston, Michael: A Pirate of Exquisite Mind: The Life of William Dampier. New York: Walker & Company, 2005. ISBN 978-038-56-0705-6. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  5. a b William Dampier, 1651–1715 2010. Princeton University Library. Viitattu 8.12.2019. (englanniksi)
  6. M. McCarthy: A Brief Timeline of Dampier's Life 3.4.2017. Western Australian Museum. Viitattu 8.12.2019. (englanniksi)
  7. The St George, the Cinque Ports and Alexander Selkirk Western Australian Museum. Viitattu 10.12.2019. (englanniksi)
  8. William Dampier - The Pirate Who Collected Plants 2017. Smithsonian Insituutti. Viitattu 14.12.2019. (englanniksi)