Pistiäiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pistiäiset
Mehiläishukka (Philanthus triangulum)
Mehiläishukka (Philanthus triangulum)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Pistiäiset
Hymenoptera
Linnaeus, 1758
Alalahkot
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pistiäiset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pistiäiset Commonsissa

Pistiäiset (Hymenoptera) ovat erittäin runsaslajinen hyönteislahko, josta tunnetaan maailmanlaajuisesti yli 100 000 lajia. Pistiäisiä tavataan kaikilla mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta. Niille on tyypillistä takaruumiin kärjessä sijaitseva pistin, johon liittyy usein myrkkyä tuottava rauhanen. Pistiäisistä mm. eräät mehiläislajit ovat hyötyeläimiä.

Yleispiirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pistiäisten ruumiin pituus vaihtelee lajista riippuen huomattavasti alle millimetristä jopa seitsemään senttimetriin. Aikuisen hyönteisen päässä on isot verkkosilmät ja päälaella kolme pistesilmää. Tuntosarvissa on 3–60 jaoketta, mutta tavallisin määrä on naaralla 12 ja koiraalla 13 jaoketta. Siipiä on kaksi ulkonäöltään toisistaan eroavaa paria. Siivet ovat läpinäkyvät ja siipisuonitus on melko yksinkertainen. Eräiltä ryhmiltä siivet ovat kokonaan surkastuneet (esim. mutipistiäiset) tai siivellisyys kattaa vain osan hyönteisen elinkaaresta (esim. muurahaiset). Suuosat vaihtelevat suuresti. Periaatteessa pistiäisten suuosat ovat purevat, mutta joillakin ryhmillä alahuulesta muodostunut imukärsä on pääasiallinen ravinnonottotapa.[1]

Pistiäisten tunnusomainen piirre on takaruumiin kärjessä sijaitseva pistin. Pistin voi olla jatkuvasti esillä tai hyönteinen voi vetää sen suojaan takaruumiinsa sisälle. Pistin on kehittynyt munanasettimesta ja sekä saha- että loispistiäislajeilla se edelleen palvelee tätä tarkoitusta. Hoikkatyvisten alalahkossa on kuitenkin lajeja, joilla pistimeen liittyy myrkkyrauhanen. Myrkkyä käytetään toisaalta saaliin tainnuttamiseen ja toisaalta puolustautumiseen vihollista vastaan. Joillakin lajeilla, kuten monilla muurahaisilla, pistin saattaa puuttua mutta myrkkyrauhanen on silti olemassa.

Vapaina liikkuvat pistiäisten toukat muistuttavat melko paljon perhosten toukkia. Käsnäjalkoja on kuitenkin aina 6–8 paria, kun perhostoukilla niitä on korkeintaan 5 paria. Pää erottuu yleensä hyvin toukan muusta ruumiista. Yhdyskuntina tai loisina elävien pistiäisten toukkien raajat ovat surkastuneet. Muodonvaihdos on täydellinen.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiallisesti pistiäiset on jaettu sahapistiäisiin (Symphyta), loispistiäisiin (Parasitica) ja myrkkypistiäisiin (Aculeata). Aikuiset pistiäiset voivat olla joko petoja, kasvisperäisellä ravinnolla eläviä tai sekasyöjiä. Myös monilla kasviravintoa aikuisena nauttivilla lajeilla toukat vaativat eläinperäistä ravintoa, minkä vuoksi lahkossa on runsaasti lajeja, joilla aikuinen kerää maastosta toukkia ja muita hyönteisiä pesäänsä, vaikkei itse syö niitä. Sahapistiäisten toukat elävät kasviravinnolla, joko vapaina kasvillisuuden joukossa tai puuaineksen sisällä, ja eräät lajit ovat taloudellisesti huomattavia tuholaisia.

Erityisen yleisesti lahkossa esiintyy muiden selkärangattomien loisia, tarkalleen ottaen parasitoideja. Parasitoidit ovat erikoituneita loisia, jotka laskevat munansa munanasettimen avulla tavallisimmin toisten hyönteisten toukkiin. Kuoriuduttuaan munasta pistiäistoukka alkaa syödä elossa olevan isäntänsä elimiä kunnes se lopulta surmaa isännän ja kaivautuu ulos koteloitumaan. Joskus yhdessä toukassa loisii vain yksi pistiäistoukka, kun joillakin lajeilla, kuten vainokaisilla, yksi isäntätoukka voi saada sisälleen kokonaisen lauman pistiäistoukkia. Eräät loispistiäiset ovat jopa loistenloisia, eli niiden toukat elävät muiden loispistiäisten toukissa. Eräitä loispistiäisiä käytetään hyväksi biologisessa torjunnassa.

Lisääntyminen tapahtuu tavallisimmin suvullisesti, mutta esimerkiksi osa kiilupistiäisistä kykenee lisääntymään neitseellisesti.

Vaikka useimmat pistiäiset elävät erakkoina, joillekin lajeille on tyypillistä parvien ja yhteiskuntien muodostaminen. Erityisesti pitkälle kehittynyt aitososiaalisuus monimutkaisine yhdyskuntarakenteineen on yleinen piirre pistiäisten lahkossa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Larry Huldén. Suomen hyönteislahkot. Luonnontieteellinen keskusmuseo

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]